Katriina Rosavaara & Lotta Fors: Kaarnalaivanvarustaja. 40 sivua. WSOY 2025.
Joka lauantai kello yhdeksän olohuoneen ikkunalautaan rapsahtaa pikkukivi. Naps. Minttu tarttuu kaleidoskooppiin, upottaa kipparilakin päähänsä ja hampsii portaat alas kaksi kerrallaan.
Isovanhemman muistisairaudesta on tehty reilun 20 viime vuoden aikana hämmästyttävän paljon kuvakirjoja.
Samaan aikaa kuitenkin entistä useammat lapset elävät hyvinkin kaukana isovanhemmistaan.
Asetelma pikkulapsen ja ikäihmisen luontevasta ja mutkattomasta yhteiselosta vaalii sukupolvirajat ylittävän yhteisöllisyyden ihannetta.
Katriina Rosavaaran ja Lotta Forsin kevään kuvakirjauutuus eroaa aiemmin ilmestyneistä kuvakirjoista siinä mielessä, että kuvakirjan nimi ei alleviivaa erityistä teemaansa lainkaan.
Isoisän muistisairaus on myös epävirallisen tilastoinnin mukaan (ks. lopun kirjalistat) huomattavasti vähemmän käsitelty aihe kotimaisissa kuvakirjoissa.
Viisivuotias Minttu asuu lähellä pappaansa ja siksi heille on muodostunut myös omia vakiintuneita rutiineja. Papan kanssa on tapana esimerkiksi veistää kaarnalaivoja.
Lapsen ja papan välinen vuoropuhelu on luonnikasta. Pienin vedoin Rosavaara tuo esille molemminpuolisen kunnioituksen ja yhteisymmärryksen.
Samalla tavoin papan olemuksen muuttuminen, hajamielisyys ja hämmennys, saavat nekin luontevan kuvauksen. Yhtä uskottavasti tuodaan esille lapsen kiukku, turhautuminen ja pettymys, kun papan tilanne huononee, eikä hän enää tunnista Minttua.
Samalla tavoin papan olemuksen muuttuminen, hajamielisyys ja hämmennys, saavat nekin luontevan kuvauksen. Yhtä uskottavasti tuodaan esille lapsen kiukku, turhautuminen ja pettymys, kun papan tilanne huononee, eikä hän enää tunnista Minttua.
Lotta Forsin kuvituskuvat näyttävät siekailematta Mintun ja äidin surullisen olemuksen alaspäin kääntyneine suupielineen ja hartioineen.
Minttu työstää asiaa myös piirroksisssaan, joissa sekä papan että hänen oma surunsa saa näkyä ilman mitään suodattimia kyyneleinä ja harmituksena.
![]() |
Minttu purkaa pahaa oloaan myös ukkia ja häntä esittävissä piirroksissaan. Lotta Forsin kuvitusta Katriina Rosavaaran tekstiin kuvakirjassa Kaarnalaivanvarustaja (WSOY 2025). |
Äiti havainnollistaa Mintulle papan sairautta:
– – papan on vaikea muistaa kaikkea tavallista. Vähän kuin laiva sumussa. Välillä sumu on ohuempaa ja näkee paremmin, ja sitten kaikki taas katoaa.
Forsin kuvitus lomittaa nykyhetken kuvaukseen myös papan lapsuuden muistoja Viipurista.
Kaarnalaivanvarustaja on hyvä esimerkki kuvakirjasta, joka toimii myös muistisairaan aikuisen omaisen terapiakirjana.
Lisää kuvakirjoja muistisairaudesta:
Kaarnalaivanvarustaja on hyvä esimerkki kuvakirjasta, joka toimii myös muistisairaan aikuisen omaisen terapiakirjana.
Lisää kuvakirjoja muistisairaudesta:
Lotta Sofia Saahko & Mira Mallius: Kun mummi unohti tarinat, Tammi 2025
Sinituuli Viljanen & Keanne van de Kreeke: Miksi mummu ei ole enää minun mummuni? Kvaliti 2024
Clare Helen Welsh & Ashling Lindsay: Päivä rannalla, suomentanut Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä 2019
Elina Tiilikka: Kun mummi katosi, Myllylahti 2016
Martina Baumbach & Michaela Heitmann: Mummin muisti oikkuilee, suomentanut Seija Kukkonen, Kustannus-Mäkelä 2015
Julia Jarman & Susan Varley: Vanha kunnon leijonavaari, suomentanut Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä 2015
Riitta-Liisa Heikkinen & Kati Vuorento: Mummin muisti karkuteillä, WSOY 2010
Ulf Nilsson & Eva Eriksson: Mummun kaikki rahat, suomentanut Raija Viitanen, Kustannus-Mäkelä 2008
Laura Langston & Lindsey Gardiner: Mummin mehevä omenapiirakka, suomentanut Sanna Vehviläinen, Lasten keskus 2004
Lasten- ja nuortenromaaneja:
Heidi Mäkinen: Kuura ja karkaileva isomummo, kuv. Marjatta Siira, Karisto 2023 / lastenromaani
David Walliams: Vaarin suuri pakomatka, kuvittanut Tony Ross, suomentanut Kaisa Kattelus, Tammi 2024 / lastenromaani
Mari Kujanpää: 102 askelta mummilaan, kuvittanut Paula Mela, Otava 2018 / lastenromaani
Hannele Huovi: Tuliraja, Tammi 1994 / nuortenromaani
2 kommenttia:
Muistisairaudesta on suhteellisen hämmästyttävä määrä kirjoja, verrattuna aikkiin isovanhemmuus kirjoihin. Siksi hämmästytti kun Lotta Sofia Saahko tai häntä haastatellut henkilö totesi kirjamessuilla että aihetta ei ole ennen käsitelty lastenkirjoissa.
Nimetön, olen itsekin huomannut, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden tekijät eivät itse juurikaan tunnu olevan tietoisia aiemmasta tarjonnasta. Kun kustantaja ottaa kirjan julkaisuohjelmaansa, uskoisin että jonkinlaista perkausta aiheen erityisyydestä kuitenkin tehtäisiin.
Lähetä kommentti