Koko perheen lastenteatteriesitys Haitulan matkassa. Ohjaus Mikko Bredenberg, esitys-dramaturgia Mikko Bredenberg & Mira Taussi. Rooleissa Janne Kallioniemi (Jaakko Vaakko Vesirotta), Petra Karjalainen (Haitula), Samuli Muje (Tunteellinen siili) ja Maiju Saarinen (Neiti Hurpula). Puvustus ja maskeeraus Marjaana Mutanen. Lavastus ja nukkesuunnittelu Heini Maaranen, valosuunnittelu TJ Mäkinen ja äänisuunnittelu Niklas Vainio.
Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 20.9.2024. Suositusikä +3-vuotiaat, kesto 45 min.
Kirsi Kunnaksen syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta ja siksi tänä vuonna ja vielä ensi vuonnakin vietetään eri tavoin suomalaisen lastenlyriikan uudistajan juhlavuotta.
Osana juhlintaa sai eilen Tampereen Työväen Teatterissa ensi-iltansa koko perheen lastenteatteriesitys Haitulan matkassa.
Esitystä suositellaan yli kolmevuotiaille.
Ensi-iltayleisössä olikin paljon juuri 3–4-vuotiaita vanhempineen ja monelle heistä esitys oli selvästi ensimmäinen kokemus lastenteatterista.
Vieressäni istuva äiti selosti juuri ennen esityksen alkua tyttärelleen, että pian valot sammuvat katsomosta ja valo siirtyy näyttämölle. Lapsi halusi pitää lähes koko esityksen ajan kättään äidin kädessä.
Jännän äärellä siis oltiin, monellakin tavalla.
 |
| Maiju Saarinen (vas. neiti Hurpula) oli puvustustaan ja muuta eleganssiaan myöten hieno kunnianosoitus myös Tiitiäisen satupuun kuvittaneelle Maija Karmalle. Oikealla Petra Karjalainen eli Haitula. © TTT Kari Sunnari |
Kun Petra Karjalaisen roolihahmo Haitula ja Maiju Saarisen tulkitsema Neiti Hurpula astuivat lavalle omenapuun alle, niin maaginen tunnelma laskeutui Kellariteatterin sopivasti intiimiin tilaan välittömästi.
Mikko Bredenbergin ja Mira Taussin ohjauksessa ja dramaturgiassa Kunnaksen tuttuakin tutummat ja monet vähemmänkin tunnetut lastenrunot asettuivat luontevasti tarinalliseen jatkumoon.
 |
| Janne Kallioniemi teki Jaakko Vaakko Vesirotasta samaan aikaan sekä hellyttävän että sopivasti hömelön hahmon. © TTT Kari Sunnari |
Yksittäiset runot lomittuivat toinen toistensa perään ilman pömpöösiä ja teatraalista lausumista.
Yhden runon päättyvän säkeen jälkeen saatettiin siirtyä uuteen runoon ilman että kuulija aina siirtymää huomasikaan.
Samu Mujeen Tunteellinen siili ja Janne Kallioniemen Jaakko Vaakko Vesirotta toivat esitykseen räyhäkkyyttä ja huumoriakin.
Pienimpien katsojien mieleen olivat selvästi neljästä hahmosta tehdyt teatterinuket, joita näyttelijät liikuttelivat taitavasti. Melko pienestä koostaan huolimatta nuket saivat riittävästi tilaa ja näkyvyyttä.
 |
| "Tunteellinen siili"-runo on usein äänestetty yhdeksi eniten suomalaisiin vedonneeksi lastenrunoksi. Samuli Muje toi hahmoon runon melankolian rinnalle siili piikkien lomaan myös sopivasti pehmeyttä.© TTT Kari Sunnari |
Meditatiivisestä metsämiljööstä siirryttiin myös kaupungin sykkeeseen Tiitiäisen pippurimyllystä tuttujen limerikin kaavalla kirjoitettujen autorunojen myötä.
Ikoninen runo "Kattila ja perunat" esitettiin neljän näyttelijän yhteisvoimin, ja siitä ei huurua ja kolinaa toden totta puuttunut!
Ensi-illasta poistui tyytyväisen oloista väkeä.
Viime päivinä on luettu uutisia, joissa puheterapeutit ovat ilmaisseet huolensa youtube-englantia hokevista leikki-ikäisistä ja lastensuojelun ammattilaiset ovat toivoneet, että ennen ADHD-lääkityksen aloittamista tehtäisiin ryhtiliike lapsen arjen osalta.
Kirsi Kunnaksen viesti on ollut ja on yhä, että onnellisen lapsuuden ydin löytyy varhaisesta vuorovaikutuksesta ja rakkaudesta kieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti