Kerstin Thorvall: Äidin pikkuinen, suomentanut Kyllikki Hämäläinen,
93 sivua, Otava 1966.
Yle Fem/ Teema-kanavan minisarja Ehdottomasti kielletty on nostanut ruotsalaisen Kerstin Thorvallin (1925–2010) yleisen kiinnostuksen kohteeksi.
Ensikosketukseni
Thorvalliin oli hänen
neuvokirjansa nuorille tytöille, Kirja
sinulle (Otava 1960), jonka sain naapurin Annelilta hänen siivotessaan pois
omia nuoruuden kirjojaan. Olin 11-vuotias ja rakastuin
oitis Thorvall-Falkin varmaan mutta äärimmäisen herkkään tussiviivaan, jolla hän
kuvasi kapeauumaisia nuoria tyttöjä.
Thorvallin
Hyvänyön satuja olen esitellyt
aiemmin Lastenkirjahyllyssä.
Kirjailijan elämästä tehty minisarja asettaa hänen päivänpaisteiset
lastenkirjansakin ihan uuteen valoon.
Taitaako äitiyden auvoa tämän paremmin kuvata? Kerstin Thorvallin kuvitusta kirjaan Äidin pikkuinen (Otava 1966). |
Lyhyistä teksteistä koostuva Äidin pikkuinen on äitienpäivän takia todellinen täsmäkirja, ja lahjakirjana hiljattain äidiksi tulleille sitä varmasti myös markkinoitiin ilmestyessään vuonna 1964 Ruotsissa nimellä Porträtt av ett mycket litet barn.
Thorvallilla
oli neljä poikaa, joista nuorin, Anders,
syntyi toisesta avioliitosta vuonna 1962, ja mitä ilmeisimmin tämä perheen
kuopus on ollut kirjan tekstien innoittajana. Kolme isoveljeä vilahtelevat tuon tuostakin
kirjan lyhyissä pikapiirroissa vauvaperheen arjesta.
Äidin
rakkaus ja ihmetys vastasyntyneestä, lapsen nopea varttuminen vauvasta uteliaaksi taaperoksi ja ja
erkaantuminen äidin sylistä kohti maailmaa ja sen houkutuksia, on kuvattu hyvin
intensiivisesti, jopa hartaasti.
Thorvallin luonnosmaiset tussipiirrokset taltioivat lapsen kehon kielen vivahteikkaasti. Kerstin Thorvallin kuvitusta kirjaan Äidin pikkuinen (Otava 1966). |
Thorvall oli oman aikansa uhmamieli ja hän shokeerasi monin tavoin aikalaisiaan. Tätä radikaaliutta ei Äidin pikkuisesta juuri löydy. Tosin Thorvall kirjoittaa ”Ei ole ensinkään tarpeen että äiti on kotona kaiket päivät. Pääasia on että lapsi tuntee että häntä rakastetaan. Ja ketä rakastettaisiin enemmän kuin häntä?”
Luonnosmaiset
tussipiirrokset lapsesta ovat vertaansa vailla. Lapsen viattomuus, herkkyys ja
vaihtuvat tunnetilat on onnistuttu vangitsemaan kuviin upeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti