Maami Snellman: Kuun lapsi. Kvaliti 2023. 147 sivua. Kansikuva Laura Palmroth.
Eri saamen kielillä kirjoitettuja lasten- ja nuortenkirjoja on saatu viime vuosina ilahduttavan paljon suomennoksina, ja siitä erityinen kiitos kuuluu Kieletär Inari -kustantamolle.
Ilmiötä voi selittää myös sillä, että nyt erilaiset vähemmistöt saavat äänensä lasten- ja nuortenkirjoissa entistä paremmin kuuluviin.
Juuriltaan saamelaisten kirjailijoiden ja kuvittajien lisäksi saamelaisuus kiinnostaa nyt myös eteläisessä Suomessa asuvia. Heidän kirjoissaan saamelaisuutta tarkastellaan usein eteläisessä Suomessa asuvan lapsen tai varhaisnuoren silmin.
Onnin perhe matkustaa talvilomalla Lappiin ja poika tutustuu siellä inarinsaamelaiseen Neetaan, joka opettaa saamelaisia tapoja ja yksittäisiä sanontoja.
Villojen kukissa kerrotaan helsinkiläisen Tulppaanin ja käsivarren Lapista Helsinkiin äitinsä muuttaneen Ruusun ystävyydestä. Tulppaanin on aluksi vaikea ymmärtää Ruusun peräpohjan murretta, jossa on aineksia myös ruotsin ja saamen kielistä. Saamelaisuuden sijaan Villojen kukat käsitteleekin enemmän kieleen liittyvää identiteettiä.
Maami Snellmanin lastenromaanissa Kuun lapsi alakouluikäiset kaksoset, Otava ja Tylli, joutuvat isänsä Keniaan suuntautuvan työmatkan takia vasten omaan tahtoaan viettämään kesää pohjoisessa Tuuliaisenpään kylässä.
Jo junamatkalla lasten huomio kiinnittyy tummasilmäiseen tyttöön, joka tuijottaa heitä intensiivisesti, mutta saattaa sitten silmänräpäyksessä kadota jäljettömiin.
– – Tytössä oli jotakin sellaista, mikä ei sopinut tähän hetkeen eikä vuodenaikaan. Oli kesähelle ja hänellä oli yllään sinertävä takki, jonka helmaa ja hihansuita koristi punainen, keltainen ja vihreä väri. Päässään tytöllä oli kirjottu lakki ja jalassaan poronnahkaiset nutukkaat, paulanauhoilla. Tylli tiesi, että se oli saamenpuku, gákti, joka oli jokaisella alueella omanainen, niin kuin saamelaisten perinteet ja kielikin. – –
Isän ystävä Niila ottaa lapset sydämellisesti vastaan, mutta etenkin Tylli suhtautuu kaikkeen nyreästi. Otavan mielestä saamen kieli kuulostaa ”salaperäiseltä ja kauniilta”. Lapset saavat seuraa ikäisestään Mihkasta ja näin Kuun lapsesta punoutuu vähitellen perinteinen etsiväseikkailu.
Tylli väittää nähneensä tummasilmäisen tytön myös Niilan kodin lähistöllä. Kaksoset kohtaavat valkoisen poron, jonka sarvissa on samanlainen paulanauha kuin tytön nutukkaissa. Poro johdattaa lapset hylätylle sukutilalle.
Lapset pääsevät rahanahneen eteläsuomalaisen liikemiehen, Aulis Ankaran, punomien juonien jäljille ja he pelastavat ripeydellään saamelaistilan tuholta.
Saamelaiseen perinnetietoon lapset perehtyvät lukemalla Niilan kotikirjaston kirjoja ja Mihkan avulla. Luonnon enteet ja eläimet, kuten korppi ja valkoinen poro, ovat jännityksen nostatuksessa tärkeässä osassa.
Snellmanin lastenromaanissa fakta ja fiktio sulautuvat paikannimissä (esim. Roivajärvi ja Sarvettijärvi).
Saamelaistytön mysteeri jätetään onnistuneesti avoimeksi. Romaanin lopussa Otava ja Tylli saavat kuulla isän aikeista muuttaa pysyvästi Lappiin.
Kenties Kuun lapsi saa vielä jatko-osankin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti