Laura Suomela: Kiss my juhannus, 149 sivua, Karisto 2022. Kansikuva Saara Helkala.
Laura Suomela aloitti lastenkirjailijana kymmenen vuotta sitten lastenromaanisarjalla Lokkisaaren säpinät, Kanarian säpinät ja Ruutiharjun säpinät (WSOY 2012–2015).
Viime vuosina hän on kirjoittanut enimmäkseen nuortenromaaneja.
Suomela on itse asiassa yksi harvoista aktiivisista kotimaisista nuortenkirjailijoista, joka kirjoittaa itsenäisiä nuortenkirjoja sarjan sijaan.
Näin Suomela pystyy tulkintani mukaan varioimaan nuoruuden kuvausta ja poimimaan teokseensa kulloinkin ajankohtaisia teemoja.
Kiss my juhannus ei ole kepeästä nimestään huolimatta ”pelkkä kesäkirja”.
Romaani nostaa kiinnostavasti esille nykynuorten kipuilun nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä.
Jälleen tekee mieli suositella murrosikäisten lasten vanhemmille nuortenromaanin lukemista lisäämään ymmärrystä nykyteinien haasteista!
Näkökulmatekniikalla kuvatuissa luvuissa ääneen pääsevät juhannuksen viettoon vuokramökille lähtevät nuoret, Eetu, tämän tyttöystävä Alisa ja niin ikään seurustelevat Lassi ja Suvi.
Koska heillä ei vielä ole ajokorttia, kuskiksi kelpuutetaan paremman puutteessa maineeltaan ja elintavoiltaan hieman turhankin reteä Banzo.
Täydellisen juhannuksen odotukset rapisevat nopeasti, kun hieno hirsimökki Vehmaslahdella paljastuukin huijaukseksi.
Tilusten omistava Kalevi ei ole vedätyksestä moksiskaan ja hän yrittää parhaansa mukaan viritellä nuoria nauttimaan aidosta maalaisjuhannuksesta kaikilla perinteisillä mausteilla.
Eetu nousee romaanin keskushenkilöksi, johon lukija samaistuu voimakkaasti. Eetulla on ikäisekseen kypsiä ajatuksia. Kenties junioritasolle jatkunut sitoutunut jääkiekkoharrastus ja päätös lopettaa ura huipulla on koulinut pojasta tarkan havainnoitsijan.
Lassi odottaa jo innokkaasti armeijan alkua ja suunnittelee vetävänsä ”intin ihan satasella. Eka aukkiin ja sieltä rukkiin”.
Lassin ja Eetun urapolkukeskustelu paljastaa nykynuorten tavoitteellisuuden:
– Pitää hommata hyväpalkkainen duuni. Mä haluun just siksi kauppakorkeeseen, et pääsen takoon rahaa, Lassi hieroo käsiään yhteen.
Tämä keskustelu on käyty jo tuhat kertaa. Itsekin kyllä mieluusti tienaisin rahaa ihan hitokseen, mutta mikään työnarkomaanin elämä uraputkessa ei houkuta
– Pitäis vaan keksiä, missä pääsis hyvälle liksalle ilman jäätävää stressiä, sanon.
Eetun ajatteluun on vaikuttanut myös omien vanhempien esimerkki. Firman osastopäällikkönä työskentelevä isä tilittää kotona työasioitaan. Eetun mielestä vanhempien duunielämän markkinointipuheet voivat pahimmillaan lannistaa kokonaan oman ammattiuran suunnittelun!
Eetu ei ole lukiossa stressannut, vaan pitänyt mottonaan hankkia minimivaivalla maksimihyödyn. Rentous on hänen elämänsä valttikortti, kun taas Alisan elämä tuntuu pyörivän jatkuvan suorittamisen ja koulustressin ympärillä. Alisa on halunnut pienestä pitäen lääkäriksi, mutta juhannuksen tapahtumat sysäävät tytön miettimään jatkuvan suorittamisen mielekkyyttä:
En ole enää varma, kauanko mielenterveyteni kestää tätä loputonta suorittamista. Tiedän, että pitäisi osata vähän höllätä, mutta pelkään, että jos alan laskea tavoitteitani, koko hutera korttitalo hajoaa ja minä sen mukana.
Juhannukseen mahtuu toki kohellusta, parisuhdedraamaa ja kännisekoilujakin. Myös Himoksen juhannusfestareilla käydään kääntymässä.
Laura Suomelan nuortenromaani onnistuu kiteyttämään nuorelle lukijalle, että elämä voi heitellä ja yllätyksiinkin voi suhtautua uteliaasti.
Suvin ja Alisan kautta Suomela tuo kiinnostavasti esille viime aikoina nuortenkin parissa yleistyneen vapaaehtoisen raittiuden. Tytöt ovat liittyneet instagramissa ryhmään, jossa kyseenalaistetaan yhteiskunnassa vallitsevaa alkoholikuttuuria ja suhtaudutaan uteliaasti raittiuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti