Jukka Behmin nuortenkirja tarjoaa lukijoilleen fiksua ajateltavaa, pussin kanssa ja ilman

 

Jukka Behm: Pussipää, 181 sivua, Tammi 2026. Kansikuva Laura Lyytinen.
 

Koulussa puhumattomuuteni alkoi olla ongelma. Noin lievästi ilmaistuna. Ensin se meni kurkunpään tulehduksen piikkiin, mutta kun kuviteltu tauti oli jatkunut useamman viikon, oli pakko keksiä muuta. Äänitin puhelimellani pari valmista vastausta, joita käytin tilanteen mukaan, jos joku tuli juttelemaan minulle välitunnilla. Harvoin kyllä tuli.

 
Lukupiirissä oli äskettäin luettavana Elizabeth Stroutin korona-aikaa kuvaava romaani Lucy meren rannalla (Tammi 2023, suom. Kristiina Rikman). 

Stroutilla on hurmaava tapa törmäyttää romaaneissaan ja novellikokoelmissaan samoja henkilöitä, minkä ansiosta lukija pystyy jatkuvasti täydentämään tietojaan heidän ominaispiirteistään ja menneisyydestään.
 
Jukka Behmin nuortenromaani Pussipää hyödyntää samaa tekniikkaa hivenen pienimuotoisemmin. 

Daniel Penne eli Pussipää on esiintynyt sivuhenkilönä  Behmin aiemmassa jalkapallon pelaajana menestyvästä ihmepoika Leonista kertovassa trilogiassa (Tammi 2023–2025).  
 
Pussipää ottaa Leon-trilogiaa paremmin varteen myös lukemiseen tottumattomammat pojat kompaktin, alle 200 sivun mittansa vuoksi.  
 
Kevään uutuus on kiinnostava monestakin eri syystä. 
 
Ensinnäkin se on taas yksi persoonallinen kannanotto sosiaalisen median nuorten arkeen ja identiteettiin liittyviin paineisiin. 

Toiseksi kiinnitin huomiota siihen, että nuortenkirjoissa kuvataan nyt usein päähenkilöiden puheen tuottamiseen liittyviä haasteita. Ne voivat ilmetä änkytyksenä tai ajoittaisena puheen tuottamisen häiriönä eli mutismina. 
 
15-vuotias Daniel fanittaa Marshmallow Kid -leffojen vaahtokarkkeja ahmivaa poikaa, joka muuttaa itsensä muskelimieheksi vaahtokarkkeja ahmimalla. 
 
Äidinkielen opettaja kommentoi Danielin suullisen esityksen elekieltä hieman turhan konkreettisesti, minkä jälkeen poika saa luokkatovereiltaan lisänimen Laatikkoleuka ja lakkaa kokonaan puhumasta. 

Traumaattisen tapahtuman sivutuotteena hän luo some-persoonan, Pussipään. 

Daniel esiintyy tekemillään videoilla sanavalmiina hahmona, joka kuitenkin pitää paperipussia aina päässään.
 
Pussipäästä tulee tietysti pian somehitti ja Daniel saa kutsun talenttitähteyteen keskittyneen Kate Star Talents -firmaan. Katherine Bond näkee Pussipäässä ”valtavaa potentiaalia”:
 

Hän selitti minulle, että ilmiöitä tulee ja menee, mutta hän haluaa olla luomassa kiintotähtiä. Hän sanoi tietävänsä, kuinka sellaisia tehdään. Hän puhui innostuneesti sponsoreista ja yhteistyökumppaneista ja Pussipäälle sopivista diileistä, jotka odottivat vain solmimistaan. 

 
Danielilla on vaikeuksia pysyä some-suosionsa tahdissa, kun tapahtumat vyöryvät eteenpäin. Sponsorisopimukset kahlehtivat hänet tekemään jonninjoutavia mainosvideoita, vaikka hänen toiveenaan olisi keskittyä paljon isompiin teemoihin, kuten maailmanrauhaan, koulurauhaan, kotirauhaan, kehorauhaan, puhumisrauhaan, sarjiksenlukurauhaan ja leffarauhaan. 
 
Danielin tavoitteet hyötyä some-suosiostaan ovat ihailtavan pyyteettömiä: hän haluaisi kuitata isän firman velat, siskonsa pikavipit ja edistää äitinsä tunnettuutta taiteilijana. Poika toivoo myös Marshmallow Kids -elokuville jatkoa. 
 
Sattumien summana hänen suosionsa kiinnostaa jopa valtiovarainministeriä! 
 
Daniel suhtautuu myllytykseen lopulta melko rauhallisesti ja ymmärtää pian sen varjopuolet. Yksi sykäys muutokseen tapahtuu, kun hän pääsee studioon haastattelemaan fanittamaansa ihmepoikaa, Leon Brownia:
 

Istuskelin aamulla koulun naulakoilla mietteissäni. Ajattelin studion tapahtumia ja ihmepoika Leonia. Kuuluisuus ei ollut pelkästään mukavaa. Muut tiesivät sinusta asioita, jotka olisit halunnut pitää sisälläsi. Brownie ainakin kaipasi yksityisyyttä. Samoin minä. Osasin asettua hänen kenkiinsä. Tai siis nappiiksiinsa. Olimme melkein saman ikäisiäkin. 

 
Somesuosion paisuessa Danielin omassa privaatissa elämässä tapahtuu – onneksi – varsin arkisia asioita. Kuka lähettää hänelle nimetöntä postia? Entä kuka on vastakkaisessa talossa asuva tyttö, jolla on jalka kipsissä? 
 
Jukka Behm kuljettaa tarinaa sujuvasti. Brittiläisen elämäntavan kuvaus pikantteine piirteineen tuo romaaniin oman kiehtovan mausteensa. Kerronta ei toki ole kaikilta osin täysin uskottavaa, mutta lukijan on helppo tempautua Danielin arkijärkisen pohdiskeluun. 

Lopulta Daniel romahtaa kirjansa julkistustilaisuudessa, mutta siitäkin seuraa lopulta paljon hyvää.   
 
Kun puhuminen on eri syistä hankalaa:
 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kaikki Saharasta, Tammi 2026 / nuortenromaani
 
Stefanie Tuurna: Maamaa, Otava 2025 / säeromaani
 
Eveliina Talvitie & Jani Ikonen: Ai niin, minä olen muuten Lee, Enostone 2024; Kukas muu kuin Lii, Enostone 2025 / kuvakirja
 
Heidi Silvan: Puhu Nelli, puhu, Myllylahti 2020 / nuortenromaani

David Almond: Tiikerisydän, suom. Kaisa Kattelus, Tammi 2003 / nuortenromaani

Sine Erbs, Anny Gosvig, Anne Pia Jordan: Mikko änkyttää, suom. Eero Rantala, Suomen änkyttäjien yhdistys 2000 / lastenkirja