Elina Komulainen: Missä on Jyrkin mäki ja muita mysteerejä. Kuvittanut Anu-Riikka Lampinen. 160 sivua. Pääjalkainen 2022.
Mimmu Tihinen: Santun syystarina. Kuvittanut Meeri Hentilä. 76 sivua. Karisto 2022.
Valtaosa lastenkirjallisuudesta on nykyisin äärimmäisen nopeatempoista.
Aloittelevan tai kokemattoman lukijan keskittymiskykyä koetellaan usein hyvinkin äkkikäänteisellä kerronnalla.
Mimmu Tihisen ja Elina Komulaisen uutuudet luottavat rönsyilevää juonitykitystä enemmän perinteiseen ja hyvässä mielessä vanhanaikaiseen tarinankerrontaan.
Santun syystarina on toinen osa Tihisen ja Hentilän ”vuodenaika-sarjasta”.
Ensimmäinen osa Kalevin kesätarina ilmestyi viime vuonna.
Syksyn uutuudessa on kyse veljesten, isoveli Santun ja pikkuveli Tanelin, keskinäisistä suhteista. Santtu kokee saavansa vanhemmiltaan vähemmän huomiota kuin kaksi vuotta nuorempi pikkuveljensä.
Santun kokemusta eriarvoisuudesta havainnollistetaan pienissä arkisissa tilanteissa. Välillä kyse on väärintulkinnasta tai kiireenkin nimiin kuitattavasta vanhempien kömmähdyksestä. Tihinen havainnoi arjen pieniä mutta merkittäviä tilanteita myötäelävästi. Isä pystyy selvästi äitiä paremmin samastumaan Santun tuntoihin.
Isän ja pojan tärkeä kohtaaminen: Meeri Hentilän kuvitusta Mimmi Tihisen tekstiin selkokirjassa Santun syystarina (Karisto 2022). |
Kauniisti kirja kuvaa myös kahden eri kulttuurin perhettä. Santun ja Tanelin isä on kotoisin Englannista. Santulle tärkeä oivallus liittyy juuri isän kotimaan muistoihin, joita hänellä on paljon pikkuveljeä enemmän.
Usein Tihinen niveltää kirjoihinsa kirjallisuuskasvatusta. Santun luokka saa kirjailijan vierailulle. Tämä voittaa nopeasti oppilaiden luottamuksen kertomalla, että oppi vasta kahdeksanvuotiaana lukemaan, mutta tarinoiden sepittäminen oli hänelle mieluinen leikki jo ennen sitä.
Santtukin hoksaa, että hänellä on paljon aiheita omiksi tarinoiksi. Hän sepittää tarinan Hiilestä, joka sai ärrän ja työstää samalla r-kirjaimeen liittyvää äännevirhettään.
Elina Komulaisen lyhyet tarinat sivuavat monia varhaisnuoria ja nuoria koskettavia aiheita.
Eeron eläinlääkäri-isä ottaa poikansa mukaan päivystyskierrokselle. Eero kokee, että isä haluaisi hänen jatkavan samassa ammatissa.
Monessa tarinassa on koukku, metafora tai selkeä punainen lanka, joiden ansiosta ne jäävät mieleen ja työstyvät vielä alitajunnassa lukemisen jälkeenkin.
Keskushenkilöt tilittävät tuntojaan tarkasti ja samastuttavasti. Monella nuorella on erilaisia haasteita arjessaan. Esimerkiksi Ville värittää reunojen ulkopuolelle -tarinassa tuodaan hienosti esille, kuinka tärkeää oikeaan osuvan tuen ja diagnoosin merkitys voi nuorelle olla.
Ollin onkivuodet -tarinassa Olli tiedostaa, että on aina ollut kiinnostuneempi tyttöjen jutuista ja seurasta:
Illan aikana olimme tulleet juttuun erinomaisesti. Olin siinä porukassa ainoa poika, ja tunsin olevani enemmän kuin kotona. Vihdoinkin. Ilman jatkuvaa miettimistä, mitä sanoa, miten kävellä, millaisille jutuille nauraa. Sain vain olla luontevasti sitä mitä olen, eikä tarvinnut miettiä vuorosanoja tai sitä miten väistellä epämieluisista tilanteista tai miten käyttäytyä poikien pukuhuoneella, ettei kukaan ala keljuilla.
Hilja viihtyy parhaiten omissa oloissaan ja luokkatoverit ilkkuvat hänen etunimeään. Liisa pelkää kuukautisten alkamisen sotkevan hartaasti odotetun uintileirin ulkomailla. Kiialla on vaikeuksia lukemisessa, ja paras ystävä tukee häntä parhaansa mukaan.
Monella kokoelman keskushenkilöllä on neurobiologisia haasteita.
Elina Komulaisen työt psykologina ja sanataideohjaajana yhdistyvät luontevasti, kun jokaisen tarinan jälkeen on sen aihepiiriin liittyviä inspiroituneita kysymyksiä, jotka pureutuvat tekstin teemoihin ja tunteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti