Siiri Enoranta: Gisellen kuolema. 151 sivua. Robustos 2011. Kansikuva Sára Köteleki. Nuori tamperelainen Siiri Enoranta (s. 1987) ei ainakaan pode ramppikuumetta mitä kirjoittamiseen tulee. Hän ei jäänyt potemaan valkoisen paperin kammoa Junior Finlandia –ehdokkaaksi yltäneen fantasiadebyyttinsä Omenmean vallanhaltijan (2009) jälkeen.
Viime vuonna ilmestynyt toinen romaani, Nukkuu lapsi viallinen, oli omintakeinen historiallinen varhaisnuortenromaani ja vast ikään ilmestynyt Gisellen kuolema kurottaa jälleen kirjoittajalleen uutta lajityyppiä, realistista nuortenromaania, kohti. Perustellusti romaani on saanut takakanteensa myös aikuistenkirjallisuuden kirjastoluokituksen.
Gisellen kuolema on jälleen yksi kiinnostava esimerkki perheidyllin rapautumisesta nykykirjallisuudessa.
Linnea on ollut lupaava balettitanssija, joka on muuttanut jo varhaislapsuudessaan pois kotoa Tukholmassa balettikoulua pitävän tätinsä luokse. Tytön ura katkeaa kuitenkin vakavaan vammautumiseen. Hän palaa sekä ruumiiltaan että mieleltään raajarikkona takaisin kotiin. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva isoveli Joel ei tiedä, kuinka murrosikäiseen pikkusiskoon pitäisi suhtautua. Vielä enemmän ovat hukassa Linnean vanhemmat, vakavasta masennuksesta toipunut isä ja elämän tosiasioita pakeneva äiti.
Linnea oli yhtä raajaa kuin gaselli tai antilooppi ainakin, ja hartioiden hennot luut törröttivät ulospäin kuin siilinpiikit silloin kun Linnea valahti ulos tanssijanryhdistään. Hän upposi siihen ja siitä pois, toisinaan hän yritti karistaa sen ja sitten vahingossa liiteli eteenpäin kuin merilintu. Sitten hän taas veti hartiat lysyyn. Hänen suunsa oli pikkiriikkinen ja kipakka tai asiallinen seuran mukaan. Hänen hiuksensa olivat naavaa.
Joel kykenee tarkkailemaan Linneaa vanhempiaan analyyttisemmin, mutta ilman parhaan ystävänsä Kurjen apua Joelkaan ei ymmärtäisi Linnean kriisin syvyyttä. Kurjesta kasvaa romaanin mittaan kiinnostava sivuhenkilö: Joel on kiusannut Kurkea alakoulussa, mutta myöhemmin poikien suhde syventyy luottoystävyydeksi.
Gisellen kuolema on – romanttisen tyylisuunnan Giselle-balettiin viittaavaa nimeään ja kansikuvaansa myöten – hiukan vanhanaikaisella tavalla melodramaattinen romaani. Joelin ja Linnean vanhempien välinpitämättömyys lastensa hyvinvoinnista on epäuskottavaa, mutta vain tällaisen täydellisen piittaamattomuuden kautta mahdollistuu romaanin käänne – sisarusrakkauden kääntyminen lihalliseksi, kielletyksi rakkaudeksi.
Enoranta koukuttaa lukijan taitavasti romaanin ääreen. Luin kirjan yhdeltä istumalta. Lukurupeamasta jäi kuitenkin hieman hölmistynyt olo. Ehkä se johtuu romaanin kiikkumisesta hieman epämääräisesti kahden erilaisen ja erilaisin odotuksin kirjaa lukevan yleisön välimaastossa.
Olisi mielenkiintoista kuulla kirjasta muidenkin aatoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti