keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Parrat pärisevät ja tunteet värähtelevät Tomi Kontion lastenromaanissa
















Tomi Kontio: Isäni on hipsteri. Kuvittanut Elina Warsta. 111 sivua. Teos 2022.       

                             

 

 

Sain kuulla hipstereistä ensimmäistä kertaa Selmalta. Selma on luokkatoverini. Me olemme neljännellä luokalla. 


”Nuutti!” Selma huusi ja viittoi minua luokseen käytävällä.


Selma vei minut ruokalaan johtavalle käytävälle, jossa ei tähän aikaan ollut ketään.


”Mitä asiaa?” kysyin Selmalta.


Selma kohottautui varpailleen ja kuiskasi korvaani: ”Isäsi on hipsteri.”


Kurtistin kulmiani ja katsoin Selmaa ihmeissäni. Selma näytti hyvin vakavalta. 


”Mikä ihmeen his…, hitseri?”, kysyin.


Silloin ajattelin, että Selma tarkoitti hitsaria.


Mutta tiesin, että isäni ei osaa hitsata. – – 

 

Näin alkaa Tomi Kontion lastenromaani Isäni on hipsteri.

 

Koen suurena rikkautena, että meillä on muutamia kirjailijoita, jotka suuntaavat tuotantoaan kahdelle erilaiselle kohderyhmälle – aikuisille ja lapsille ja nuorille. 

 

Tomi Kontio tunnetaan parhaiten aikuisten lyyrikkona. Keväällä isä sai siivet (Tammi 2000) oli hänen avauksensa lastenkirjailijana. 

 

Viime vuosina hän on tehnyt yhdessä Elina Warstan kanssa kuvakirjoja, joissa seikkailevat koira nimeltä Kissa, kissa ja koditon Näätä-niminen mies. 


 

Pienistä vihjeistä saa tekstissä ja kuvituksessa
selville, että romaanin tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin.
Kuvasta tunnistaa esimerkiksi Kalliossa sijaitsevan Karhu-kahvilan
lippakioskin. Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion
tekstiin lastenromaanissa Isäni on hipsteri (Teos 2022).  

 


Isäni on hipsteri on kuulas kasvutarina pienperheestä, Nuutin ja isän arjesta ja selviytymiskeinoista Nuutin äidin kuoleman jälkeen. Poika on ollut aivan pieni äidin kuoleman aikaan eikä hänellä siksi ole paljonkaan konkreettisia muistoja äidistään. 

 

Selma on itse asiassa kuullut Nuutin isän lajimäärityksen omalta äidiltään: määrittelyn perusteina ovat pitkä parta, outo polkupyörä ja kustoopipo… ja outo englanninkielinen ammattinimike. 

 

Nuuttia määritelmä hämmentää: onko hipsteri hyvä vai huono asia vai ei kumpaakaan? 



Lastenkirjojen kuviutksissa esiintyvistä erilaisten kotien
pohjapiirustuksista saisi aikaan kiinnostavan tutkimuksen!
Tässä päästään kurkistamaan Nuutin ja isän kotiin. 
Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin
lastenromaanissa 
Isäni on hipsteri (Teos 2022).  



Lapset lähtevät kesken koulupäivän jäljittämään Nuutin isää, jotta pääsisivät selville hipsteriyden ytimestä. Luvatonta poissaoloa selvitetään rehtorin kansliassa ja vanhemmatkin kutsutaan paikalle.  

 

Odotuksenmukainen ja auvoinen loppuratkaisu, jossa tahoillaan yksinäiset aikuiset löytäisivät toisensa, jätetään onneksi lukijan mielikuvituksen varaan.  

 

Kontion lastenromaani kuvaa nasevasti aikuisten ja lasten erillistä todellisuutta ja elämänasennetta. 


Selman isä on kiinteistönvälittäjä, joka välittää enemmän kiinteistöistä kuin tyttärestään. Nuutilla ei ole mitään käsitystä isänsä työstä sisältöstrategina.

 

Viehätyin erityisesti Kontion tavasta havainnollistaa englannin kieleen perustuvien uudissanojen kotiutumista kielenkäyttöömme sekä suomen kielen omia kuvaannollisia ilmaisuja (esim. rivioppilas ja näsäviisas) ja erilaisia sanontoja ja tokaisuja. 

 

Piilotasollaan Kontion voi myös tulkita ottavan kantaa ajalle tyypilliseen vimmaan lokeroida, nimetä ja luokittaa ihmisiä selkeisiin muotteihin. 

 

Luvut ovat aloittelevallekin lukijalle sopivan lyhyitä ja ne on nimetty lukemaan houkuttelevasti. 

 

Hyvä esimerkki Elina Warstalle tyypillisestä
tavasta kuvata kaupunkimiljöötä. Lapset jäljittämässä 
Nuutin isää. Pyöräilevä hahmo jatkaa kulkuaan
myös seuraavalla aukeamalla pienessä kuvassa.
Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin
lastenromaanissa 
Isäni on hipsteri (Teos 2022).   



Elina Warstan kuvitus yhdistää punaista, harmaata, mustaa ja valkeaa. Kaupunkinäkymissä on ajatonta nostalgiaa ja Warstalle tyypillisiä kiinnostavia perspektiivejä ja taittoratkaisuja, jotka rytmittävät tekstiä ja kuvitusta jäntevästi yhteen liittämällä. 

 

Kontion kieli on lasten välisessä dialogissa ekonomista ja konstailematonta, mutta ehkä juuri siksi muutamat tarkoin valitut lyyriset luontokuvaukset tekevät erityisen suuren vaikutuksen: 

 

– – Kesä tuntui olevan taas hieman lähempänä. Aurinko välähti kuusikerroksisen talon yläikkunassa kuin räjähdys. Pienenpienen puistikon pensaissa näkyi pienenpieniä silmuja ja pienenpieni välähdys vihreää. 

 


Yksi  Nuutin varhaislapsuuden keinumiseen liittyvän muistikuvan läikähdys toistuu tarinassa useasti. 


Poika saa lopilta varmistuksen isältään: äiti ja Nuutti rakastivat keinua yhdessä. Muistosta tulee samalla silta isän ja pojan yhteiseen surutyöhön. Tämänkaltaista hienovaraista, lapsen tulkintaa aliarvioimatonta  tunnekuvausta kohtaa harvoin nykyisin suosituissa tapahtumantäyteisissä kotimaisissa lastenromaaneissa! 




Ei kommentteja: