Koulun pihalla on kahdenlaisia rinkejä, tyttöjen ja poikien. Roni kävelee aina poikien rinkiin, vaikka haluaisi oikeasti leikkiä tyttöjen kanssa. Tytöillä on Ronin mielestä paljon hauskempaa. He nauravat ja hyppäävät ruutua. Pojat ovat Ronista liian rajuja. Ronia kiinnostavat usein asiat, joista muut sanovat, että ne ovat tyttöjen juttuja. Ronin mielestä on ihan hölmöä ajatella, että jotkut asiat ovat poikien ja jotkut tyttöjen. Ei sellaista ole, se on keksittyä. Mummo on sanonut niin. Äiti on eri mieltä eikä tykkää, kun mummo antaa Ronin edelleen leikkiä kotona nukeilla, vaikka Roni on jo iso poika. Äiti pelkää, että Ronia kiusataan siitä. Mummo sanoo, että elämässä ei pitäisi niin paljon pelätä, mitä muut ajattelevat. Jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on ja PISTE.
Ronin koulussa välitunnilla tytöt ja pojat ovat tiukasti omissa ryhmissään. Saara Obelen kuvitusta Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame (Otava 2021). |
Jani Toivolan ja Saara Obelen ensimmäinen lastenkirja tuo mieleen 1970-80-lukujen arkirealistisen lastenkirjallisuuden.
Kuvituksen väriskaalassa on paljon ruskean sävyjä.
Myös Obelen tapa kuvata ihmisten piirteitä ja eleitä on tuttu menneiltä vuosikymmeneltä.
Kuvituksen värimaailma ja tapa kuvata ihmistä assosioivat 1979–80-luvuilta tuttuun kuvastoon. Saara Obelen kuvitusta Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame (Otava 2021). |
Nykyiseen kuvakirjaformaattiin nähden tekstiä on myös poikkeuksellisen paljon ja se on taitettu aukeamille raskaina palkkeina ilman kappalejakoa.
Retrotyyli voi toki olla myös harkittu elementti, mutta toisaalta Jani Toivolan tekstissäkin on jo aikansa elänyttä asenteellisuutta, jollaista ei lastenkirjallisuudessa ole näkynyt enää pitkään aikaan.
Mummon ja Ronin välit ovat avoimet ja mutkattomat. Saara Obelen kuvitusta Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame (Otava 2021). |
Roni on – maitohampaiden vaihtumisesta päätellen – ekaluokkalainen iloinen pikkupoika.
Äidin punainen hame kiinnostaa häntä. Äiti on kuitenkin kieltänyt Ronia ottamasta hametta ilman lupaa.
Siksi hameesta on tullut entistä kiehtovampi ja poika kokeilee sitä äidin ollessa yövuorossa, kun lapsenvahdiksi tullut mummo kuorsaa toisessa huoneessa.
Mummo tosin ei ole Ronin kiinnostuksen kohteista lainkaan niin huolissaan kuin äiti.
Ikkunasta tulevassa katulampun valossa hame kiiltää jännittävästi. Kangas tuntuu pehmeältä. Roni pujottaa hameen varovasti päälleen. Käsissä kihelmöi ja sydän hakkaa niin kovaa, että se tuntuu ohimoilla asti. Ronia hymyilyttää. Vaikka huoneessa on hämärää, häntä ei pelota ollenkaan. Ronista tuntuu kuin hän olisi nousemaisillaan lentoon.
Ronin rohkaistuminen kuvataan oivaltavasti astumisena tyylitellyn oven kautta. Saara Obelen kuvitusta Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame (Otava 2021). |
Roni ottaa hetken mielijohteesta äidin hameen mukaan kouluun ja pukee sen päälleen.
Rinnakkaisluokan pojat nauravat ja osoittavat häntä sormella.
Yksi poika kaataa repun tavarat lattialle. Hetken Roni tuntee olonsa uhatuksi, kunnes kaikki häly ja hämminki hiipuvat taustalle: Roni ymmärtää, että hänen ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä.
Rehtori soittaa äidille, joka odottaa poikaansa kyynelsilmin koulun pihalla.
Äiti pyytää Ronilta anteeksi ja kertoo olevansa ylpeä poikansa rohkeudesta.
Äidin ja mummon lisäksi Ronin tukijoukkoon liittyy myös luokkatoveri Pinja. Saara Obelen kuvitusta Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame (Otava 2021). |
Aiheeltaan Poika ja hame ei siis ole mullistava.
Jo yli kymmenen vuotta sitten ilmestyi kuvakirjoja, joissa lapset – usein juuri pojat – rikkovat sukupuoleen sidottuja normeja.
Aiemmin ilmestyneissä kuvakirjoissa aihetta käsitellään Toivolan ja Obelen kuvakirjaan verrattuna huomattavasti vapautuneemmin, ilman outouden leimaa ja lapsen läheisten aluksi tuntemaa häpeää ja asian kieltämistä.
Brittiläisen David Walliamsin Poika ja mekko tuo aiheeseen myös ronskin huumorin ilman että lastenromanain keskusteema, päähenkilön identiteetin löytyminen ja halu olla rohkeasti oma itsensä, vesittyy.
Näyttelijä, ohjaaja Jani Toivola on myös antamissaan haastatteluissa kyseenalaistanut miesten ahdasta pukeutumiskoodia.
Lisää lastenkirjoja sukupuolisensitiivisyyden huomioimisesta:
Jessica Love: Julius on merenneito, suomentanut Ari Jaatinen, S&S 2019 / kuvakirja
David Walliams: Poika ja mekko, suomentanut Jaana Kapari-Jatta, Tammi 2015 / lastenromaani
Tittamari Marttinen: Ikioma perheeni, kuv. Aiju Salminen, Pieni Karhu 2015 / helppolukuinen lastenkirja
Jessica Waltonin & Doucal MacPherson: Olen ystäväsi aina, suom. Emma Alftan, Otava 2016 / kuvakirja
Tuula Korolainen & Taru Castrén: Minä olen perhonen, Tammi 2010 / kuvakirja
Anneli Kanto & Noora Katto: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat, Karisto 2011 / kuvakirja
Pija Lindenbaum: Kenta ja barbiet, suom. Päivö Taubert, WSOY 2008 / kuvakirja
Christian Bruel, Anne Bozellec & Annie Galland: Juttu Juuliasta, jolla oli pojan varjo, suom. Irma Suksi, Nordan 1981 / kuvakirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti