On hyvä, että lastenkirjakentän toimijat
hoksaavat ajoittaa ehdokasasetteluita ja palkinnonjakoja myös vuoden
ensimmäiselle puoliskolle.
Näin taataan ehkä hiukan parempi näkyvyys myös
medioissa.
Lukuvarkaus-palkinnon ehdokkaiksi ovat
yltäneet Kirsti Ellilän Johannes ja Jura (Karisto), Niina
Hakalahden Tuukka-Omar ja minilapset (Tammi), Sanna Iston Tinka
ja Taika Noidanruohon salaisuus (WSOY), Johanna Hulkon Geoetsivät
ja vaeltava aave (Karisto), Tuija Lehtisen Sirkuskoira Rico ja
öinen ratsastaja (Otava), Kreetta Onkelin Poika joka menetti
muistinsa (Otava) ja Saska Saarikosken Meidän isä on hammaspeikko
(Otava).

Uutistiedotteessa korostettiin, että poikkeuksellisesti tänä vuonna
ehdokkaiden joukossa ei ole lainkaan ns. puhdasveristä lastenfantasiaa. Uskoisin, että lapsiin vetoaakin parhaiten juuri arjen ja sadun välillä tasapainoileminen, ja sitähän löytyy Ellilän, Hakalahden, Iston, Onkelin ja Saarikosken lastenromaaneista.
Voittajan valitsee kuusijäseninen
lapsiraati kesäkuussa. Palkintona on 3500 euroa.

Kirjavan ketun ehdokkaina ovat Magdalena
Hain Kerjäläisprinsessa (Karisto 2012), Hannu Hirvosen Virtahepojen laulujuhlat (Tammi 2013), Markku Karpion Mun isäni on avaruusmies, (Tammi
2012), Roope Lipastin Vilhelmiina
ja vanha röyhyttelijä, (WSOY 2012), Marita Katariinan Sammalkummulla
juhlitaan (Ilon Purje 2012) ja Reetta Niemelän & Salla Savolaisen
Tikkumäen koirat (Otava 2013).
Kirjava
kettu -palkinnon saajan valinnasta päättää niin ikään lapsiraati. Omaa ehdokastaan voi äänestää myös kirjaston nettisivujen kautta. Äänestykseen saavat osallistua 16.
maaliskuuta asti alle 16-vuotiaat lapset.

Ensimmäisen
Tulenkantaja-palkinnon sai viime vuonna Seita Vuorelan Karikko,
jota ollaan nyt kääntämässä viidelle kielelle. Karikko sai myös Pohjoismaiden neuvoston ensimmäisen nuortenkirjapalkinnon.
Tulenkantaja-palkinto on suomalaisen kirjallisuuden viennin edistämiseen
keskittynyt palkinto ja se on suuruudeltaan 5000 euroa.
2 kommenttia:
Kiitos sinulle näistä koonneista!
Palkintojen ja ehdokkuuksien seuraamiseen tämä on oivallinen tapa - saataisiinkohan vastaavia juttuja läpi myös päälehdissä?
Hih, Valkoinen Kirahvi. Sopii toivoa. Ainakaan meidän "pää"lehdessä ei tietenkään VOI olla tilaa. On niin paljon tärkeämpää, kuten esim. pelien esittelyt. Kuuden palstan ja puolen sivun mittaiset jutut peleistä ovat elintärkeitä. Ihan hullua kuvitella, että lukemisen tärkeys, johon liittyy esim. hyvän ja palkitsemisen arvoisen kirjallisuuden tuntemus, olisi jotenkin merkityksellistä.
Kyllä "pisatkin" paranee, kun tiedämme peleistä kaiken.
T von L
Lähetä kommentti