Kohtaamisia

Katri Tapola & Karoliina Pertamo: Tuttityttö ja peukalopoika, 29 sivua, Teos 2018. 

Pikkulasten kuvakirjallisuus tarjoaa nykyisin iloisia yllätyksiä. 

Valikoima on laajentunut viime aikoina. 

Lyhyeen tekstiin ja kuvan ilmaisuvoimaan luottavia kotimaisia kuvakirjoja ilmestyy ilahduttavan paljon. 

Ne ovat onnen omiaan vaiheeseen, kun lapsi jaksaa jo keskittyä katselukirjaa pidempään juonelliseen, pelkistettyyn tarinaan.

Kohtaamiset havainnollistetaan hauskasti sekä
halauksin että katsein. Karoliina Pertamon kuvitusta Katri
Tapolan tekstiin kuvakirjassa Tuttityttö ja peukalopoika
(Teos 2018). 

Tyttityttö ja peukalopoika -kuvakirjassa miellyttää sen avoin kaksitasoisuus. Tapa, jolla kirja avaa keskusteemaansa, arkisten kohtaamisten, tapaamisten ja sosiaalisten hetkien tärkeyttä, tavoittaa erilaisissa vivahteissaan yhtälaisesti lapset kuin aikuisetkin.

Ja kuin huomaamatta tarina puhuu myös kauniisti moniarvoisuuden ja persoonallisten ominaisuuksien ja mieltymysten puolesta. 

Jo ensimmäisellä aukeamalla päästään itse asiaan:

Tutteja on kahdeksan. 

Ne ovat samettipussissa vaatekaapin 

päällä.  Tuttityttö tietää kuinka kaapin 

päälle yltää. Pitää vain kiivetä sängylle 

ja kurkottaa. Sitten ongitaan kepin 

avulla tuttipussi alas.  

Näin vihjaistaan hienovaraisesti, että tuttitytön toivotaan pian pääsevän tuteistaan eroon.  

Leikit ovat riehakkaita, mukana menossa myös Kalle Kalkkaro
ja Liisa Lisko. Karoliina Pertamon kuvitusta Katri Tapolan tekstiin 
kuvakirjassa Tuttityttö ja peukalopoika (Teos 2018). 

Tuttityttö on täpinöissään, sillä peukalopoika tulee äitinsä kanssa kylään. Äidit vaihtavat heti eteisessä kuulumisia:

Äidit nauravat ovensuussa. Peukalopojan 

äiti kysyy tuttitytön äidiltä: 

–     Vieläkö teillä on tutti? Ja tuttitytön  

äiti kysyy peukalopojan äidiltä:  

–     Vieläkö teillä on peukalo?  

–     Vielä, vielä, äidit sitten sanovat 

ja lähtevät hauduttamaan teetä ja 

keittämään kahvia.
 

Lasten jälleennäkeminen on riehakas ja leikit alkavat oitis. Mutta kesken leikkien on myös levon aika.

Sekä Tapolan teksti että Pertamon kuvat tallettavat impressionistisia hetkiä, välähdyksiä, tunteita ja tunnelmia, joista huokuu lasten ja aikuisten sielunsukulaisuus ja tapaamisen merkitys arjen kohottajana.

Pertamo on yksi tuotteliammista suomalaisista lastenkirjakuvittajista. 

Hänen tyylinsä on muodostunut helposti tunnistettavaksi, mutta hän varioi väri- ja hahmogalleriaa kuitenkin kiitettävästi erilaisissa kuvitustöissään. 

Murrettu väripaletti on harmoninen mutta silti raikas. Välillä tekstille annetaan taustaksi valkoista, toisinaan kekseliäilläkin ratkaisuilla, kun teksti on ladottu vaikkapa kukkaruukkuun. 

-->