maanantai 10. kesäkuuta 2024

Filosofinen, mutta riittävän simppeli kuvakirja pienestä menetyksestä

 
















Nora Lehtinen & Erika Kallasmaa: Alma ja ilmapallo, 40 sivua,  Minerva 2024.





 

Alma on saanut syntymäpäiväjuhlista
punaisen ilmapallon.
Se on ihana. 
Hän ottaa sen mukaan päiväkotiin,
kauppaan, 
takapihalle
ja illalla sängyn viereen. 
 
Siinä se heiluu hiljalleen sängynpäädyssä,
kun kuu nousee ja Alma nukkuu.

 

Kuvasarja, joka näyttää Alman leikkipuistossa pallon
kera todistaa saman kuin teksti: ilmapallo on
pikkutytölle kaikki kaikessa! Erika Kallasmaan kuvitusta
Nora Lehtisen tekstiin kuvakirjassa Alma ja ilmapallo (Minerva 2024). 

 

 

Pienemmät kustantajat täydentävät mukavasti kotimaista kuvakirjavalikoimaa. 

Nora Lehtinenja Erika Kallasmaa ovat kumpikin entuudestaan tuttuja tekijöitä, mutta heidän kuvakirjansa Alma ja ilmapallo on kummankin ensimmäinen Minervan kautta ilmestynyt lastenkirja. 
 
Nora Lehtinen tunnetaan Hilma-täti -lastenromaanisarjasta (kuv. Anne Muhonen, Avain)  ja selkokieliesstä Aino ja Matias -sarjasta (kuv. Anne Muhonen, Pieni Karhu).  

Yhdessä Jenna Skyttä-Forssellin Lehtinen on tehnyt iholle piirrettäviä ja siveltäviä satutarinoita (Hattara-aurinkoTaika-aurinko ja Kuukeinu (kuv. Reetta Niemensivu. Karisto). 
 
Alma ja ilmapallo on konstailematon peruskuvakirja, jonka tarinaan leikki-ikäisen lapsen on helppo samastua. 

Nora Lehtisen tarina ja Erika Kallasmaan kuvitus  rajaavat  lastenhuoneiden tavarakaaoksen ja virikkeiden runsauden kokonaan ulkopuolelle ja osoittavat, kuinka ilon aiheita voi löytyä hyvinkin vaatimattomista asioista.



Pallon karkaamista todistaa myös satunnainen puistossa istuja.
Erika Kallasmaan kuvitusta
Nora Lehtisen tekstiin kuvakirjassa
 
Alma ja ilmapallo (Minerva 2024). 

 


Aikuinen toki pystyy ennakoimaan, kuinka Alman ilmapallolle lopultä käy: kun tytön keskittyminen herpaantuu, pallo pääsee karkuun ja suru pallon menetyksestä on tietysti suuri. 
Näiltä osin kuvakirja toistaa Albert Lamourissen lyhytelokuvan ja samannimisen, elokuvan kuvitukseen pohjautuvan, Lastenkirjahyllyssäkin esillä olleen Punaisen ilmapallon juonta.

 

Puistotiellä on vilpoisaa
kävellä suurien puiden alla.
Alma ottaa pari juoksuaskelta.
Sitten tapahtuu jotakin.
Kengännauha aukeaa.
Tulee iso tuulenpuuska. 
Auto tööttää.
Jossain haukkuu koira.
 
Alma unohtaa ilmapallon
ihan pieneksi hetkeksi.
Ihan  p i e n e k s i   h e t k e k s i.

 

 

Hauska taitollinen ratkaisu: ilmapallon tavoin myös teksti
kohoaa aukeamalla alhaalta ylöspäin myötäillen näin pallon liitelyä
yhä korkeammalle. Erika Kallasmaan kuvitusta 
Nora Lehtisen tekstiin
kuvakirjassa 
Alma ja ilmapallo (Minerva 2024). 



Koko päivän tyttö tähyää taivaalle ja toivoo näkevänsä karanneen ilmapallon. Illan tullessa häan on jo aivan uupunut. 

Viisas äiti lohduttaa ja ehdottaa erilaisia paikkoja, jonne pallo on voinut ajautua… ehkä maapallon toiselle puolelle, aina Amerikkaan asti, tai kalastajaveneen kyytiin tai peräti avaruuteen!
 
Pallo tuottaakin iloa useammalle ihmiselle, lapsille ja aikuisille. Punainen ilmapallo kannustaa ihmisiä unelmoimaan, muistelemaan menneitä  ja tekemään rohkeita valintoja. 

 

Hätä ja huoli kuvastuu Alman kasvoilta, mutta äidin läsnäolo
rauhoittaa.  
Erika Kallasmaan kuvitusta Nora Lehtisen tekstiin 
kuvakirjassa 
Alma ja ilmapallo (Minerva 2024). 



Alma pääsee lopulta pettymyksensä yli ja äiti muistuttaa, kuinka monet meille mieluisat asiat jättävät meihin lähtemättömän jäljen. 
 
Erika Kallasmaa on kuvittanut arkisen, mutta lapsentajuisesti filosofisen tarinan rouheasti väriliiduilla. Hän on tavoittanut kuvitukseen lapsen spontaanin elämänasenteen, hetkeen tarttumisen tärkeyden sekä vaihtuvat tunteet ja miljööt. 

Rohkeasti Kallasmaa rajaa kuva-alaa välillä lähikuviin ja sitten taas avartaa perspektiiviä siten, että luonto ja maisema pääsevät täyteen kukkeuteensa.


 

Keskieurooppalainen kaupunkinäkymä henkii
hienostunutta tunnelmaa tyyliteltyine rakennuksineen.
Erika Kallasmaan kuvitusta Nora Lehtisen tekstiin 
kuvakirjassa 
Alma ja ilmapallo (Minerva 2024). 



Todennäköisesti nykylapsillekin yhä tutun väriliitutekniikan takia kuvitus huokuu retrohenkistä nostalgiaa ja tuo näin ainakin minulle etsimättä mieleen 1960-luvun kuvavetoisesta lastenkirjallisuudesta tutun tyylittelyn.  

Kallasmaan kuvituksesta henkii myös hienostunutta eurooppalaista tunnelmaa: kaupunkinäkymät ja puistot eivät juurikaan muistuta koto-Suomen näkymiä.













Ei kommentteja: