Maikki Harjanne: Täydellinen Minttu. Minttu-sarjakuvat Kotiliedessä vuosina 1982–1990. Toimittanut Petteri Oja. 216 sivua. Kissanviikset 2022.
Maikki Harjanteen Minttu-kuvakirjasarja täyttää tänä vuonna 45 vuotta ja hakee pitkäikäisyydessään ja suosiossaan vertaistaan Suomessa.
Tänä vuonna Otava julkaisee kolmen 2010-luvulla ilmestyneen Minttu-kirjan yhteislaitoksen Rakas Minttu, joka sisältää kirjat Minttu saa oman koiran, Minttu prinsessana ja Minttu ja mummo.
Ensimmäiset neljä kuvakirjaa Mintusta ilmestyivät 1978.
Harjanne on kertonut halunneensa pyristellä sarjassa irti 1970-lukulaisesta lastenkirjallisuuden ongelmakeskeisyydestä.
Hän halusi tehdä vastineita ruotsalaisen Gunilla Wolden Teemu- ja Anna Taurialan Leena-kirjoille, joiden lapsuuden kuvausta hän piti ”hajuttomana ja mauttomana”.
Harjanne kapinoi myös monien 1970-luvun lastenkirjojen tapaa esittää lapsuus visuaalisesti yksitotisena ajanjaksona, jossa tylsyyden ja tapahtumattomuuden uskottiin tuottavan turvallisuutta.
Minttu-kirjat levittäytyivät myös muille alustoille: Minttu nähtiin myös Pikku Kakkosen lastenohjelmissa ja vuosina 1982–1990 myös Kotilieden sarjakuvana.
Kissanviikset-kustantamon Turun sarjakuvakaupan kupeeseen perustanut Petteri Oja on toimittanut Kotilieden sarjakuvista antologian.
Saatesanoissa Harjanne kertoo sarjakuvan olleen 1970-luvulla vielä yleisesti hyljeksittyä antikirjallisuutta, joka nähtiin uhkana lasten luutaidolle.
2020-luvulla kuvakerronnan merkitys ymmärretään jo lukutaidon kannattelijana. Näin muuttuvat asenteet ja arvostukset!
Minttu-sarjakuvissa kerrotaan kuvakirjojen tavoin Mintun perheen arjesta vuodenkierron kautta. Muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta sarjakuvat kertovat stripeissään aina eheän yksittäisen tarinan.
Yhteisöllisyys, naapuriapu ja lapsentahtinen elämä kannattelevat perheen arkea.
Harjanne on halunnut välittää lukijoilleen kuvaa perheestä, jossa ”välitetään toinen toisesta ja jossa juostaan mieluummin koiran kuin rahan perässä”.
Äiti hoitaa pikkuveli Santtua ja Minttua kotona. Isoveli Ville on jo koululainen ja isä käy ansiotyössä. Minttu ilmoittaa kuitenkin äidille ryhtyvänsä itse aikanaan ”työäidiksi”.
Mintun äiti on osannut aina ottaa ilon irti kotoilusta, joskin sarjakuvia lukiessa kiinnittää huomiota siihen, että äidin kasvoilla nähdään usein myös väsymyksestä johtuvia kyyneleitä.
Äidillä on paineita huushollin puhtaana pitämisestä: hän jynssää juuriharjalla tuon tuostakin erilaisia kodin pintoja, ja samaan aikaan lapset saavat aikaan kaaosta ja epäjärjestystä jossakin toisessa kodin tilassa.
Kuvakirjasarjan formaatti sekä osittain myös Harjanteen visuaalinen tyyli ja värimaailma ovat neljässä vuosikymmenessä hieman muuttuneet, mutta Minttu on säilynyt helposti tunnistettavana, samastuttavana ja ennen kaikkea uskottavana kuvakirjahahmona.
Sarjakuvissa Minttu vielä harmittelee, että hänellä ei ole omaa nimipäivää kalenterissa.
Tämäkin epäkohta korjattiin vuonna 1995, kun Minttu sai nimipäivänsä lokakuun kuudennelle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti