Hanna Kökkö: Rocky ja kivikasvot, 201 sivua, Mäkelä 2022. Kansikuva Tanja Mitchell.
Dekkarigenre on varmasti yksi otollisimmista lajityypeistä koukuttaa penseästi lukemaan suhtautuvia nuoria vapaa-ajallaan kirjan ääreen.
Yhdysvaltalainen Karen M. Mcmanus on tuoreuttanut nuorten dekkaria suomennoksinakin tunnetuilla kirjoillaan (mm. Yksi meitä valehtelee, WSOY 2018, suom. Inka Parpola).
Hanna Kökön Rocky-sarjan toisessa osassa nostetaan klassisen dekkarin jännitettä vähitellen.
Yhdeksäsluokkalainen nuori löytyy hylätyltä kivilouhokselta kuolleena.
Epäilykset kohdistuvat moneen, ja Rockykin saa huomata olleensa väärässä syyllisen suhteen.
Rikoksen uhria ei ylevöitetä: jopa tämän vanhemmat toteavat lapsensa toimineen usein häikäilemättömästi ja moraalisesti väärin ikätovereitaan ja lähimpiä ystäviäänkin kohtaan.
Kökön dekkarissa jännityksen ohessa kuvataan aidontuntuisesti nuorten arkista elämää, suhdetta perheeseen ja ystäviin.
Yläkoulua päättävän Robertin eli Rockyn ja Rauhan seurustelu on vakiintunut, mutta Rockylle on välillä vaikeaa antaa Rauhalle myös omaa aikaa ja tilaa. Rockylle ja Rauhalle pieni ikäero Rauhan eduksi ei ole mikään ongelma. Pojalle kaikki on kuitenkin uutta ja välillä monet asiat askarruttavat häntä:
Kukaan ei ollut kertonut, että rakastuminen oli näin monimutkaista. Että se toi tuhat uutta tunnetta tullessaan, joihin täytyi oppia suhtautumaan.
Erityisen viehättävää on Rockyn ja hänen äitinsä luontevan suhteen ja keskinäisen sanailun kuvaus.
Viisas ja kaukokatseinen äiti valmentaa poikaansa jo itsenäistymään.
– Paras opetella selviämään, nuorimies. Etkä sitten rupea kenellekään passattavaksi äijäksi, muista se. Minä hemmottelen sinua nyt, jotta voit sitten hemmotella tulevaa vaimoasi. Kun tiedät, miten mukavaa on olla passattu, haluta tehdä sitä myös sille, jota rakastat.
Kökön nuortendekkarissa luovitaan ihmissuhteiden ja ystävyyden tunnemyrskyissä. Keskinäistä luottamustakin täytyy opetella. Sen saavat huomata keskushenkilöistä Salme, Make ja Rocky, kukin vuorollaan:
Ajattele, miten vähän me tiedetään niistä, joiden kanssa me ollaan tekemisissä joka päivä, Rocky huudahti.
Kökkö kuvaa myös uskottavasti aikuisia sivuhenkilöitä. Nuorten vanhemmat eivät ole täydellisiä, pikemminkin kaikkea muuta, mutta silti heidän lapsensa eivät selitä omia ongelmiaan johtuviksi vanhempien erheistä tai heikkouksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti