Ihmiskohtaloita ja hippunen romantiikkaakin linnan muurien suojissa

Raili Mikkanen & Laura Valojärvi: Suomen lasten linnakirja. 95 sivua. Minerva 2011. Graafinen asu Leena Kilpi.












On itse asiassa perin kummallista, että Suomen lasten linnakirja ilmestyy vasta nyt: roolipelaaminen ja erilaiset Keskiaikaan linkittyvät tapahtumat ovat jo pitkään lisänneet kiinnostusta myös suomalaisiin linnoituksiin ja muinaiseen tapatietouteen.

Lasten ritari- ja linnakirjoilla on ulkomaisina käännöskirjoina ollut vankka lukijakuntansa. Rouva Huun kuopuksen mielikirja oli alle kouluikäisenä Richard Plattin ja Chris Liddellin Linnan poika. Hovipoika Tobias Burgessin päiväkirja (Tammi 2000).

Raili Mikkanen ei ole koskaan pelännyt lasten- ja nuortenkirjoihinsa liittyvää valtaisaa taustatyön määrää. Tuloksena on luontevaa ja eloisaa historiankirjoitusta, jossa lihaa ja verta olevat oman aikansa uskalikot saavat lukijan kiinnostumaan kuin vaivihkaa historiasta.

Mikkanen on tuntenut erityistä vetoa suomalaisten suurnaisten kuvaukseen: huomiota ovat saaneet Mikkasen historiallisissa nuortenromaaneissa muiden muassa runoilija Katri Vala, kirjailija ja oman aikansa kosmopoliitti Aino Kallas, aatelisneito Aurora Karamzin ja näyttelijä Ida Aalberg.

Mikkasen kertojan lahjoista kertoo sekin, että kirjat ovat varsin käypää luettavaa myös aikuiseen makuun.



Suomen lasten linnakirjan johdannossa annetaan perustietoa Suomen linnoista ja linnoituksista ja erotellaan linnatyyppejä toisistaan. Seikkailunhaluiset ohjeistetaan myös sen varalta, jos onnistuu tekemään muinaislöydön, vaikkapa vanhan miekan.

Mikkanen kertoo kiinnostavana anekdoottina, kuinka hänen ukkinsa pellosta löydettiin aikoinaan vanha pronssinen rintakoru, josta on sittemmin tehty jäljennöksenä uustuotannossa löytöpaikan mukaan nimettyä Suotniemi-korua.



Varsinaisissa pääluvuissa esitellään Suomen keskeiset linnat Turun linna, Hämeen linna, Raaseporin linna, Kastelholman linna ja Olavinlinna sekä kartanolinnoista Louhisaaren kartanolinna ja ja Lappeenrannan, Svartholman ja Suomenlinnan linnoitukset.

Fakta ja fiktio sekoittuvat toisiinsa sujuvasti: vuosilukujen sijasta lukija kiintyy ylhäisiin ja alhaisiin linnan asukkaisiin, joiden ihmiskohtalot – todellisiin tai keksittyihin pohjaavat – tempaavat mukaansa.

Emilia Lehtisen lohikäärmeaiheisten runokuvakirjojen (Ohjeita lohikäärmeen kasvattajille, 2009 ja Kulta, voisitko syöstä tulta?, WSOY 2010) kuvittajana aiemmin kunnostautunut Laura Valojärvi on tehnyt suurtyön linnakirjan akvarellikuvituksissa. Linnainteriöörit jäävät kuitenkin melko staattisiksi, niissä ei juurikaan näy merkkejä eletystä elämästä ja kasvillisuudesta. Perspektiivit vaikuttavat suoraan matkailuoppaista napatuilta. Parastaan Valojärvi antaa kuitenkin eloisten, karikatyyristen hahmojen ja yksityiskohtien kuvaajana.



Toivottavasti Suomen lasten linnakirja päätyy itsestään selvästi kaikkien linnojen museokauppojen tuotevalikoimaan!


Raili Mikkanen palkittiin Suomen Tietokirjailijat ry:n 8 000 euron suuruisella Tietopöllö-palkinnolla Vanhan kirjallisuuden päivien avajaisissa Sastamalassa heinäkuun alussa.

Nuortenkirjailijana Mikkanen on myös historioitsija, joka saa lukijansa syttymään suomalaiselle kulttuurihistorialle. Nuori lukija saattaisi torjua kaikki ”yleissivistykseltä” tai ”pakollisilta klassikoilta” tai ”historiantutkimukselta” kuulostavat tuputukset, mutta Mikkanen kirjoittaakin nuorille rakkaudesta historiaan. Kun taitava kirjailija johdattaa lukijansa menneisyyteen, lukija saattaa rakastua historiaan. Mikkanen saa lukijansa innostumaan ja lumoutumaan menneestä samastumisen ja eläytymisen avulla.
 


Tietokirjailijana Mikkanen osallistuu historiantutkimuksen uudistamiseen ja paradigman muutoksen viemiseen kouluikäisille saakka. Vuosilukujen, vanhanmallisen sotahistorian ja suurmieskavalkadin sijasta Mikkanen kirjoittaa nuorille naishistoriasta ja erityisesti suomalaisista merkkinaisista etsimässä omaa tietään.
 
Mikkasen historialliset nuortenromaanit perustuvat huolelliseen taustatutkimukseen. Ne ovat luotettavia tietolähteitä, joissa romaanimuoto korostaa historiantutkimuksen löytöretkiluonnetta ja tositarinoiden seikkailullisuutta.

Mikkanen tutustuttaa lukijan päähenkilöihinsä älyllä ja sydämellä. Päähenkilöidensä avulla ja yhdessä lukijansa kanssa Mikkanen pohtii nuoren naisen unelmia ja valintoja. Yhä lyhytjännitteisemmässä kulttuurissamme Mikkanen tarjoaa nuorelle elämänkaaren ymmärrystä ja pohdiskelevaa kannustusta ja rohkaisua elää omannäköistä elämää.
 


On tavattoman arvokasta, että vastaanottavaisessa iässä oleva nuori saa tilaisuuden löytää omia juuriaan ja yhteyksiä siihen menneeseen, josta hänkin on kotoisin. Nuori ei ole koskaan yksin, kun hän löytää johtolankoja omaan kulttuuriseen taustaansa ja saa eläytyä kiehtovien persoonallisuuksien vaiheisiin. Tämän yhteisyyden kokemuksen Mikkanen tarjoaa lukijalle yhdistämällä tietokirjallisuuden eetoksen kaunokirjallisuuden keinoihin. Mikkasen romaanit ovat kielellisesti antoisia ja rikkaita ja kutsuvat lukijan mukaansa: historia kuuluu sinullekin, olet osa sitä, tule mukaan!

Palkintoperusteluita voi pitää erityisen osuvina. Hienoa, että Tietokirjailijat ry:n raati tulkitsee lasten ja nuorten tietokirjallisuutta avarasti ja korostaa kauniisti lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkitystä.

Tietokirjailijat ry:n toisen palkinnon, 12 000 euron suuruisen Warelius-palkinnon, sai Leena Laulajainen. Perusteluissa kiitettiin Laulajaisen pitkään jatkunutta uraa lasten- ja nuortenkirjailijana ja oppikirjan tekijänä. Laulajaisen uusimmasta tuotannosta raati nosti esiin lasten tietokirjan Metsän mesikämmen: lasten karhukirja (2010), joka on raadin mukaan

oiva esimerkki tietokirjasta, johon kirjoittaja biologisten perustietojen ohella koonnut monipuolisen kulttuurihistoriallisen paketin maamme kansalliseläimestä.
 
Leena Laulajainen kuuluu niiden tietokirjailijoiden joukkoon, jotka eivät tyydy pysymään jossakin rajatussa kategoriassa. Sen sijaan hän kirjoittamisen iloa tuntien ja sitä myös lukijalleen välittäen seikkailee teoksissaan niin tieto- kuin kaunokirjallisuuden kentillä lisäten lukijoidensa tiedon määrää ja ilmaisun taitoa.

Rouva Huu onnittelee lämpimästi palkittuja.