Koululaisdemokratiaa 40 vuoden takaa

Rauha S. Virtanen: Lintu pulpetissa. Nuorisoromaani. 217 sivua. Kansikuva Ulla Urkio. WSOY 1972.
















Rauha S. Virtasta voi hyvällä syyllä kutsua takinkääntäjäksi, mitä tulee hänen radikaaliin tyylinvaihdokseensa Seljan tyttöjen tyttökirjaidyllistä yhteiskunnallisesti kantaaottavaan nuortenkirjallisuuteen.

Toimittamassani kirjassa Matkalla mielikuvitukseen. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat teostensa taustoista (Tammi 2004) Rauha S. Virtanen kertoo kiinnostavasti Lintu pulpetissa –romaaninsa syntyvaiheista.

Teosta voi hyvin perustein kutsua avainromaaniksi: kirjailija pääsi nimittäin seuraamaan lähietäisyydeltä Suomen Teiniliiton poliittisen heräämisen alkuvaiheita 1960–70-luvun taitteessa omien lastensa aktiivisen kouludemokratialiikkeen kautta.

Työpöytäni sijaitsi eteisen nurkassa vaatenaulakon vieressä, ja nuorisolla oli kotiin tullessaan paha tapa viskata kaikki tavaransa kirjoituskoneeni ja papereitteni päälle. Keskeneräinen rakkausromaaniräpellykseni hautautui kerran toisensa jälkeen erilaisten monisteiden, käsin tuherrettujen kirjoitelmien, lehtien ja kirjallisuuden alle, samalla kun kiihtyneet tarinat siitä, mitä koulussa oli tapahtunut, seurasivat toisiaan. Näytti siltä, että lapseni olivat sekaantuneet johonkin hankalaan ja epäsuotavaan juttuun, joka ei taatusti edistäisi heidän koulumenestystään. Heidän isänsä pudisteli päätään ja minäkin aloin tuntea itseni aika hermostuneeksi, mutta lapsia ei näyttänyt mikään pysäyttävän.

Virtanen kirjoitti kirjan nopeasti ja nykyhetken näkökulmasta sen tuon aikainen poliittinen päivänpolttavuus on myös rasite. Taidokkaasti Virtanen kuitenkin rakentaa useita kiinnostavia pää- ja sivuhenkilöitä, joihin nykylukijakin mieluusti samastuu.

Tapahtumien keskiössä on yhteiskoulun viidettä luokaa käyvä työläiskodin nuorimmainen, Anna Lea, joka on juuri palannut rippileiriltä ja kokenut hengellisen herätyksen. Sen vastapooliksi nousee kuitenkin koululla käynnistyvä poliittinen ja ideologinen murros, jota vauhdittavat televisiodokumentin viiltävät kuvat Vietnamista, liimatehtaalla vakavasti vammautuneen äidin karu kohtalo ja yleinen tietoisuus epätasa-arvoisesta maailmasta.

Symboliksi nuorison poliittisesta heräämisestä nousee Anna Lean aineessaan käyttämä lintuvertaus:

Koululainen on vanki. Lintu, joka tukahduttavilla tunneilla laulaa hänen pulpetissaan, on unelma, toive, mielikuvitus. Se ottaa siivilleen ja vie vapauteen, vihreille niityille, lintujen luo liitukallioille. Tämä lintu on laulanut pulpetissa niin kauan kuin koululaitos on ollut olemassa ja tulee laulamaankin niin kauan kuin koulu saa oppilaan tuntemaan itsensä vangiksi.

Poliittisen liikehdinnän keskelläkin nämä nuoret miettivät suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen, tempoilevat ihmissuhdesotkuissaan ja analysoivat katseita ja äänenpainoja antaumuksella: "Aina oli oltava rakastuksissa johonkin, aina, ja joskus se melkein väsytti."

Rauha S. Virtasen Lintu pulpetissa oli oman aikansa kohuteos: siitä otettiin heti ilmestymisvuonna peräti kolme painosta. Se on Virtasen Joulukuusivarkauden (WSOY 1970) ohella yksi harvoista poliittisesti tiedostavista kotimaisista nuortenkirjoista: Ruotsissa tätäkin lajityyppiä viljeltiin jo 1960-luvulta lähtien huomattavasti enemmän.

Lintu pulpetissa -nuortenromaanin uskalikkonuorten rinnalla nykynuortenkirjojen tiedostavat nuoret tuntuvat aika valjuilta oman edun puolustajilta.

Rauha S. Virtanen täyttää huomenna tiistaina 80 vuotta.

Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästi!