Tänään on
saamelaisten kansallispäivä.
Sen kunniaksi Lastenkirjahyllyssä luetaan Veera
Komulaisen & Noora Vaaralan kuvakirja Nietos.
Kuvakirja on hyvä
esimerkki siitä, että myös omakustanteena voi ilmestyä jotain aivan
omintakeista, joka täyttää vaateliammankin kuvakirjankuluttajan asettamat esteettiset kriteerit.
Nietos on kirjaesineenä poikkeuksellisen kaunis.
Sen lähtökohtana on
tutustuttaa (lapsi)lukija suomalaiseen kulttuuriperintöön.
Se, joka ymmärtää oman kulttuurinsa merkityksen, osaa kunnioittaa myös muita kulttuureja.
Tekijöiden
ssaatesanojen kautta teos ottaa kauniisti kantaa saamelaisten
kulttuuriperintöön kertoessaan Lapin kansan syntytarinan, rivien välissä,
hienovireisesti.
Itse tarina
pohjautuu Elias Lönnrotin aikalaisen, kansanrunoudentutkijan, kielitieteilijän
ja arkeologin D. E. D. Europeauksen, muistiinpanoihin.
Keskushenkilöinä ovat suomalaisen mytologian tutut hahmot metsän kuningas Tapio, hänen
vaimonsa Mielikki sekä heidän tyttärensä Tellervo.
Sadun aktiivisena toimijana on
kuitenkin metsästäjänuorukainen Lippo, joka on luonteeltaan kevytmielinen ja
tuntuu menestyvän onnenkantamoisten ketjussa ajattelematta juurikaan tekojensa
seuraamuksia.
Kerran Lippo lähtee
metsälle kahden toverinsa kanssa, mutta harhautuu muusta seurueesta ajaessaan poroa
takaa.
Metsän kuninkaan tarjoilut ovat yltäkyläiset. Veera Komulaisen kuvitusta Noora Vaaralan tekstiin kuvakirjassa Nietos, Lapin kansan synty (Komutron 2015). |
Poron johdatuksella hän päätyy metsän kuninkaan Tapion talolle.
Poro
kuuluu Tapion tokkaan. Metsän kuningas ei kuitenkaan pahastu poronsa jahtaamisesta, vaan
tarjoaa nuorukaiselle yösijan.
Liposta tulee metsän
kuninkaan kotivävy ja pian Tellervo synnyttää Lipolle pikisilmäisen pojan, Nietoksen.
Lippo haluaa lähteä
kotikyläänsä näyttämään esikoispoikaa omalle suvulleen, mutta ensin hänen on
suoriuduttava Tapion antamasta tehtävästä tehdä sukset.
Kansansatujen
uhmakkaiden sankarien tavoin Lippo ei aluksi suhtaudu haasteeseen
asiaankuuluvalla nöyryydellä, ja niin matka lykkääntyy kahdesti.
Tapio avittaa pienen
perheen matkaa myös taipaleella, mutta kerran Lipon huolellisuus herpaantuu, ja
siitä koituu kohtalokkaita seuraamuksia.
Paksuhkosta
kartonkimaisesta paperista valmistettu kuvakirja on painettu Taiwanissa. Siinä
on hyödynnetty kurkistusluukkutekniikkaa, aukeaman jatkumista sivutaitoksella
laajemmaksi panoraamaksi, foliopainatusta ja herkkää reikäpainatusta Otavan
tähtikuviossa.
Kuvakirjan
värimaailma pitäytyy harmaassa ja valkoisessa, jota terästetään muutamalla
harkitulla värillä: keltaisella, sinisellä, ruskealla ja violetilla.
Teksti on painettu
valkoisella, mikä tekee lukemisesta välillä hieman haastavaa, mutta toisaalta
tämä ratkaisu tekee jäntevän tarinan kokemisesta poikkeuksellisen intensiivisen.
Nietos on ilmestynyt
myös englanniksi. Johdannossa annetaan ymmärtää, että kirja aloittaisi Metsien tarut -sarjan, mutta tämä ensimmäinen osa on tainnut jäädä yksittäiseksi
kulttuuriteoksi.
Freelance -toimittaja Noora Vaaralan teksti on punnittua ja tavoittaa hyvin kansansadun ikiaikaisen kertojan äänen.
Kuvittaja, taidekasvattaja Veera Komulainen on opiskellut Singaporessa
graafista suunnittelua. Hänellä on myös visuaalisen alan tutkinnot Lahden muotoiluinstituutista sekä Lapin yliopistosta ja lisäksi hän on opiskellut Tanskassa multimediaa. Ulkomaiset opinahjot selittävät ehkä osaltaan Nietoksen rohkeaa visuaalista ilmaisua.
2 kommenttia:
Kiitos kirjavinkistä, tästä kirjasta en ollut kuullutkaan. Vaikuttaa kauniilta ja todella harkiten tehdyltä (taide)kuvakirjalta, jota eri-ikäiset voivat lukea ja ihailla.
Omakustanteisista lastenkirjoista ei välttämättä saa miillään ilveellä mitään tietoa. Itse näin tämän kirjan Lastenkirjainstituutissa viime vuonna, kun se oli lähetetty kisaamaan ensimmäisestä Punni-palkinnosta.
Lähetä kommentti