Helsingin kattojen yllä isoäidin kanssa

Annika Sandelin: Kun isoäiti lensi. Kuvitus Jenny Lucander. Suomentanut Veera Antsalo. Teos & Förlaget 2022. 76 sivua. 

 

Ahtaassa asunnossa oli tunkkaista ja siellä haisi kissanpissa. Keittiön ikkunassa roikkui valotähti, vaikka joulu oli mennyt jo ajat sitten. Kylpyhuoneesta kuului veden lorinaa. Isä astui kengät jalassa ja koputti oveen. Hana hiljeni. 

”Joko olette täällä?” kuului isoäidin ääni. ”Olen juuri nousemassa kylvystä. Ehdithän jäädä kahvikupilliselle, Magnus?” 

Isä vastasi, että hänen täytyisi ikävä kyllä lähteä saman tien. 

”Muistakaa ulkoilla välillä”, hän huusi oven läpi. ”Älkää jääkö nyhjäämään tietokoneen ääreen. Se ei tee hyvää sinun astmallesi! Tarvitsette molemmat raitista ilmaa.” 

”Juu, juu”, isoäiti vastasi. ”Ei meistä tarvitse huolehtia.”

 

Joelin ja isoäidin kohtaaminen on varsin
epämuodollinen. Jenny Lucanderin kuvitusta
Annika Sandelinin lastenromaaniin
Kun isoäiti lensi (Teos 2022). 

 

 

Supersankarin kyvyt kelpaisivat varmasti kenelle tahansa. 

 

Lastenkirjallisuudessakin niistä haaveillaan taajaan.

 

Annika Sandelinin lastenromaani Kun isoäiti lensi ei selittele liikaa, mikä on yksinomaan hyvä asia.

 

Yhdeksänvuotiaan Joelin vanhemmat lähtevät pitkälle liikematkalle Kuwaitiin ja sysäävät poikansa siksi aikaa isoäidin hoteisiin. 

Aluksi vaikuttaa siltä, että isoäitikään ei ole kovin innostunut asiasta. Pasianssin pelaaminen yötä myöten tietokoneella on isoäidistä paljon hauskempaa kuin seurustelu etäiseksi jääneen pojanpojan kanssa. 

 

Joel huomaa isoäidin selästä kasvavat kyhmyt, jotka paljastuvat nopeasti kasvaviksi siiventyngiksi. 

Aluksi poika huvittaa itseään isoisänsä vanhoilla Mustanaamio-sarjakuvilla. 

Pian hän saa uuden ystävän, Jeminan, joka pitää isoäidin erityisominaisuuksia kiinnostavina.   

Isoäiti majoittaa pankkiautomaatilla hänen tunnuslukuaan väijyneen
miehen kotiinsa.  Jenny Lucanderin kuvitus kiteyttää luontevasti
lähimmäisenrakkauden eheyttävää merkitystä meidän kaikkien arjessa.    

Sankaruutensa, rohkeutensa ja sosiaalisen oikeudentuntonsa isoäiti pääsee osoittamaan kahdesti. 

Tosin näihin urotöihin ei tarvita lainkaan supersankarin ominaisuuksia.

 

Annika Sandelinin lastenromaani  on kaunis puheenvuoro lähimmäisenrakkauden ja ennakkoluulottomuuden puolesta.   

 

Joelin ennakkoluulot vanhuutta kohtaan rapisevat.

Lastenromaani sijoittuu Helsinkiin. Kuvituskuvaan tiivistyy
isovanhemman ja lapsenlapsen keskinäinen luottamus ja
sielunsukulaisuus. Jenny Lucanderin kuvitusta
Annika Sandelinin lastenromaaniin 
Kun isoäiti lensi (Teos 2022). 

Isoäidillä on omat oikkunsa ja tapansa, mutta hän elää omannäköistään ja täyspainoista elämää, eikä juurikaan piittaa muiden mielipiteistä.

 

Jenny Lucanderin kuvituksessa ollaan välillä tiukasti maan pinnalla ja arkisessa miljöössä: siekailematta hän kuvaa homssuista ja vähän väsähtänyttä isoäidin olemusta lunuttavine villasukkineen ja karvaisine säärineen. Kun isoäiti nousee siivilleen, katse on päättäväinen ja olemus huokuu kaikkivoipuutta. 

Lastenromaani on ilmestynyt Förlagetin kustantamana alunperin ruotsiksi nimellä När farmor flög. Veera Antsalon suomennos on ilmestynyt samanaikaisesti Teoksen kustantamana.  

 

 

Kasvun ja elämän vaalimisen ihme, aina yhtä ainutkertainen

 

Sergio Augusto Sánchez & Manuel Garcia Plata: Pikku avokadon tarina, suomentanut Sofia Perhomaa, Aviador 2022.

 

 

 

Tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka pienet kustantamot tekevät nykyisin hyviä löytöjä käännöskuvakirjatarjonnasta.

 

Pikku avokadon tarina taitaa olla samanlainen onnenkantamoinen kuin Sergio Augusto Sánchezin toinenkin suomennettu aikuistenromaani Sade piiskaa asfalttia (Aviador 2021), joka on kirjailijan kotimaassa julkaistu omakustanteena. 

Sánchez on ollut Jyväskylässä vaihto-opiskelijana ja yhteys Aviadoriin on tiettävästi syntynyt tätä kautta. 

 

Alkuteoksen nimi, La historia verde, eli tarina vihreästä, on suomennoksen lakonisempaa nimeä runollisempi. 

Ensimmäinen aukeama esittelee keskushenkilöt ja
antaa myösviitteellisesti tietoa perheen äidistä. Manuel Garcia
Platan kuvitusta Sergio Augusto Sánchezin tekstiin
kuvakirjassa Pikku avokadon tarina (Aviador 2022).  

 

 

Tämä tarina alkoi lounasta syödessä. Julio ja Laura söivät keittoa ja lihamuhennosta karhunvatukkamehun ja avokadon kanssa.

Tämä avokado on herkullista! sanoi Laura hymyillen.

 

Julio pohdiskeli hetken ja keksi sitten:

– Voisimme idättää sen siemenen! hän sanoi. 

– Kuinka se tehdään, isi?

– Se on oikein helppoa, annapas kun kerron! 

 

Sofia laittaa avokadon sisällä olevan pulskan siemenen ensin vesilasiin ja odottaa malttamattomana juurien ilmestymistä ja sitä, että taimen voi istuttaa kotipihalle.

 

Puu näyttää kasvavan jopa yllättävän nopeasti, mutta sitten
joku tuholainen näivettää sen liki kuoliaaksi. Manuel Garcia 
Platan kuvitusta Sergio Augusto Sánchezin tekstiin
kuvakirjassa Pikku avokadon tarina (Aviador 2022). 

Isä kuitenkin muistuttaa, että puu ei tuota hedelmiä vielä moneen vuoteen. 

Puu on jo vaarassa kuolla, mutta Lauran hoiva parantaa sen… ja vuosien päästä Laura voi tosiaan poimia puusta tuoreita avokadoja, aivan kuten isä on luvannutkin! 

 

Pitkä odotus palkitaan: puu tuottaa vihdoin hedelmiä. 
Manuel Garcia Platan kuvitusta Sergio Augusto Sánchezin
tekstiin kuvakirjassa Pikku avokadon tarina
(Aviador 2022). 

Kuvakirja ei tyrkytä sanomaansa. 

Elämän kiertokulku, joskus kohtuutonkin, tuodaan pelkistetysti esille. 

Huomio kiinnittyy  jo ensimmäisellä aukeamalla näkymään Lauran ja isän kodista. Pienellä pöydällä on naisen valokuva ja kynttilä. Onko Lauran äiti kenties kuollut?

 

Toivon ylläpitäminen ja sitkeys tulevat Manuel Garcia Platan kuvituksesta kauniisti esille. 

Lapsenusko ja toiveikkuus tiivistyvät myös Lauran piirustuksiin. Vaikka aika kuluu, Lauran olemus säilyy pikkutyttömäisenä.  

 

 

Räyhäkkää menoa Hämeessä

Tapani Bagge: Jäätävää kyytiä, 104 sivua, Aviador 2022. Kansikuva Jussi Kaakinen.

 

Yö taisi olla jo lauantain puolella. Takseja ja pikkuautoja meni harvakseen ohi, busseja ei enää ollenkaan. Loska lensi. Tanja tunsi Archien käsivarren harteillaan, muttei viitsinyt pujahtaa pois alta. Hän arvasi, että suostuisi kuitenkin. Archie oli muuttanut Hämeenlinnaan vasta loppukesästä, ysiluokan alkuun, mutta Tanja oli jo melkein ihastunut siihen. 

 

– Onko sulla edes ajokorttia? Tanja yritti vielä muodon vuoksi. 

– Ethän sä oo sen vanhempi kuin mäkään? 

– En ookaan, Archie virnisti. – Mitä sitten? 

Tanja ei vastannut. Sydän tuntui kuitenkin käyvän ylikierroksilla. Mitä jos he tosiaan jäisivät kiinni? Kotona nousisi pirullinen meteli. 

 

Tapani Baggen Jäätävää kyytiä -nuortenkirjan takakansiteksti mainostaa sen olevan ”hurjanhauska nuortenjännäri!”

 

Luonnehdinta ei ole liioiteltu, mutta tuntuu silti vähän päälleliimatulta tehosteelta, sillä Jussi Kaakisen kansikuva vetävästä takaa-ajosta ja kahden hahmon sivuprofiilista puhuu kyllä puolestaan.   

 

Tapani Bagge on tavattoman tuottelias ja monipuolinen lasten-, -nuorten ja aikuistenkirjailija. 

Uransa alussa hän kirjoitti Jerry Cotton -agenttitarinoita ja suomalaista Finnwest-lännenlukemistoa, sittemmin hän on kirjoittanut  dekkareita nuorille ja aikuisille, helppolukuista lastenkirjallisuutta, novelleja, selkokirjoja sekä varhaisnuorten- ja nuortenromaaneja. 

 

Bagge on pitkällä urallaan saanut koko lailla yksinään julkaissut rouheita kotimaisia nuortendekkareita, joissa nuoret päähenkilöt  kyseenalaistavat virkavallan ja lakipykälät mennen tullen.  

Baggen nuortendekkareissa on usein keskushenkilöinä reteitä ja viehätysvoimastaan tietoisia, eri tavoin kapinallisia tai uhmamielisiä poikia, mutta uskottavuuden ja laajan lukijakunnan saavuttamiseksi niistä löytyy aina myös särmikkäitä tyttöjä, jotka eivät suostu vain vikisemään omaa erinomaisuuttaan uhoilevien poikien toimien aikana. 

 

Korsosta verkkaiseen Hämeenlinnaan hiljattain muuttanut Archie retostelee Tanjalle, kuinka ”stadissa me plokattiin joku rassi harva se ilta”. 

 

Archie anastaa – varmaan vähän näytösmielessäkin tehdäkseen Tanjaan vaikutuksen  – terveyskeskuksen pihasta huomiota herättävän dollarihymyn, ison jenkkiauton. 

Kun pahin adrenaliini laantuu, nuoret huomaavat, että auton takapenkillä on hiljattain kylmennyt ikäihminen…

 

Jäätävää kyytiä sekoittaa siekailematta eri lajityyppejä, etupäässä kovaksikeitettyä jännitystä ja ennalta arvattavaa, mutta aidontuntuista teiniromanssia, johon kietoutuu vielä road trip-henkistä nostalgiaseikkailua  Hämeenlinnan ja sen liepeille paikantuvissa maisemissa. 

 

Vaiherikkaan pakomatkan jälkeen virkavalta tavoittaa karkulaiset, mutta rikosylikonstaapeli Pohjanen ymmärtää, itsekin entisenä korsolaisena, että Hämeessä joskus tuntuu vähän hitaalta, niin ”pitää järkätä omaa kivaa”.   

Tämä kuvakirja vallasta ja ahneudesta puhuttelee jo pientä taaperoa

 

Geneviéve Côtè: Herra Kunkun palatsi. Suomentanut Marvi Jalo, 30 sivua, Kvaliti 2022.

 

 

Pienet kotimaiset kustantamot ovat osoittautuneet viime aikoina kullanarvoisiksi, sillä ne korvaavat jo kiitettävästi isojen kustantamoiden jälkeensä jättämiä aukkoja kiinnostavien ulkomaisten kuvakirjojen kustantajina.

Salolainen pienkustantamo Kvaliti on ottanut motokseen "Lukuinto sytytetään hauskoilla kirjoilla". 

 

 

Kanadalaisen Geneviéve Côtèn kuvakirjan hahmo on tuttu myös Pikku Kakkosen lastenohjelmien Suurenmoinen herra Kunkku -animaatiosarjasta.  

Côtèn selkeä tyyli syntyy sekatekniikalla, jossa huomio kiinnittyy taidokkaaseen mutta pelkistettyyn paperikollaasiin.

 

Herra Kunkku asuu KORKEALLA mäellä. 

Hän haluaa rakentaa SUUREN PALATSIN.

Herra Kunkku näet pitää MUHKEISTA asioista.

 

Kuningas rakentaa ja laajentaa palatsiaan hyväntuulisena. 

Herra Kunkun toimet voi tulkita myös piittaamattomuutena
vaalia ehtyviä luonnonvaroja. Geneviéve Côtèn kuvitusta 
kuvakirjaan Herra Kunkun palatsi (Kvaliti 2022). 

Liekö valta hänet sokaissut, sillä kuningas ei itse huomaa lainkaan, millaista tuhoa  saa toimillaan aikaan. 

 

Ystävät tulevat paikalle ja ihmettelevät syntyneitä kuoppia, lohkareita ja maiseman tuhoa.

 

Näin karua jälkeä syntyy palatsin rakennuksesta.
Kunkun ystävät ovat tyrmistyneitä. Geneviéve Côtèn kuvitusta 
kuvakirjaan Herra Kunkun palatsi (Kvaliti 2022). 

Vasta kun kuningas kipuaa rakentamansa palatsin parvekkeelle, hän huomaa, että komeat maisemat ovat palatsin ympäriltä tyyten hävinneet. 

 

Kuningas huomaa tehneensä emämunauksen. 

On korjausliikkeen aika. 

Ystävät auttavat purkamaan palatsin pala palalta. 

Jäljelle jää pikkuruinen talo.

 Lastenkirjassa kaikki on mahdollista ja kompromisseja
tehdään vaivattomasti: Geneviéve Côtèn kuvitusta 
kuvakirjaan Herra Kunkun palatsi (Kvaliti 2022). 

 

Tämän näennäisesti yksinkertaisen pikkulasten kuvakirjan avulla voi työstää monia tunnetaitoihin liittyviä asioita.  

Niukan mutta ilmaisuvoimaisen tekstin ja pelkistetyn mutta vangitsevan kuvituksen äärellä voidaan keskustella toisten huomioon ottamisesta, erilaisten näkökantojen ymmärtämisestä ja jopa vallanhalusta. 

Kuvakirja on myös onnen omiaan lukemaan opettelevan lapsen ensimmäisenä itse alusta loppuun lukemana kirjana. Kirjasin on suurta ja kuvat tukevat tekstiä.

 

Näinä aikoina huomaan lukevani ”ihan tavallistakin lastenkirjaa” aiempaa herkemmin Venäjän hyökkäyksen yhä jatkuessa Ukrainassa.

 

Herra Kunkun palatsi -kuvakirjan tematiikka suorastaan vaati minua lukemaan uudelleen Raija Siekkisen ja Hannu Tainan kuvakirjan Herra kuningas (Otava 1986, up. 2019). 

Siekkisen teksti on toki kanadalaista kuvakirjaa runollisempaa ja Tainan akvarellikuvitus suorastaan hivelee silmää, mutta kummankin kuvakirjan viesti on sama: maallinen mammona ei tuo juurikaan onnea ja  alamaisiaan on hyvä kuunnella herkällä korvalla.

 

Kvaliti on lasten- ja nuortenkirjoihin erikoistunut pienkustantamo, jonka juuri julkaistu kesän ja syksyn 2022 uutuusluettelon perusteella kustantamo on selvästi laajentamassa kotimaisen ja käännetyn lasten- ja nuortenkirjallisuuden valikoimaansa.  

Kvaliti on jo pidemmän aikaa julkaissut  tuotteliaiden sisarusten Marvi ja Merja Jalon tuotantoa. 

45 vuotta sitten, vuonna 1977, Merja Jalon aloittama Nummelan ponitalli -sarja jatkuu uusin osin ja  eläinaiheinen helppolukuinen sarja Kotikulman etsivät karttuu jo viidennellä osalla  Jouluporon arvoitus (kuv. Reija Kiiski). 

Kvaliti kustantaa  myös Marvi ja Merja Jalon helppolukuista uutta sarjaa Unelmakoirat (kuv. Reija Kiiski). 

Herra Kunkun palatsin on suomentanut Marvi Jalo.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tunteet veitsenterällä

Hanna Kökkö: Rocky ja kivikasvot, 201 sivua, Mäkelä 2022. Kansikuva Tanja Mitchell. 

 

Dekkarigenre on varmasti yksi otollisimmista lajityypeistä koukuttaa penseästi lukemaan suhtautuvia nuoria vapaa-ajallaan kirjan ääreen. 

Yhdysvaltalainen Karen M. Mcmanus on tuoreuttanut nuorten dekkaria suomennoksinakin tunnetuilla kirjoillaan (mm. Yksi meitä valehtelee,  WSOY 2018, suom. Inka Parpola). 

 

Nähtäväksi jää, kuinka aikuisten dekkaristina hyvin tunnettu Leena Lehtolainen onnistuu ensi syksynä ilmestyvässä nuorten dekkarissaan Vihreän lohikäärmeen risteys (Tammi).

Hanna Kökön Rocky-sarjan toisessa osassa nostetaan klassisen dekkarin jännitettä vähitellen. 

Yhdeksäsluokkalainen nuori löytyy hylätyltä kivilouhokselta kuolleena. 

Epäilykset kohdistuvat moneen, ja Rockykin saa huomata olleensa väärässä syyllisen suhteen.  

 

Rikoksen uhria ei ylevöitetä: jopa tämän vanhemmat toteavat lapsensa  toimineen usein häikäilemättömästi ja moraalisesti väärin ikätovereitaan ja lähimpiä ystäviäänkin kohtaan.

 

Kökön dekkarissa jännityksen ohessa kuvataan aidontuntuisesti nuorten arkista elämää, suhdetta perheeseen ja ystäviin. 

Yläkoulua päättävän Robertin eli Rockyn ja Rauhan seurustelu on vakiintunut, mutta Rockylle on välillä vaikeaa antaa Rauhalle myös omaa aikaa ja tilaa. Rockylle ja Rauhalle pieni ikäero Rauhan eduksi ei ole mikään ongelma. Pojalle kaikki on kuitenkin uutta ja välillä monet asiat askarruttavat häntä:  

Kukaan ei ollut kertonut, että rakastuminen oli näin monimutkaista. Että se toi tuhat uutta tunnetta tullessaan, joihin täytyi oppia suhtautumaan. 

 

Erityisen viehättävää on Rockyn ja hänen äitinsä luontevan suhteen ja keskinäisen  sanailun kuvaus.  

Viisas ja kaukokatseinen äiti valmentaa poikaansa jo itsenäistymään.

 – Paras opetella selviämään, nuorimies. Etkä sitten rupea kenellekään passattavaksi äijäksi, muista se. Minä hemmottelen  sinua nyt, jotta voit sitten hemmotella tulevaa vaimoasi. Kun tiedät, miten mukavaa on olla passattu, haluta tehdä sitä myös sille, jota rakastat. 

 

 

Kökön nuortendekkarissa luovitaan ihmissuhteiden ja ystävyyden tunnemyrskyissä.  Keskinäistä luottamustakin täytyy opetella. Sen saavat huomata keskushenkilöistä Salme, Make ja Rocky, kukin vuorollaan:

 

Ajattele, miten vähän me tiedetään niistä, joiden kanssa me ollaan tekemisissä joka päivä, Rocky huudahti.

Kökkö kuvaa myös uskottavasti aikuisia sivuhenkilöitä. Nuorten vanhemmat  eivät ole täydellisiä, pikemminkin kaikkea muuta, mutta silti heidän lapsensa eivät selitä omia ongelmiaan johtuviksi vanhempien erheistä tai heikkouksista. 

 

Odotuksen tuskaa ja railakas nonsense-tarina vanhemmaksi tulemisesta

Jani Nieminen & Tuomas Kärkkäinen: Vauvaskainen! 48 sivua, Tammi 2022

 

Klara Persson & Marika Maijala: Kom hit, då! 32 sivua, Rabén & Sjögren 2021.

 

Nämä kaksi kuvakirjaa todistavat jälleen riemastuttavasti, kuinka lastenkirjallisuuden laajentunut tyylirekisteri tuo tuttuihinkin aiheisiin uusia särmikkäitä näkökulmia.  

Uuden perheenjäsenen syntymä on leikki-ikäisten kuvakirjojen  vakioaihe, mutta näissä kuvakirjoissa ei tyydytä toistamaan itsestäänselvyyksiä.  

 

Ruotsalaisen Klara Perssonin ja Marika Maijalan  Rabén & Sjögrenin kustantamon kautta Ruotsissa ilmestynyt kuvakirja kertoo kolmen sisaruksen näkökulmasta piinaavasta odottamisen tuskasta, kun äidin vatsassa kasvava vauva antaa odottaa itseään. 

Maijalan yksi tunnusmerkki kuvittajana liittyy rohkeaan rajaukseen. 

Kuvakirjan kannessa viimeisillään odottavan äidin pää on rajattu kuvasta pois. 

 

Odottavan aika on hyvin konkreettisesti pitkä: 

 

Nej, säger du.

För du har fullt upp med att bli klar.

Med allt du måste bli klar med.

Händer, ben, näsa, ögonbryn.

 

Okejdå, säger vi. Du har en del att göra.

Men vi då? Vi har gjort i ordning nu.

Sängen, vagnen, tröjan och mössan.

Vi star i hallen ocn väntar.

Vi vill gå ut och leka med dig. 

 

Kom hit!

 

Kotijoukot ovat täydessä valmiudessa, mutta
vauva vain viivyttelee. Marika Maijalan kuvitusta
Klara Perssonin tekstiin kuvakirjassa Kom hit, då! 
(Rabén & Sjögren 2021).

Hauskasti Maijala kiteyttää odotuksen tuskan, kun kaikissa koti-interiööriä kuvaavissa aukeamissa näkyy kelloja! 

 

Maijala käyttää pastelliliitua lapsenomaisesti ja suurpiirteisen rouheasti. 

Edellisissä  omissa kuvakirjoissaan Ruusun matka ja Suden hetki (Etana Editions 2018 ja 2020) pääosissa olivat eläimet, mutta nyt hän kuvaa perheen arkea periaatteessa hyvinkin realistisesti, mutta pelkistäminen tuo silti kuviin ripauksen fantastistakin ulottuvuutta.

 

Kuvakirjan värit ovat itsessään terapiaa pitkän talven uuvuttamille silmille.

 

Pitkä odotus palkitaan: vihdoin vauva saapuu kotiin!
Marika Maijalan kuvitusta Klara Perssonin tekstiin
kuvakirjassa Kom hit, då  (Rabén & Sjögren 2021).

Kom hit, då! rikkoo myös kerronnallisten ratkaisujensa puolesta perinteisten vauvanodotukseen liittyvien kuvakirjojen kliseitä: kirja päättyy siihen, kun vauva sitten lopulta päättää tulla ulos äidin vatsasta. 

Perhe jätetään nyt kunnioittavasti rauhassa tutustumaan uuteen tulokkaaseen!

 

 

Jani Niemisen ja Tuomas Kärkkäisen Vauvaskainen-kuvakirjan tekstin ja kuvan nonsense-iloittelu taitaa puhutella eniten aikuisia. 

Kuvakirjan räväkässä kannessa vauva karjuu suu apposen avoinna.  

 

Ensimmäisellä aukeamalla Tulevan äidin suusta singahtaa käkikellon kukkuva käki, ja äiti oivaltaa haluavansa vauvan: 

 

– Haluan vauvan, Tulevan äidin sanat putosivat keittiön pöytään. Lasikannu kili-kili-kiljaisi ja korppulautanen nousi ilmaan sokeri pöllyten.

 

– Mahtavaa, Tuleva isä huudahti. – Se käki…

– Biologinen kelloni.

– Luonnollisesti.

 

 

Tuleva isä lähtee ostamaan vaimolleen jogurttia ja maitoa ja katselee kauppamatkalla ympärilleen aivan uusin silmin. 

 

Ja lopulta koittaa päivä, jolloin 

Vauvaskainen heräsi tunteeseen, että vesimalja alkoi käydä ahtaaksi. Hän paukutti jalkojaan äitinsä vatsaa vasten ja napsautteli pientä sytytintään.  

Synnytyksen käynnistymisen intensiteettiä
voisi tuskin havainnollisemmin kuvata. Tuomas Kärkkäisen 
kuvitusta Jani Niemisen tekstiin kuvakirjassa
Vauvaskainen (Tammi 2022). 

 

Äitiä hermostuttaa ja hänen huumorinsa on koetuksella, kun Tuleva isä ei tunnu olevan ihan kartalla, mitä tuleman pitää.  

Äiti viittaa sarkastisesti Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän  Godotin hahmoon.

 

Vauva tulee maailmaan, kun kätilö ottaa kiinni äidin ulospäin pullahtaneesta navasta ja vetää korkin irti: POKS. 

 

Räväkkä Pesumummo laittaa vastasyntyneet vauvat pesukoneeseen: 

Vauvat pyörivät pesuharjoissa joihin olivat tarttuneet ikenillään. Vettä suihkusi heidän pieniin, kurttuisiin kehoihinsa. Vaahtoa oli siellä ja täällä. 

Myös imetys hoidetaan omintakeisesti: juuri synnyttäneet äidit pyörivät karusellissa rinnat paljaina ja vauvat makaavat karusellin alla suut avoimina maitosuihkuja ahmien!

Suurpiirteisessä imetyskarusellissa vauvat saavat
todennäköisesti maitoa useammankin eri äidin rinnoista! 
Tuomas Kärkkäisen kuvitusta Jani Niemisen tekstiin
kuvakirjassa Vauvaskainen (Tammi 2022). 

 

Jani Niemisen karnevalistinen teksti ja Tuomas Kärkkäisen visuaaliset tieten tahtoen paisuttelevat ylilyönnit ovat totta tosiaan synkassa keskenään.

 

Kaiken kohkaamisen, omintakeisuuden ja absurdiudenkin jälkeen tarinan viesti tulee kyllä selväksi: syntymän ihme on jokaiselle uudelle vanhemmalle järistys, jonka jälkeen mikään ei enää – onneksi ! – palaa ennalleen.