Wawa Stürmer & Ulrica Löfholm: Johan Ludvig. Pietarsaarelaispoika josta tuli kansallisrunoilija. 48 sivua. Suom. Raija Nummijärvi. Pietarsaaren kaupunki 2002. Ilmestynyt myös ruotsiksi. Maijaliisa Dieckmann: Fredrika-rouvan koulu. Kertomus 1800-luvun puolivälin Porvoosta. 155 sivua. Schildts 2007. Kansikuva Aino Ahtiainen.
Johan Ludvig Runebergista (1804–1877) löytyy Pietarsaaren kaupungin julkaisema lasten kuvatietokirja, joka kertoo runoilijan lapsuudesta Pietarsaaressa ja myöhemmästä kirjailijanurasta Porvoossa. Wawa Stürmer kirjoittaa innostavasti Runebergin elämänvaiheista ja Ulrica Löfholmin kuvat antavat monen sadan vuoden takaisille tapahtumille eloisat kasvot.
Kirjassa kerrotaan muun muassa, kuinka Johan Ludvig kävi koulua ensin opettajatar Westmanin vaatimattomassa pikkukoulussa. Merikapteeni-isä arvosti kunnon koulutusta, ja niin poika lähetettiin kahdeksanvuotiaana Ouluun kouluun tullipäällikkö-setänsä hoteisiin. Johan Ludvig – tai Janne tai Ludvig, kuten häntä usein kutsuttiin – oli kouluaikanaan kuin kuka tahansa kepposteleva hulivilipoika.
Lähdettyään Turkuun ja sittemmin Helsingin yliopistoon Runeberg löysi kirjailijan kutsumuksensa, jota tänään voidaan juhlistaa mm. syömällä Runebergin torttuja. Runebergin vaimo Fredrika tuli kerran leiponeeksi niitä miehensä arvovieraille komerosta löytyneistä sekalaisista aineksista. Ja hyvää tuli!
Maijaliisa Dieckmannin Fredrika-rouvan koulu antaa enemmän tilaa kansallisrunoilijan vaimolle. Noin kymmenvuotias Kaisa on onnekas, kun hän pääsee tavallisen sahatyömiehen vanhimpana tyttärenä Fredrika-rouvan naisyhdistyksen ylläpitämään kouluun kartuttaakseen auttavan luku- ja kirjoitustaidon lisäksi tietämystään muissakin oppiaineissa. Vähäinen etu ei ole sekään, että koululla saa vatsansa täyteen lämmintä ja terveellistä ruokaa. Rutiköyhä Verena-tyttö hämmentää Kaisaa ja hänen ystäviään uppiniskaisella käytöksellään, mutta lopulta Verenankin asiat kääntyvät parhain päin.
Fredrika-rouvan koulu on viehättävä historiallinen tyttökirja Porvoosta. Sen tapahtumat pohjaavat osittain todellisuuteen. Fredrika Runeberg kantoi huolta köyhien perheiden tyttöjen yleissivistyksen ja kasvatuksen puolesta ja perusti kotikaupunkiinsa tyttökoulun.
Vaikka kirjassa eletään vanhaa aikaa, niin 1800-luvun pikkukoululaisten ilon ja murheen aiheet eivät juurikaan poikkea nykyisistä. Kaisalla on jatkuvasti äidin kanssa kränää pakollisista kotitöistä ja vapaa-aikaa – omasta rahasta puhumattakaan – on tytön itsensä mielestä aina liian vähän.
Maijaliisa Dieckmann on historiallisten lasten- ja nuortenkirjojen tekijänä jo todellinen konkari, joka osaa elävöittää historiaa vivahteikkaasti. Hyvin havainnollisesti hän osoittaa, kuinka koulussa yksin- tai ääneenluettu kirjallisuus saattoi Kaisan lapsuudessa olla vilkkaan mielikuvituksen omaavalle kuulijalle suorastaan tajuntaa räjäyttävä elämys!
Tietokuvakirjan arvio on muokattu alunperin Onnimannissa ja Dieckmannin tyttökirjan arvio lasten kirjallisuuslehti Vinskissä 4/2007 julkaistuista arvioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti