Kun poika elää kesäänsä kesäkuusta elokuuhun

 

Sanni Ylimartimo: Erokuu. Karisto 2025. Love-sarja. 239 s. Kansikuva Riikka Kuivanen.

 

 

 

Sanni Ylimartimon nuortenromaani Erokuu ilmestyy osana Kariston ja Otavan Love-sarjaa. Vaikka kansikuva on hempeä, niin Aron ja Karoliinan kesäromanssi välttää turhan imelyyden ja kirjan teemat kiinnostavat ja koskettavat yhtälaisesti poikia. 

 

Ylimartimon vahva esikoinen Pimeässä loistavat tähdet ilmestyi 2022.  Lastenkirjahyllyn arviossa  totesin, että kirjan takakansi ei mainosta teosta lainkaan säeromaanina, vaikka kerronta onkin rytmitetty säkeisiin.  

 

 Erokuu on pääosin suorasanaista kerrontaa, mutta välillä ilmaisu  riistäytyy Aron osuuksissa tunteiden kyllästämiin ja latautuneisiin säkeisiin. 

 

On kiinnostavaa, että uudet kotimaiset nuortenkirjat painottavat nyt aiempaa tasapuolisemmin myös poikien tuntoja ja näkökulmia. 

Hyvä esimerkki viime vuodelta on Edith Arkon selkokielinen kääntökirja  Aurora/Eino (Hertta Kustannus 2024), jossa kahden nuoren keskushenkilön kohtaamiset, ajatukset ja tapahtumat kuvataan vuorotellen kummankin näkökulmasta.
 
Näkökulmakerrontaa on toki hyödynnetty jo vuosikymmeniä   nuortenkirjoissa, mutta viime vuosina sitä on seurantani mukaan käytetty enemmän kuvaamaan useamman nuoren, esimerkiksi kaveriporukan tuntoja. 

 

Ylimartimo haluaa nuortenkirjoissaan selvästi antaa äänen pienten maaeutupaikkakuntien nuorille. Esikoisen tavoin myös Erokuun miljöönä on nimittäin maaseutu ja siellä elävät nuoret, jotka elävät suurkaupungeissa asuviin ikätovereihinsa verrattuna aivan yhtä kiihkeää, tiedostavaa ja ajassa kiinni olevaa nuoruutta.  

Peruskouluaan päättävä Aro on siskonsa ja isänsä kanssa lähdössä vuokramökille maalle. Aron parhaan kaverin Samin on tarkoitus tulla sinne kuukaudeksi Aron kaveriksi. Pojat ovat hakeneet Kemiin ammattiopiston kalatalouden linjalle ja mökillä on tarkoitus kalastaa yhdessä. 

Viime hetkellä Sami kuitenkin peruuttaa tulonsa ja vetoaa siihen, että kotikaupungissa Tampereella on paljon koettavaa viimeisenä kesänä ennen opintojen alkua. Arosta tuntuu, että paras ystävä pettää hänet. 
 
Aro on fanittanut pitkään tubettaja Linaa ja poika hämmästyy tunnistaessaan kesämökkipaikkakunnan viljapellon laidalta idolinsa. Nuoret tapaavat ensin kaveripohjalta, mutta vaivihkaa suhde syventyy, vaikka Aro onkin enemmän tunteidensa vietävissä kuin kokeneempi Karolina.
 
Linalla on kokemusta tubetuksesta jo usemmalta vuodelta, mutta nyt hän haluaa näkyvyyteensä vähän uutta twistiä. Lina tuntee olevansa alakynnessä moniin muihin tubettajiin verrattuna, koska hänen videoille ei näy ”kahviloita, kynsistudioita tai täydellisen siistiä kerrostaloasuntoa”:
 

Kun mä aloitin tubettamisen, olin niin nuori, että mun piti pyytää porukoilta lupa. Sillä luvalla oli ehdot. 

1.    Älä kerro videoilla oikeaa nimeäsi, asuinpaikkaasi tai jaa liikaa asioita elämästäsi.
2.    Älä näytä videolla kasvojasi.
3.    Anna videot äidin tai isän tarkistettavaksi ennen julkaisua. 
 
Vain ensimmäinen sääntö on jäänyt. Muiden rajoja häivytin pikkuhiljaa. Varovasti, niin ettei porukat varmaan edes tajunneet. kun mun tilaajamäärä kasvoi ja aloin saada mun videoista rahaa, ne varmaan tajusivat, että Tube on mun juttu, ja sen jälkeen säännöistä ei enää puhuttu. 

Pinja Sanaksenahon ja Tiina Luhtasen nuortenromaani Aurora  (Otava 2024) oli kiinnostava kurkistus somevaikuttamisen pimeälle puolelle.
 
Ylimartimon romaani ei mene yhtä syviin vesiin, vaikka Linakin pohtii identiteettiään ja somettamisen motiiveja. 

Hän on tietoinen kaksoiselämän riskeistä, mutta uskoo silti itseensä ja voimavaroihinsa:
 

Mä jotenkin siedän huorittelut ja tyrkyksi kutsumisen. Tiedän, että huora mä en ole, ja tyrkky oon ylpeästi. Oon päättänyt hyväksyä, että joillekin se, että nainen on näkyvä tarkoittaa, että se on tyrkky. Mä haluan olla esillä, viihdyttää. Vaikuttaa, parantaa päiviä ja naurattaa. Tartun jokaiseen tilaisuuteen, jonka saan ja unelmoin isosti. Jos se on jollekin itsensä tyrkyttämistä, niin olkoon. Mulle se on kunnianhimoa, kyltymätöntä janoa esiintyä.

 
Aron ja Linan/Karolinan näkökulmista etenevä kerronta havahduttaa lukijan pohtimaan ystävien välistä lojaaliutta, some-maailman sudenkuoppia ja erilaisten rajojen vetämisen tärkeyttä. 

Karolinakin oivaltaa kesän päätyttyä, että toisten tunteilla ei ole lupa leikkiä.
 
Aron luonteen ja ajatusten kuvauksessakin on sopivasti särmää. Arolla on kompleksi lyhyydestään: hän kokee,  ettei täytä perinteiselle miehelle varattuja mittoja. 

Latautunut kohtaaminen uimarannalla on Arolle hämmentävä mutta järisyttävä:
 

–  – Kuinka mun keho voi olla 
niin pehmeä ja
kova samaan aikaan.

 

                                ajatukset
                                älkää menkö sinne 
 

 
Karolinalla on ollut aiempia suhteita, mutta Arolle kaikki on vielä uutta ja siksi erityistä.  Traktorilla treffeille huristeleva tyttö suhtautuu kesäromanssiin selvästi Aroa kepeämmin ja havaitsee suhteen parantaneen hänen vanhoja vielä vereslihalla olevia tunne-elämän haavojaan. 

Ekakerran jälkeen Aron tunteet ailahtelevat epäuskosta hurmioon. Näiltä osin herkän ja tytön tunteita huomioivan ekakerran kuvauksessa on paljon samaa kuin Edith Arkon Aurora/Eino -kirjassa. 
 
Selvästi kesä valmistaa Aroa uuteen elämänvaiheeseen ja itsenäistymiseen. 

Loppuratkaisu ei kierry onnelliseksi, mihin jo kirjan nimikin viittaa. Pettymykset ja epävarmuus kuuluvat nuoruuteen yhtä paljon kuin hetkessä eläminen ja impulsiivisuus.  

Ylimartimo uudistaa perinteistä pojankuvaa pienin, harkituin vedoin, esimerkiksi, kun kuvataan Aron sipaisevan silmiinsä vähän kajalia: 

Tykkään siitä, miten se tekee musta rajumman, miten sinisiltä mun silmät rajausten kanssa näyttää. 

Lastenkirjainstituutin Kirjakori 2024 -tilastojen mukaan viime vuonna ilmestyi ennätyksellisen paljon eli yhteensä 131 kotimaista nuortenkirjaa. 

Silmämääräisesti isot kustantamot eivät ole juurikaan kotimaisen tarjonnan nimekemääriä lisänneet, joten todennäköisesti nuortenromaanien määrää kasvattavat monet pienemmät kustantamot, esimerkiksi Aviador, Hertta Kustannus ja Myllylahti.