Tamperelainen
seurakunnan nuorisotyön ohjaaja Laura Suomela (s. 1973) jatkaa parhaista kaveruksista, Juhosta ja Istosta, kertovaa lastenromaanisarjaansa. Edellisessä osassa Lokkisaaren
säpinöissä (2012) oltiin kesäisissä leiritunnelmissa ja nyt Juho pääsee talvilomalla Iston
perheen kanssa Espanjaan Kanarian saarille. Juho ei ole ennen ollut ulkomailla, joten matka jännittää hiukan etukäteen.
Suomelan
sarjan vahvuus on helposti samastuttavassa ja luontevasti käyttäytyvässä poikakaksikossa, jonka ikää ei ole
näyttävästi napitettu sen koommin takakannessa kuin itse tarinassakaan. Kerronta on leppoisaa ja havainnollistaa hyvin turistimatkan käänteitä ilman
teennäistä action-tykitystä.
Las Palmasissa opas johdatti meidät ensin jonnekin tylsään museoon. Melkein koko seurue meni vessajonoon, joten museossa ehdittiin kierrellä vain hetki. Otin pari kuvaa kännykkäkameralla museon sisäpihalla olevasta suihkulähteestä ja yhdestä kukasta. Sen jälkeen menimme ostoskadulle. Näimme monta katutaiteilijaa. Yksikin mies esitti patsasta ja oli täysi liikkumatta ties kuinka kauan. En kyllä itse pystyisi olemaan niin kauan paikallani. Isto harkitsi kutittavansa taiteilijaa leuan alta, jolloin hän aivan varmasti liikkuisi. Kävin viemässä miehen koppaan kolikon, jolloin mies yllätykseksemme vaihtoikin asentoa ja vilkutti meille. Päätimme mennä koko porukalla jätskille. Oli mukava seurata rauhassa kävelykadun meininkiä ja tunnelmaa.
Turistimatkailun
perinteisten vaiheiden lomaan on punottu pientä dekkarijuonta. Helsinki-Vantaan
lentokentällä pojat löytävät maahan pudonneen lompakon. Poikien pettymykseksi
lompakon omistaja ei kuitenkaan katso tarpeelliseksi palkita heidän rehellisyyttään
millään tavalla.
Sitten
hotellista häviävät Iston lenkkarit ja myöhemmin Juhon kannettava tietokone,
johon pojat ovat tallettaneet
kuvaamiaan välähdyksiä matkan eri vaiheista.
Kirjan
suvaitsevaisuuskasvatus ontuu hieman, sillä pojat epäilevät ensin
hotellisiivoojaa varkauksista, ja osansa epäilyksistä saavat myös suomalaisten
turistiryhmään kuuluva tummatukkainen parrakas vanhempi mies ja
rastatukkainen nuorukainen. Poikien terävät hoksottimet ratkaisevat lopulta
tietokonevarkauden, ja samalla he saattavat yhteen kauan riidoissa olleet
parhaat kaverukset ja liikemiehet.
Markus
Pyörälän nelivärikuvitus on selkeää ja eloisaa tallentaessaan monia
turistimatkailun kliseitä ja kohtauksia. Nelivärikuvitus on huomattavasti
lisääntynyt ns. helppolukuisissa lastenromaaneissa.
Nelivärisyyttä isompi houkutin nimenomaan poikasankareista kertovissa kirjoissa
olisi kuitenkin väljä ladonta ja riittävän iso kirjasin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti