maanantai 8. maaliskuuta 2021

Lastenkirja, joka saa odottamaan kesän tuloa malttamattomasti

  














Juris Zvirgzdings & Lina DūdaitéRasan kesä, suomentanut Mirja Hovila, toimittanut Vappu Orlov, 56 sivua, Paperiporo 2020. Taitto Kima Abramova.




 

Välillä huomaan kaipaavani lastenkirjoja, joissa olisi tuiki tavallisia lapsia keskushenkilöinä. 

 

Nykylastenkirjat ovat – hieman toki karrikoiden – täynnä nokkelia, sanavalmiita, aktiivisia ja omasta valovoimaisuudestaan tietoisia lapsia, jotka suorastaan kiitävät seikkailusta toiseen. 


Hiljaiset, omissa oloissaan viihtyvät ja sisäänpäin kääntyneet lapset ovat nykyisin  vähemmistönä.

 

Latvialaisen kirjailijan Juris Zvirgdzdinšin ja liettualaisen kuvataiteilijan Lina Dūdaitén Rasan kesä on jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle Leijonan ärjylle.

 

Rasan kesä toimii myös itsellisenä tarinana. 


Johdannossa on nimittäin lukijaystävällinen kertaus Rasa-tytön, Tobias-nallen ja Zorro-koiran aiemmista vaiheista.  

 

Molemmat kirjat on julkaissut Paperiporo, joka on latvialaiseen kirjallisuuteen keskittynyt kiinnostava yhden naisen mikrokustantamo

 

Rasan kesä viekoitteli minut oitis puolelleen.



 Rasa piirtää. Lina Dūdaitén kuvitusta
Juris Zvirgzdingsin tekstiin lastenkirjassa
Rasan kesä (Paperiporo 2020). 




Ensimmäisen aukeaman koko sivun kuva pian koulun aloittavasta Rasasta piirtämässä puukynillä keittiön pöydän ääressä on jo itsessään oodi tavalliselle arjelle ja sen pienille, mutta tärkeille yksityiskohdille. 


Rasa lähtee isoäidin luokse maalle, koska äidin mielestä tytön on hyvä viettää aikaa serkkujensa kanssa. 



Kenties ainakin joiltain osin serkkutyttöjen
pöljä käytös johtuu siitä, että he ovat hiukan kateellisia
Rasan ja isoäidin suhteesta. Lina D
ūdaitén kuvitusta
Juris Zvirgzdingsin tekstiin lastenkirjassa 
Rasan kesä (Paperiporo 2020). 



Hieman vanhemmat serkkutytöt, joilla on raflaavat etunimet Lutetia ja Konkordia, yrittävät jatkuvasti monin tavoin lannistaa Rasan itsetuntoa. 


Lukijan sympatiat asettuvatkin heti Rasan puolelle. 


Onneksi myös lelunalle Topias ja Zorro-koira tukevat Rasaa tämän joutuessa serkkujen kanssa alakynteen. 


Ja pian Rasa saa uuden ystävän Jaakosta, joka epäilee riehuvien serkkujen syöneen hullukaalia.


Jaakko lukee paljon. Hän on oppinut lukemaan jo nelivuotiaana. Parhaillaan hän lukee Konrad Lorenzin kirjaa Koiran elämää. Rasa suosittelee Jaakolle myös [Hannu Mäkelän] kirjaa Hevosesta joka hukkasi silmälasinsa.  


 

Lina Dūdaité kiteyttää kohtauksia usein kuvasarjoihin, jotka
ilmaisevat tehokkaasti tunnetiloja. Dūdaitén kuvitusta
Juris Zvirgzdingsin tekstiin lastenkirjassa 
Rasan kesä (Paperiporo 2020). 




 
Jaakko ei kursaile kyseenalastaa Rasan serkkujen yliolkaista käytöstä. Yhdessä Rasa ja Jaakko höynäyttävät heitä ja kerrankin serkut jäävät sanattomiksi.

Juris Zvirgzdingsin kerronnassa on  kotoisa poljento, jonka ansiosta kirja on onnen omiaan ääneen luettavaksi. Sopivan mittaiset luvut on myös nimetty hauskasti ja houkuttelevat lukemaan. 

Kuvitus on toteutettu viehättävän vanhanaikaisesti puuväreillä. 

Kesän heleät sävyt  välittyvät isokokoisista kuvista ja herättävät kaipuun tulevasta kesästä. 






2 kommenttia:

Salla W kirjoitti...

Nämä ovat ehdottomia suosikkejani! Toivon näille paljon lisää lukijoita :).

Rouva Huu kirjoitti...


Hauska kuulla, että kirjat ovat sinulle, Salla, tuttuja.

Kakkonen ilmestyi Paperiporo-kustantamoa luotsaavan Mirja Hovilan toiveesta ja se tuli julki yhtä aikaa Latviassa ja Suomessa! Hovilan n mukaan toiveissa olisi vielä kolmaskin osa.

Kirjailija Juris Zvirgzdings täytti äskettäin 80 vuotta ja sai elämäntyöpalkinnon ja Latvian presidentin kunniakirjan.