Tove Appelgren & Salla Savolainen: Vesta-Linnea ja kaverit, suomentanut Tittamari Marttinen, 40 sivua, Tammi 2019.
Tove Appelgrenin & Salla Savolaisen kuudennella osalla juuri karttunut Vesta-Linnea-sarja (v:sta 2001) on monella tavalla poikkeuksellinen ilmiö entistä sarjoittuneemmassa kotimaisessa kuvakirjatarjonnassa.
Edellinen osa, Vesta-Linnea kuun valossa, ilmestyi jo yli viisi vuotta sitten, vuonna 2013.
Tekijöillä ei ole tarvetta tuottaa uutta sarjan osaa joka vuosi. Tärkeämpää heille näyttäisi olevan oikean, heitä itseäänkin riittävällä intensiteetillä puhuttelevan aiheen löytäminen.
Vesta-Linnea -sarja on työstänyt tunnetaitoja jo paljon ennen nykyistä lastenkirjallisuuden tunnekasvatusbuumia.
Sarjan erityisansiona on se, että kirjoissa tarkastellaan koko laajaa tunneskaalaa ja usein myös eri perheenjäsenten vinkkelistä.
 |
| Vesta-Linnea odottaa Mindyn soittoa niin täpinöissään, että ei pysty keskittymään Alexin seuraan lainkaan. Salla Savolaisen kuvitusta Tove Appelgrenin tekstiin kuvakirjassa Vesta-Linnea ja kaverit (Tammi 2019). |
Sarjan edetessä Vesta-Linnea on kasvanut leikki-ikäisestä jo koululaiseksi. Tytön ikää ei tarinassa paljasteta.
Juuri tällä tavoin viekkaasti laajennetaan kuvakirjan käyttöikää myös alakoululaisiin!
Vesta-Linnea on koulun jälkeen täpinöissään, sillä hyvä ystävä Mindy on luvannut soittaa hänelle. Läksyjen teosta tai leikeistä pikkusisarten kanssa ei tule oikein mitään, kun tyttö vilkuilee koko ajan hermostuneena puhelintaan.
 |
| Salla Savolainen kuvaa oivaltavasti kuvasarjana tytön kyvyttömyyttä keskittyä mihinkään. Salla Savolaisen kuvitusta Tove Appelgrenin tekstiin kuvakirjassa Vesta-Linnea ja kaverit (Tammi 2019). |
Vesta-Linnea järjestelee laatikkonsa. Hän tarkastaa puhelimen latauksen. Akku on täynnä, hyvä juttu. Hän odottaa kärsivällisesti. Hän odottaa. Hän odottaa-ja-odottaa-ja-odottaa. Hän odottaa ovikellon soimista. Hän odottaa puhelua Mindyltä. Tai tekstaria. Kylläpä se nyt kestää!
Ruokapöydässä äiti on tiukkana ja pyytää Vesta-Linneaa, ettei tämä näprää koko ajan puhelintaan, vaan keskittyy ruokailuun.
Samassa talossa asuvan Alexin seura ei kelpaa, ja Mindyn soitosta on jo vähällä tulla todellinen pakkomielle, ja äitikin huomaa että Vesta-Linnealla on nyt murhetta.
 |
| Vesta-Linnean äidillä on luovia ratkaisuja piristää arkea. Lasten ja äidin huvina on mennä yhdessä autopesuun syömään irtokarkkeja! Salla Savolaisen kuvitusta Tove Appelgrenin tekstiin kuvakirjassa Vesta-Linnea ja kaverit (Tammi 2019). |
Äiti keksii piristykseksi perheen yhteisen hauskan perinteen mennä autopesuun. Pesun aikana syödään irtokarkkeja!
Kotona Vesta-Linnea lukee lohtukirjaa.
Vesta-Linnea lukee lohtukirjaa yleensä silloin, kun hän on huolissaan jostain asiasta eikä voi ajatella muuta kuin sitä. Paul-Axelin mukaan lohtukirja on vastamyrkkyä huolille, ja juuri sitä Vesta-Linnea nyt tarvitsee. Hän kaipaa vastamyrkkyä sille, että vain odottaa Mindyn antavan kuulua itsestään. Miksei Mindy jo tule? – –
Jos olisi mahdollista ehdottaa äitienpäivän ansiomitalin saajaksi myös fiktiivisiä lastenkirjallisuuden hahmoja, niin Vesta-Linnean äiti olisi ehdottomasti noston arvoinen!
Kuinka viisaasti hän jälleen kerran keskustelee tyttärensä kanssa ja havahduttaa olennaisen äärelle:
”Voi minun pupuraukkaani!” Äiti istuu pitkään paikallaan ja pitää Vesta-Linnean kättä omassaan. ”Muista kuitenkin iloita siitä, mitä kaikkea sinulla jo on, Vesta-Linnea”, äiti sanoo. ”Älä keskity pelkästään siihen, mitä sinulla ei ole.”
 |
| Vesta-Linnean lohtukirja on äidille signaali siitä, että kannattaa yrittää avata keskustelua... Salla Savolaisen kuvitusta Tove Appelgrenin tekstiin kuvakirjassa Vesta-Linnea ja kaverit (Tammi 2019). |
Ja aamulla pikkusisko Wendlakin on vielä pohtinut isosiskon kaverikuvioita. Hän muistuttaa, että jos Mindy on oikeasti Vesta-Linnean kaveri, niin myös Mindyn pitäisi olla vastavuoroisesti kiltti ystävälleen.
Tove Appelgren tavoittaa aidosti lasten välisten kaverisuhteiden raadollisuuden ja suoranaista vallankäyttöäkin muistuttavat tilanteet.
Salla Savolainen loihtii jälleen monista yksityiskohdista runsaan kuvituksen.
Lattialla lojuvat parittomat sukat, pölypallerot ja leivänmurut viestivät siitä, että äidillä on onneksi muutakin puuhaa kuin puunata kotia.
Ja lastenhuoneessa on tietysti täysinäinen kirjahylly!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti