sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Islannista löytyy paljon sadunmentäviä aukkoja seikkailuun











Satu Rämö & Satu Kontinen: Satujen saaret 4: Trollilaakso. Kuvitus Satu Kontinen. 192 sivua. Tammi 2026. 



Satu Rämön ja Satu Kontisen Satujen saaret -sarjan konsepti nojaa tuttuihin ja siksi turvallisiin elementteihin. 

Vaikutevelka Enid Blytonin lasten etsiväkirjojen perinteelle näkyy hyvissä retkieväissä ja melko leppoisissa mysteereissä. 

Pikantin lisänsä Rämö ja Kontinen tuovat kuitenkin miljöön kuvaukseen. Serkukset Satu ja Saga seikkailevat sarjan osissa vuoroin Islannissa ja Suomessa Helsingin Lauttasaaressa. 


Klassisten etsiväkirjojen tavoin myös Saga ja
Satu syövät usein maittavia ruokia ja retkieväitäkin
kuvataan antaumuksella. Satu Kontisen kuvitusta
Satu Rämön ja Kontisen lastenromaaniin Trollilaakso
(Tammi 2026).


Trollilaaksossa Satu pääsee Sagan ja tämän vanhempien kanssa telttailemaan Valasvuonolle. Seikkailusta tulee tietysti hauskempaa, kun tytöt yöpyvät hieman kauempana aikuisten majapaikasta omassa teltassa. 

Sagan äiti kertoo oman lapsuutensa hauskasta ajanvietteestä, trollinspottauksesta, eli jättiläismäisistä trolleista kertovien tarinoiden sepittämisestä yhdessä retkinuotiolla. 

Nopeasti Satukin huomaa luonnossa paljon kivirykelmiä, jotka muistuttavat profiililtaan trolleja.

Klassisissa lastendekkareissa korostetaan usein, kuinka lapset pystyvät poliiseihin verrattuna ratkaisemaan pieniä mysteerejä tai rikoksia. 

Rämö ja Kontinen kuvaavat eväitä ja ruokailuhetkiä antaumuksella. 


Saga toteaa, että ”tyhjällä vatsalla ei jaksa seikkailla. 

Saga ja Satu ovat jo aiemmissa seikkailuissaan saaneet huomata, että lapsina he ”pääsivät paikkoihin, missä aikuiset olisivat herättäneet huomiota”.


Kylässä on toisiaan kyräilevät sisarukset, joilta kummaltakin on kadonnut arvokas pässi. 

Saga ja Satu tekevät havaintoja ja epäilykset kohdistuvat ensin ”Patukkapäähän”, olemukseltaan ja elintavoiltaan hieman omituiseen rastatukkaiseen nuoreen mieheen. 

Enid Blyton syyllistyi aikoinaan tyypittelemään rosvoja ihonvärin tai kansallisuuden perusteella, mutta moderneissa lastendekkareissa tällaista karriointia ei onneksi enää juurikaan löydy.

Kontinen ja Rämö sekoittavat arkiseen seikkailuun sopivassa suhteessa islantilaista mytologiaa ja fantasiaa. Tytöistä toisella, Sadulla, on esimerkiksi kyky ymmärtää eläimiä. 


Satu Kontinen sommittelee kuvituskuvat
usein tyylitellyn kehyksen sisälle. 
Satu Kontisen kuvitusta
Satu Rämön ja Kontisen lastenromaaniin Trollilaakso
(Tammi 2026).

Seikkailu huipentuu Trolliputoukselle:

Putous laskeutui tyttöjen edessä hieman ohuempana verhona kuin eilen. Vesi silitteli lempeästi kivipolkua ja lipui siitä sitten rauhakseen alaspäin. Kaiken lisäksi vesiverhon ja vuorenrinteen väliin oli jäänyt juuri sopiva sadunmentävä aukko, josta tytöt pääsisivät kastumatta ja litistymättä sisään! 


Islannin matkailuelinkeino nivoutuu luontevasti osaksi seikkailua, vaikka lastenromaanin Trolliputous ja muut retken maisemat eivät sijoitukaan todellisiin paikkoihin. 

Tyttöjen päättelyketjuja häiritsevät  aluksi retkeilijöiden spontaanisti rakentamat kivirakennelmat, jotka ovat myös oikeasti riesa Islannissa. 

Ikivanhat vaellusreitit on nimittäin ollut tapana merkitä kivikasoilla, jotta retkeilijät eivät eksyisi turvallisen reitin ulkopuolelle. 







 


torstai 12. marraskuuta 2026

Vihreää väriä jalkapallokentällä ja eräretkillä











Jani Kiiskilä: Valintojen akatemia 1: Unelmia. 274 sivua. Myllylahti 2026. Kannen suunnittelu Juho Jalagin. 



Urheiluharrastukseen liittyvät lasten- ja nuortenkirjat ovat runsastuneet viime vuosina. 

Joukkuelajit tarjoavat mahdollisuuden kuvata  nuorten välistä ryhmähenkeä sekä toisaalta yksittäisen nuoren kilvoittelua kohti tavoitteita ja unelmiaan.

Varhaisnuorille suunnatun kolmiosaisen Huppu-kirjasarjan (Otava 2023–2025)  kirjoittanut Jani Kiiskilä on aloittanut uuden Valintojen akatemia -sarjan. 

13-vuotialle Vilille  tarjoutuu ainutlaatuinen mahdollisuus päästä pelaamaan naapurikunnan jalkapalloseuraan, josta valitaan pelaajia Huuhkajaliigaan.

Lukijan on helppo samastua Viliin. Poika on luonteeltaan vaatimaton ja antaa jalkapallokentällä tilaa myös muille. 

Huppu-sarjan tavoin Kiiskilä kuvaa myös tässä uudessa sarjassaan luontevasti murrosiän tuomia psyykkisiä ja fyysisiä muutoksia.


Katseeni hakee hölkätessä kentältä niitä kohtia, joista olen tänä vuonna tehnyt maalin. Essi oli laskenut, että harjoituspeleissä ja yhdessätoista sarjaottelussa mä olen tehnyt keskimäärin maalin per peli. Mua itseäni ilahduttaa enemmän se, että ole syöttänyt enemmän maaleja kuin tehnyt. Pakit mun ympärillä kasvaa kokoa koko ajan, ja jos mä en pian ala itse kasvamaan, niin mä en pärjää niille.


Lapsen harrastukset vaativat usein koko perheeltä uhrauksia ja sitoutumista, liittyen niin ajankäyttöön kuin kalliisiin kausimaksuihin ja varusteisiinkin.  

Vili ei pidä itsestäänselvyytenä, että vanhemmat pystyisivät rahoittamaan hänen harrastustaan seuravaihdon jälkeen. 

Äiti ymmärtää poikansa unelmat työttömäksi joutunutta isää paremmin: isä puhuu toistuvasti hieman vähättelevästi potkupallosta ja seuraa aluksi etäältä poikansa pelejä parkkipaikalta.


Isä arvostaa enemmän omaa intohimoaan, partiota ja eräretkeilyä.  Niinpä isän onkin vaikea hyväksyä, että menestys jalkapallossa väistämättä edellyttää Vililtä valintoja. Kiiskilä kuvaa sydäntälämmittävän aidosti isän ja pojan suhdetta ja siihen vähitellen löytyvää tasapainoa.


Vilistä piirtyy avausosassa tunnetaidoissaan poikkeuksellisen kypsä varhaisnuori, jonka havainnot ovat oivaltavia. Naapurin poika Aapi on ollut paras ystävä viisivuotiaasta lähtien ja pojat ovat jakaneet samat harrastukset, jalkapallon ja partion. Aluksi Vili salailee päätöstään vaihtaa seuraa lähimmiltä ystäviltäänkin, koska kokee pettäneensä heidät. 

Kiiskilä antaa Vilin lisäksi näkökulman myös uudessa seurassa pelaavalle Aadalle, mikä laajentaa sarjan potentiaalista kohderyhmää jalkapalloharrastuksesta kiinnostuneisiin tyttöihin. 

Aadan ja hänen samassa seurassa pelaavan veljensä Aleksin ei tarvitse murehtia kalliista seuramaksuista, sillä vanhemmat ovat vakavaraisia. Vili saa kuitenkin huomata, että raha ei korvaa perhesuhteiden säröjä.  


Perheen lisäksi Vilin tärkeisiin tukijoukkoihin kuuluu lapsuuden kaverin Aapin äiti Essi, joka on toiminut paikallisen jalkapalloseuran joukkueen huoltajana ja joukkueenjohtajana. 

Seuran valmentajan on sen sijaan vaikea hyväksyä Vilin päätöstä hylätä kotijoukkue ja siirtyä toteuttamaan unelmiaan isommille jalkapallokentille. Kiiskilän sarja-avaus esittelee myös aikuiset sivuhenkilöt uskottavasti, ilman turhaa karrikointia ja yliampumista.   



Lisää jalkapalloharrastuksesta kertovia kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja:


Joona Hellman & J. S. Meresmaa: Polte, Otava 2026

Jukka Behm: FC LiMu -sarja, kuv. Anssi Vaalio, Tammi v:sta 2026 / helppolukuinen

Ulla Vanhatalo: Luka-sarja, kuv. Aiju Salminen, Pieni Karhu v:sta 2025 / selkokirja

Maria Kuutti: Iida-sarja, Karisto v:sta 2022 

Jenni Erkintalo: Jalkapallojahti, Etana Editions 2026 / kuvakirja 

Hanna Kökkö: Niki Dundee -sarja, Kustannus-Mäkelä v:sta 2022

Jukka Behm: Hammersmith United -sarja, Tammi v:sta / saatavilla myös selkomukautuksena 

Timo Parvela: Paten jalkapallokirja, kuv. Pasi Pitkänen, Tammi 2015 

Kalle Veirto: Meidän omat MM-kisat, Karisto 2021

Pauli Kallio & Juliana Hyrri: Kalle, pallo ja sello, Suuri Kurpitsa 2019; Kalle, Kaneli ja kipsi, Suuri Kurpitsa 2021 / sarjakuva

Mika Wickström: Totti-sarja, kuv. Mari Ahokoivu, WSOY v:sta 2020 / helppolukuinen 

Anni Ihlberg: Ilonpilaaja, Tammi 2021 

Tuula Kallioniemi: Pöllitty pallo, kuv. Silja-Maria Wihersaari, Otava 2019 

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan -sarja, WSOY 2016–2018

Sanna Heinonen: Noland, WSOY 2018

Mimmu Tihinen: Kello tuhat, Pieni Karhu 2016 / selkokirja

Anneli Kanto: FC Tytsyt -sarja, Karisto 2009–2012


lauantai 7. marraskuuta 2026

Unen mysteereitä jäljittämässä
















Anna Tommola: Unen ihme. Yöllisten mysteerien äärellä. Kuvitus Terhi Ekebom. 128 sivua. Orava-kirjat 2026.



– – Ihmiskehon toiminnasta tiedetään hurjan paljon. Aivojakin pystytään nykyisin kuvaamaan. Voisikin kuvitella, että tutkijat olisivat selvittäneet läpikotaisin unen ja unien tarkoituksen. Nukummehan jopa kolmasosan elämästämme. 

Mutta ehei! Edelleen löytyy kaikkea uutta ja jännittävää, eikä kaikista asioista ole yksimielistä varmuutta. Uni onkin vielä osittain mysteeri – siis tuntematon ja salaisuuksia täynnä. Miksi elolliset olennot ylipäätään nukkuvat? Mihin kaikkeen uni vaikuttaa? Entä onko unien näkemisellä tarkoitus? Näihin kysymyksiin sukellamme tässä kirjassa. – – 

Lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittaminen on aivan oma taitolajinsa. 

Tietokirjojen kirjoittaminen vaatii tekijältään vielä aivan erityistä ymmärrystä lasten ja nuorten vastaanottokyvystä, lukutaidon tasosta sekä kyvystä omaksua tietoa erilaisten tekstityyppien lisäksi myös kuvituksen avulla.  

Lasten ja nuorten tietokirjat ovat Suomessa nyt hyvässä nosteessa. 

Arvostuksen noususta kertoo sekin, että monet tutkijatkin ovat innostuneet kirjoittamaan tietokirjoja lapsille ja nuorille. 

Anna Tommola
 on vapaa kirjoittaja, toimittaja, kauno- ja tietokirjailija. 

Hänen tietokirjansa Yöllinen elämämme. Miksi näemme unia ilmestyi Atenalta vuonna 2020. 

Unen ihme. Yöllisten mysteerin äärellä on tavallaan tämän aikuisten tietokirjan lapsentajuistettu versio. 

Samanlaiseen ratkaisuun päätyi toimittaja Elina Lappalainen: hänen aikuisten tietokirjansa Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä (Atena 2012) työstyi lapsille suunnatuksi tietokuvakirjaksi Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee? yhdessä kuvittaja Christel Rönnsin kanssa (Tammi 2015). 

Tommolan syksyn uutuuden sisältöä olisi pitänyt editoida lapsentajuisemmaksi niin kielen kuin esitystavan osalta.  

Myös kuvituksen roolia oli ollut hyvä miettiä enemmän. Terhi Ekebomin mustavalkoinen kuvitus tyytyy nyt pikemminkin somistamaan kuin havainnollistamaan esitettyä tietoa. 


Terhi Ekebomille on tyypillistä tehdä luoda kuvituskuviinsa
ornamenttimaisia kehyksiä. Ekebomin kuvitusta Anna Tommolan
lasten ja varhaisnuorten tietokirjaan 
Unen ihme.
Yöllisten mysteerien äärellä
(Orava 2026). 

Typografisilta taittoratkaisuiltaan teos muistuttaa tavallista kaunokirjaa. 

Tekstiä olisi kannattanut jakaa nykyistä havainnollisemmin erillisiin osioihin, vähintäänkin tiettyjä avainsanoja lihavoimalla ja tietolaatikkoja laatimalla.

On vaikea uskoa, että noin 10-vuotias lapsi innostuu tällaisen unitietouden lukemisesta. 


Kirjaan on poimittu erilaisia anekdootteja: esimerkiksi Manchester Unitedin takavuosien jalkapalloilija Wayne Rooneyn kerrotaan laittaneen pölynimurin hurisemaan, jotta nukahtaisi helpommin (paremman puutteessa myös hiustenkuivain sai kelvata).

Myös useamman keksijän unentarpeesta saadaan tietoa:  Thomas Edisonin mielestä ylenmääräinen nukkuminen oli laiskaa ja tehotonta. Sen sijaan Albert Einstein nukkui paljon. 

Kasvavan lapsen unen tarve havainnollistuu tässä Terhi Ekebomin
kuvituskuvassa Anna Tommolan lasten ja varhaisnuorten
tietokirjaan 
Unen ihme. Yöllisten mysteerien äärellä 
(Orava 2026). 





Tommola viittaa myös vuorotyötä tekeviin taksikuskeihin liittyvään tutkimukseen. Siinä havaittiin, että taksinkuljettajien tilalliseen muistiin ja suunnistamiseen liittyvät aivojen alueet olivat kasvaneet: 

Ehkä siis se, mitä ihminen tekee kaiket päivät, vaikuttaa uniinkin. Siinäpä olisi kiinnostava aihe tutkijoille: taksikuskien unet! Autounia muuten onkin tutkittu. Yleinen kokemus oli, että unessa joutui ohjaamaan autoa takapenkiltä.

Olisiko ollut oletetun lukijakunnan intressien kannalta relevantimpaa viitata tässä yhteydessä vaikkapa energiajuomien käytön pitkäaikaisiin vaikutuksiin?


Ajan henkeen kuuluu mittaaminen ja suorittaminen. 

Tommola onneksi muistuttaa, että ”Paras mittari unen laadun seuraamiseen ei ole älykello, vaan se, miltä päivällä tuntuu. Jos jaksat hyvin, uni on varmasti ihan tarpeeksi hyvää.”

Tietokirjoissa esiintyy nykyisin paljon verkkolinkkejä. 

Tommolan tietokirjan Vinkki-laatikosta löytyy tavattoman kiinnostava linkki valokuvaaja James Mollisonin toteuttamaan Where Children Sleep -projektiin, jota varten hän on kuvannut lasten nukkumanurkkauksia eri puolilla maailmaa, Nepalista Japaniin ja Marokosta Mongoliaan. 

Tällaisia lapsilukijaa koukuttavia toiminnallisia tehtäviä olisi voinut olla kirjassa kernaasti paljon enemmän. 

Lasten ja nuorten tietokirjatkin perustuvat tutkittuun tietoon, joten on  oikeutettua, että niihin liitetään myös asianmukaiset lähdeluettelot. 

Tommolan kirjan lähteet koostuvat kuitenkin yksinomaan aikuisille suunnatuista tiedeartikkeleista.

Lapsentasoisuutta olisi voinut kaikin mokomin lisätä vaikkapa laatimalla valikoimaluettelo uniaiheisista lasten- ja nuortenkirjoista.

Tässä yksi valikoima kaikille nukkumisesta ja unista kiinnostuneille. 
  
Nukkumiseen ja unentulon haasteisiin eri tavoin liittyviä lastenkirjoja:

Sari Airola: Unihukka, Etana Editions 2026 / kuvakirja

Hannamari Ruohonen: Nyt petiin, Rane! Etana Editions 2026 / kuvakirja

Sanna Pelliccioni: Unen ovi, Etana Editions 2026 / kuvakirja

Katri Kirkkopelto: Mollin hassut iltapuuhat, Lasten Keskus 2026  / kuvakirja

Maria Kangaskortet: Unitalon matkat. Nukutussatuja pienille, kuv. Jonna Markkula, Otava 2026 / satukokoelma

Maria Kangaskortet: Unitalon joulu. Nukutusssatuja pienille, kuv. Jonna Markkula, Otava 2026 / satukokoelma

Lotta Sonninen & Matti Pikkujämsä: Kuka nukkuu, Terho? Orava-kirjat 2026 /kartonkinen katselukirja

Virpi Penna: Sintti yökylässä, Lasten Keskus 2026 / kuvakirja

Anna Sofia Urrila, Henna-Kaisa Wigren, Kirsi-Marja Zitting & Virpi Talvitie: Silmät kiinni, Silmu! Asiaa unesta, S&S 2019 / kuvatietokirja

Uneen liittyviä lasten- ja nuortenromaaneja:  

Marisha Rasi-Koskinen: Mykkien lintujen museo, WSOY 2026 / nuortenromanai

Emilia Lehtinen: Unihirviöiden kesyttämisopas, Avain 2025 / lasterromaani

Veera Salmi: Veljeni Valentin, kuv. Nelli Långstedt, Otava 2025 / lastenromaani

Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas, Avain 2022 / lastenromaani

Siri Kolu: Kaksoismaailmat: Alle aallon, Läpi puun, Tammi 2022 ja 2026 / fantasiaseikkailu

Miila Westin: Myyttiset 2: Vaarallinen uni, S&S 2024 / sarjakuvaromaani 

Johanna Förster: Unien sirkus, S&S 2024 / lasten- ja varhaisnuorten romaani

Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain, Avain 2023 / lastenromaani 

Suvi Nurmi: Routala-sarja: Unissamatkaaja, Etsijöiden aika, Ajankaitsija ja Rajankävijä, Myllylahti 2021–2024 / reaalifantasia 

Hannu Mäkelä: Herra Huu ja unen valtakunta, Tammi 2020 / lastenromaani

Elina Rouhiainen: Unienpunoja, Tammi 2020 / YA

Satu Kontinen: Yö. Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista, Myllylahti 2016 / tietokirja


 



keskiviikko 4. marraskuuta 2026

Kuvitus juhlii Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaissa

 
Tässä sitten viralliset Suomen Kirjasäätiön Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat:



Lena Frölander-Ulf: Lysinea. Den vidunderliga historien om ett fartyg, Förlaget

Lysinea. Erään laivan ihmeellinen matka, Teos. Suomentanut Jaana Nikula.

Denna noggrant slipade och genialiska allegori för läsaren med sig till en konkret och spännande värld, vars problem är brännande dagsaktuella. Den lågmält kloka, övertygande texten samt stämningsfulla och djupa illustrationen speglar klimatkrisen och social ojämlikhet. Det flerdimensionella verket ingjuter läsaren med hopp och mod att ifrågasätta och sökar sningar i en omöjlig situation, med hjälp av empati och gemenskapens kraft. 

Tarkkaan hiottu ja nerokas allegoria tempaisee lukijan käsinkosketeltavaan ja jännittävään maailmaan, joka on samalla hyytävän ajankohtainen. Vähäeleisen viisaalla, vaikuttavalla tekstillä sekä tunnelmaa ja syvyyttä uhkuvalla kuvituksella teos peilaa ilmastokriisiä ja yhteiskunnan eriarvoisuutta. Moniulotteinen teos kylvää lukijaan toivoa ja rohkeutta kyseenalaistaa ja etsiä ratkaisuja mahdottoman tilanteen edessä, empatian ja yhteisön voimalla. 


Lysinean arvio Kuvittaja-lehden numerossa  2/2026.


Päivi Haanpää: Retro, Hertta 

Teiniromantiikan ja musiikin kuolemanvakavasti ottava hyvän mielen säeromaani kertoo valloittavasti aloittelevan yhtyeen haparoivista ensiaskelista. 

Kouluikäisten rimakauhua ja rakastumista kuvataan lämmöllä ja valtavalla hellyydellä. Kirjan kieli on ketterää ja ilmavaa, rytmiltään musikaalista ja lukijan mielikuvitukselle tilaa jättävää.  Kerronnan voima on odottavissa ja pysähtyneissä hetkissä,  ennen kuin jotain ihanaa tapahtuu. 

Retron olen arvioinut Helsingin Sanomiin



Hannah Lutz, Carina Frondén, Jenny Lucander & Ida Berg: Aida och värmeböljan, Förlaget

Aida ja helleaalto, Teos, suomennos Päivi Koivisto

Denna harmoniska och detaljrika bilderbok behandlar ett svårt ämne konstruktivt och uppmuntrande. Klimatkrisens allvar förmedlas till den unga läsaren på ett berörande sätt, då sagans huvudperson antar skepnaden av olika djur. Samtidigt inger den läsaren hopp, utan att tappa trovärdighet. 

Boken är ett samarbete mellan författare, illustratör, sprkåvetare och miljöpedagog, som lyckat kombinera saga med fakta på ett särskilt fungerande sätt. 

Harmoninen ja yksityiskohtia pursuava kuvakirja lähestyy hankalaa aihetta rakentavasti ja rohkaisevasti. Ilmastokriisin vakavuus välittyy koskettavalla tavalla nuorelle lukijalle, eri eläinten asemaan asettuvan päähenkilön kautta. 

Tästä huolimatta kirja onnistuu olemaan myös toiveikas, uskottavuudesta tinkimättä. Kirjailijan, kuvittajan, kielitieteilijän ja ympäristöpedagogin yhteistyöstä syntynyt kirja yhdistää tarinan ja tiedon poikkeuksellisen toimivalla tavalla. 

Elina Vahvaselkä: Kolmesti viety sielu, Tammi

Synkkäsävyinen romaani katsoo lähitulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on vahvasti jakautunut ja eriarvoisuus kukoistaa lähes ennennäkemättömällä tavalla. Kun erilaiset maailmat törmäävät, joutuvat kirjan päähenkilöt pohtimaan kehen he luottavat ja kenen puolia pitävät. 

Teoksessa hyödynnetään taitavasti rinnakkain säe- ja proosamuotoista kerrontaa, ja sen tiivis tunnelma pitää lukijan tiukasti otteessaan loppuun saakka. 

Maria Vilja: Ilmapallokivi, Karisto

Tämä arkirealistinen, mutta samalla kauniin värikylläinen teos valottaa köyhyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta lapsen elämysmaailman näkökulmasta. Se vie lukijan epäreiluuden ja vaille jäämisen herättämien vaikeiden tunteiden ja niiden käsittelyn äärelle. Samalla kirja viestii, että lapsen maailmaan arjen taika voi tuoda iloa ja merkityksellisyyttä,  vaikka luovat ja oivaltavat ratkaisut eivät poistakaan laajempia rakenteellisia ongelmia. 

Ilmapallokiven arvio Lastenkirjahyllyssä.

Kristiina Wallin ja Erika Kallasmaa: Älä pelkää, PÖÖ! Teos

Lukijaansa luottava kirja, joka ei aliarvioi lasta tarinan vastaanottajana, vaan antaa mielikuvitukselle tilaa temmeltää sekä rakentaa. Haikean säkenöivässä teoksessa yksinäisyys hälvenee hiljaa ja tilalle kasvaa ystävyys monikerroksisen tekstin suojissa.

Omaääninen kuvitus päästää lukijan kurkistamaan rivien väliin, kuvien taa ja jopa painovärin murtumiin. Teksti ja kuva punoutuvat saumattomasti yhteen, muodostaen eheän ja pienen pieniä kummituksia, kaikenkarvaisia koiria ja hajamietteisiä hahmoja kunnioittavan kokonaisuuden. 

Älä pelkää, PÖÖ! on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.

 
                                                * * * * * 

Kuvitus on isossa roolissa peräti neljässä ehdokkaaksi asetetussa teoksessa. 

Nuortenkirjallisuuden ilmaisurekisteriä jo yli kymmenen vuoden ajan keventänyt säeromaanin muoto näkyy peräti kahdessa ehdolle nostetussa  nuortenkirjassa.  Sitä vastoin perinteinen realistinen nuortenkirjallisuus loistaa poissaolollaan. 

Maria Vilja on ehdolla lyhyen ajan sisällä jo toistamiseen: pari vuotta sitten ehdolla oli hänen kuvakirjansa Kesän ainoa kaunis päivä.

Elina Vahvaselkä on esikoiskirjailija ja runoilija Kristiina Wallin laajentaa kohderyhmäänsä aikuisista myös lapsiin.

Kustantajista ehdokaspöydän ylivoimainen "voittaja" jo tässä vaiheessa on suomenruotsalainen kustantamo Förlaget. Teos-kustantamo on julkaissut kahden alunperin ruotsiksi ilmestyneen teoksen suomennokset sekä Kristiina Wallinin ja Erika Kallasmaan lastenkirjan.

Hertta kustannus on ehdokaslistan iloinen yllättäjä: se antaa ainakin minulle toivonpilkahduksen siitä, että ainakin osa pienistä kustantamoista ilmoittaa  teoksiaan Finlandia-mittelöön.

Pirkanmaalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus näytti taas kyntensä: Kristiina Wallin asuu Ylöjärvellä ja Päivi Haanpää Tampereella. 

Esivalintaraadin puheenjohtaja Anriika Kuusisto käytti puheestaan ison osan kommentoimalla lasten ja nuorten lukemiseen liittyvää tilannetta. Kernaasti olisin kuullut myös yleisempää katsausta koko vuoden ehdokastarjontaan. 

Voittajan valitsee Duudson-ohjelmaformaatista tuttu Jukka Hildén.

Lukijat voivat äänestää ehdokkaista myös omaa suosikkiaan. 

Voiko elämä olla projekti, miettii omilleen muuttanut Olivia

















Henna Helmi Heinonen: Kyl mä pärjään. 205 sivua. Tammi 2026. Kansikuva Emilia Laatikainen. 




Uuteen kotiin on vain nelisen kilometriä, mutta kaupunginosa on niin erilainen, että tuntuu kuin muuttaisin kauaskin. Tuttujen rivi- ja omakotitalojen sijaan ympärillä kohoaa vain taivasta peittäviä kerrostaloja.

Uutta kotia vastapäätä ei ole puita tai leikkipuistoja, kuten on ollut aina, vaan tehdashalli ja skeittiramppi.

Iskä ajaa niin tottuneesti kuin tietäisi aina minne mennä. Ihailen sitä iskässä, haluan olla samanlainen.


Mielenterveyteen liittyvät aiheet näkyvät monin tavoin nuortenromaaneissa. 


Henna Helmi Heinosen Hajalla-sarja käynnistyi viime vuonna. 

Ensimmäinen osa En voi puhuu nyt kertoi hiljattain ylioppilaaksi kirjoittaneesta Mirosta, joka linnoittautuu kotiinsa pelaamaan tietokonepelejä. Yhteydet oikeaan elämään hapertuvat vähitellen melkein kokonaan. 

Heinonen työskentelee nuorisopsykologina Seinäjoen kaupungilla ja YTHS:n opiskeluterveydenhuollossa. 

Hajalla-sarjan tavoitteena on puhua nuorten mielenterveyteen liittyvistä haasteista ilman stigmaa tai tirkistelyä. 

Kyl mä pärjään -romaanin Olivia muuttaa omilleen lapsuudenkodistaan. 

Hän on valmistunut lähihoitajaksi ja on töissä vanhusten palveluyksikössä. 

Itsenäistyminen houkuttaa mutta toisaalta myös kauhistuttaa. Takana on päättynyt parisuhde. 

Olivian ja isosiskon lapsuutta ja nuoruutta on varjostanut äidin alkoholismi. Äiti on ollut katkolla useasti, mutta retkahtanut aina uudelleen. Kun äiti ottaa pitkän tauon jälkeen yhteyttä ja toivoo tapaavansa tyttärensä vieroitusyksikössä, Olivian stressitasot nousevat ja hänen pakko-oireensa lisääntyvät.

Olivialla on vahva pärjäämisen eetos: 

Mun rahat ei kulu, koska mä laitan ison osan talteen eri tilille. Olen tehnyt niin aina ja teen yhä, kun käyn töissä joka päivä. Mun vaan täytyy olla varma, että pärjään. Täytyy täytyy täytyy. 

Isosisko Alinalla on vauva, Eemi, jota Olivia käy välillä hoitamassa. Alinan kodin sotkuisuus ahdistaa ja pikkusisko kokeekin ylemmyydentunnetta siitä, että kokee pitävänsä oman  elämänsä siskoaan paremmin kontrollissa. 



Paras ystävä Säde elää hetkessä ja ”käyttää ihmisiä kuin nenäliinoja, kuivaa yhdet kyyneleet ja jatkaa matkaa”. 

Säde painostaa Oliviaa järjestämään pian uuden kodin tupaantuliaiset, joiden teemaksi valitaan Walt Disney -animaatioiden tyttöhahmot. Olivia ei innostu muiden tavoin hintavien naamiaisasujen hankinnasta ja juhliin laittautumisesta. Hän kokee elävänsä jo aivan toisenlaista todellisuutta. 

Tupaantuliaisissa Olivian itsekontrolli ja -hillintä pettää. Hänelle tulee yllätyksenä, että ystävät ovat tehneet hänen pakko-oireistaan huomioita jo pitkään. 


Henna Helmi Heinonen tekee päähenkilöstään aidon, samastuttavan hahmon. 

Lukija eläytyy tytön angstaamiseen ja toisaalta tuntee vilpitöntä iloa, kun Olivia osittain äidin vieroitusyksikön omahoitajan hienotunteisen tuenkin avulla oppii piirtämään itselleen selkeämmät ääriviivat ja määrittämään aiempaa paremmin omaa yksityistä tilaansa. Voimaantuminen ei tapahdu hetkessä, mutta elämä selvästi kantaa. 


tiistai 3. marraskuuta 2026

Lastenkirjahyllyn varjolistalle nousi teoksia, joissa näkyy kerronnan ja kuvituksen rohkeus ja uudistushenki

 





 


Taas on Lastenkirjahyllyn perinteisen varjolistan aika.

Kuuden kirjan listauksessa olen tuttuun tapaan pyrkinyt nostamaan esille kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri alalajeja sekä kohde- ja ikäryhmiä ja  eri kustantamoita mahdollisimman edustavasti esillä.

Kuvakirjoja listaltani löytyy kaksi. Toinen niistä on perinteinen, lapsen arjesta ja ajankohtaisista aiheista ammentava kuvakirja ja toisen viesti puhuttelee klassisten satuviittaustenkin kautta vielä varhaisnuoria ja nuoriakin.  


Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Miljoonan tähden hotelli, 48 sivua. WSOY 2026.

Lapsiperheiden toimeentulohuolet ovat jo vakiintumassa yhdeksi kotimaisten lastenkirjojen kestoaiheeksi. 

Venni haaveilee pääsevänsä luksuslomalle hotelliin, mutta isä vihjaisee vielä houkuttelevammasta elämyksestä. 

Lempeästi ja lapsentahtisesti Anna Elina Isoaro kertoo lapsen ensimmäisestä metsäretkestä, johon sisältyy paljon myös kehollisia aistimuksia. 

Mira Mallliuksen kuvitus saa jännittävää kolmiulotteisuutta muutamista tarkkaan harkituista kollaasielementeistä.  

Miljoonan tähden hotelli on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.
 


Hannamari Ruohonen: Yksinäinen merenneito, 32 sivua. Etana Editions 2026. 


Yksinäinen merenneito ei kaihda rankkaa ja visuaalisesti jopa karkeaa ilmaisua  aiheensa esille tuomisessa. Kuvakirjan viisaus on sen niukassa tarinassa.

Kuvakirjan toi tulkita kertovan mistä tahansa traumasta tai isosta vastoinkäymisestä ja siitä selviämisestä. Kun menettää jotain itselleen tärkeää, siitä voi ajan myötä seurata myös paljon uutta ja hyvää.


Yksinäisen merenneidon olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä maaliskuussa.

 
Hannu Hirvonen & Erika Kallasmaa: Tikahtuneen tiikerin tapaus ja muita hulllunhauskoja kummitusloruja, 84 sivua. Tammi 2026. 


Hannu Hirvosen runoissa on nonsensen svengiä: hän kääntelee ja vääntelee kieltä ja iloitsee näin sen elastisuudesta. 

Erika Kallasmaan sekatekniikalla toteuttama kuvitus assosioi retrohenkisessä muoto- ja värikielessään 1950–1960-luvulle. Kallasmaa sanoutuu päättäväisesti – Hirvosen tavoin – irti ajatuksesta, että lastenrunouden tulisi olla sievää ja ympäripyöreän herttaista. 

Rohkeat kuvakulmat ja muotokieli ja yllättävät, tummat ja rouheat väriskaalat tukevat Hirvosen runojen räyhäkkyyttä ja anarkistista ilmaisua.   

Tikahtuneen tiikerin tapauksen arvion olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä viime lauantaina.  


Lena Frölander-Ulf: Lysinea. Den vidunderliga historien om ett fartyg, 230 sivua. Förlaget 2026. 

Lysinea. Erään laivan ihmeellinen matka. Suomentanut Jaana Nikula,  230 sivua. Teos 2026. 

Lena Frölander-Ulfin raapetekniikalla kuvittaman visuaalisesti tavattoman runsaan eläinseikkailun äärellä voi vain varovaisesti miettiä siihen käytettyjä työtunteja. 

Lysinean tarinamaailma on asetelmiltaan lastenkirjaksi jopa poikkeuksellisen synkkä. Neuvokas ketunpoika Ruskasta tulee kuitenkin ekokriittisen dystopian toivon symboli. Ruska uskaltaa asettaa valtamerialuksen päällystön toimet kyseenalaiseksi ja pelastaa lopulta koko laivan vääjäämättömältä tuholta. 

Lysinean arvio on ilmestynyt Kuvittaja-lehden numerossa 2/2026.


Heidi Korkiakangas: Lemmikkieläinten hautausmaa, 180 sivua. Aviador 2026.

Lyhytproosa tarjoaa kompaktin muotonsa vuoksi verrattoman työvälineen yläkoulun ja toisen asteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneille. Heidi Korkiakangas on rakentanut kuusi intertekstuaalista novelliaan kirjallisuuden klassikkojen tai muutoin tunnettujen tai kiinnostavien kirjojen sekä myyttien ympärille. 

Korkiakangas kirjoittaa vivahteiltaan poikkeuksellisen rikasta kieltä. Hänen havaintonsa nuorten aikuisten arjesta ovat kaukana kliseistä ja siksi ne vaikuttavat lukijaan hyvin voimakkaasti. Aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret kokevat kaiken vahvasti, mutta läheskään aina ei voi olla aivan varma, kuinka paljon tapahtuu keskushenkilön mielikuvituksessa. 

Lemmikkieläinten hautausmaan olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.
 

Kreetta Onkeli: Hyödyttömät päivämme, 251 sivua. Otava 2026.

Realistinen nuortenkirjallisuus on Suomessa murroksessa. 

Hyödyttömät päivämme on kieleltään, maailmankuvaltaan ja henkilökuvaukseltaan poikkeuksellisen vivahteikas nuortenromaani. Onkelilla on kyky antaa nuorelle lukijalleen kuin vaivihkaa syötteitä pohtia isoja kysymyksiä vaikkapa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, valtasuhteista ja aikuisen vastuusta. 

Romaanista on kuorittu pois nuortenkirjoille juuri nyt niin tyypillinen teinikuohu: keskushenkilöt Okke ja Liki eivät tarvitse itsetuntonsa pönkitykseen trendikkäitä tuotemerkkejä, englanninkielisiä sloganeita tai sosiaalisen median alustoja.  
 
Hyödyttömien päivien arvio on ilmestynyt Helsingin Sanomissa lokakuun alussa. 

                                                * * * * * 

Huomenna keskiviikkona julkistetaan Kirjasäätiön viralliset Finlandia Junior -ehdokkaat. 

Esivalinnan on tehnyt  kasvatustieteilijä, professori Arniika Kuusiston luotsaama raati, johon kuuluvat myös HS Lasten uutisten esihenkilö Fanny Fröman, Pikku-Finlandian voittaja ja nuorisojäsen Pietari Kantonen, kuvataiteilija Rauha Mäkilä sekä kirjastoammattilainen Linnea Peurakoski.

Valinnan kuudesta ehdokkaasta tekee stunt-esiintyjä, Duudsonit-ryhmästäkin tuttu Jukka Hildén. 

Hildén on jo toinen Duudsonien edustaja Lasten ja nuorten Finlandia-raadissa: vuonna 2013 Jarno "Jarppi" Leppälä toimi niin ikään raadin diktaattorina.


Luottamuksen ketju ja lasten neuvokkuus selättävät lopulta juonittelevien aikuisten mielivallan Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon Mustan Kuun majatalon päätösosassa
















Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan Kuun salamieli: Umpiveden loihtu. 408 sivua. Lasten Keskus 2026.



 

Sinimäessä alkoi olla tukala salaväkeläisten lisäksi myös kaikille niille ihmisille, jotka eivät halunneet olla osa Albertin, Halla Haavan tai Quumestarin suunnitelmia. Isä oli viimeksi aamulla puhissut kiukusta luettuaan lehdestä kaupunginvaltuuston nykyisen puheenjohtajan Halla Haavan haastattelun, jossa Halla ilmoitti, että Sinimäessä siirryttäisiin kokonaan Quumestarin tehtaan tuottaman QUUVOIMAN käyttöön.


Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon Mustan kuun majatalosta kertova lasten fantasiasarja saa nyt neljännessä osassaan komean päätöksen. 

Todennäköisesti Niemelä kaavaili alunperin sarjasta trilogiaa. Viime vuonna ilmestynyt Mustan Kuun salamieli: Puuhkisten laulu on nyt saanut päätösosakseen Umpiveden loihtun.

En voi kuin ihmetellä sitä, kuinka vaisusti huolella sommiteltu, kansainväliset standardit täyttävä lasten fantasiasarja on Suomessa sivuutettu. 

Vielä tovi sitten peräänkuulutettiin kovasti J. K. Rowlingin Harry Potterin veroisia vastineita, sekä käännöksiä että kotimaisia verrokkeja. 

Niemelän ja Kirkkopellon fantasiamaailma on hyvällä tavalla kotikutoinen sympaattisine taikahahmoineen. Juonesta puuttuvat kokonaan  Rowlingille tyypilliset tummat juonilinjastot ja lohduton angstisuus.   
 
Niemelän sarja ammentaa perinteisestä lasten fantasiasta, mutta höystää sitä ajankohtaisilla aiheilla: luonnonhenget ja haltiat on nimittäin ajettu ahtaalle, kun teknokraattiset ja diktaattorin elkein käyttäytyvät kaupungin mahtimiehet puuttuvat toimillaan luonnon tasapainosta huolehtivien salaväkeläisten toimiin. 



Quumestarin sutjakka ulkonäkö ei paljasta hänen itsekkäitä ja
salaväkeä uhkaavista aikeistaan. Katri Kirkkopellon
kuvitusta Reetta Niemelän fantasiaromaaniin
Mustan Kuun salamieli: Umpiveden loihtu
(Lasten Keskus 2026).



Kaupungissa kajastaa yöt läpeensä Quumestarin räikeä valaistus, joka haittaa eläimiä ja kasveja. Quuvoiman kylkiäisenä on myös kehkeytynyt Krakkeri, joka imee loihtua eli taikavoimaa salaväkeläisistä. 

Tarinan keskushenkilö, Saimi Salaper, ”vahva kuin narsissiin varsi”, on neljännessä osassa jo sinut oman salaväkeläisen taustansa kanssa. 

Myös Saimin isä vihitään nyt vähitellen samaan taikapiiriin. Aiemmissa osissa isä on ollut vielä autuaan tietämätön heidän uutta kotiaan ja eläinlääkärin vastaanottotilaa kansoittavista haltioista. 

Nyt Saimin ja Matin ja salaväkeläisten olisi tarkoitus järjestää Sinimäen kaupungissa ihmisten ja salaväkeläisten tapaaminen ja koota näin joukot yhteen vastustamaan Albert Valtion, Halla Haavan ja Quumestarin aikeita. 

Saimin ja isän kodista, Mustan Kuun majatalosta, tulee jännittävien tapahtumien keskus.

Saimi ja salaväkeläiset kehittävät erityisen luottamuksen ketjun, joka paljastaa Sinimäen asukkaiden todellisen vakaumuksen: kehen voi oikeasti luottaa ja kuka huijaa?

Fantasiaromaani huipentuu Saimin ja Matin yhdessä salaväkeläisten kanssa masinoimaan rauhanomaiseen vastarintaan. 


Äkkiä Silkin sarvi alkoi loistaa sateisessa käytävässä, ja sen valossa Saimi näki ystäviensä ääriviivat. Ja siinä samassa pelko hävisi. Saimi tunsi syvää tyyneyttä vaaran edessä. Vielä kerran salakerholaiset juoksivat kohti suurta seikkailua, ehkä suurinta tähän mennessä. Salaväen aikuiset olivat aivan heidän kintereillään. Anskariina höpötti edelleen jotain hatuista. Saimin sydän jyskytti yhä, mutta hän tarttui vuorostaan Anskariinan käpälään. Parhaan ystävänsä lämpimään ja vahvaan käpälään. Lopulta Anskariinakin vaikeni. 



Toinen toistaan hurmaavammat salaväkeläiset puhuvat kukin omintakeista, poljennoltaan vanhahtavaa tai onnahtelevaa kieltä.



Niemelä vihjaa hyvisten ja pahisten nimissä heidän toimijarooleistaan. 

Jos kaupunginjohtajan nimi on Pia Pahkapää, hänellä ei voi olla kovin pyyteettömiä aikeita kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Quumestarin lapsille perustama P.Ö.S.I.L.Ö-kerho on pelottava ajankuva siitä, kuinka aikuiset voivat ajamansa aatteen nimissä valjastaa lapsetkin osaksi eettisesti kyseenalaista toimintaansa. 



Noita Beller tarjoaa Halla Haavalle paikkaansa
salaneuvoston johtajana. Katri Kirkkopellon
kuvitus on taitettu tehokkaasti aukeaman oikeaan yläkulmaan. 
Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän fantasiaromaaniin
Mustan Kuun salamieli: Umpiveden loihtu (Lasten Keskus 2026). 


Teknokraattisen ja häikäilemättömästi omaa etuaan ajavan kaupungin johdon kuvauksesta voi halutessaan löytää viitteitä jopa maailmanpolitiikkaan, jossa vähäväkisiä sorretaan ja luonnonvaroja riistetään. 

Quuvoimaa tuottavan Quumestarin energiatuotantoyksikkö, Peilitehdas,  vertautuu   Suomeen kaavailtuihin datakeskuksiin. 

Quumestarin ja muiden kaupungin ökyjohtajien tapa ylenkatsoa vierasolentoja hyysääviä kaupunkilaisia ei liioin ole kaukana Donald Trumpin vähemmistöjä syrjivästä politiikasta. 
 
Katri Kirkkopelto luo myös sarjan neljänteen osaan
hellyttäviä tyyppejä: tässä otus hillovarastosta.
Kirkkopellon kuvitusta Reetta Niemelän fantasiaromaaniin
Mustan Kuun salamieli: Umpiveden loihtu (Lasten Keskus 2026).   

 
Katri Kirkkopellon sävykäs akvarellikuvitus luo meheviä karikatyyrejä salaväkeläisistä ja heidän vastustajistaan. 

Tässä neljännessä osassa kuvitusta on näppituntumani mukaan kuitenkin hieman vähemmän kuin edellisissä osissa.   


Lastenkirjahyllyssä on arvioitu Mustan Kuun majatalo -sarjan  aiemmat osat: 
Mustan Kuun majatalo, Mustan Kuun majakka ja Mustan Kuun salamieli: Puuhkisten laulu.
 

Sarjan avausosa Mustan kuun majatalo (Lasten Keskus 2021) nimettiin poikkeuksellisesti Finlandia Junior -ehdokkaaksi vasta seuraavana vuonna 2022, koska se ei ennättänyt ilmestymisvuotenaan ehdokasasetteluun. 

Ounailen, että vast´ikään ilmestynyt päätösosakaan ei tänä vuonna ennättänyt lainkaan Finlandia-mittelöön. 

Neljäs osa toiminee myös itsenäisenä fantasiaseikkailuna. 

Tukea keskushenkilöiden hahmottamiseen lukija saa kirjan lopun henkilögallerian esittelystä, joskin lapsen itse lukemaksi kirja saattaa olla monipolvisessa juonenrakennuksessaan hivenen haastava. Uskon Mustan Kuun majatalon  toimivan parhaiten aikuisen ääneen lukemana jatkokertomuksena. 










maanantai 2. marraskuuta 2026

Joskus on hyvä vaihtaa näkökulmaa










Tuutikki Tolonen & Maria Vilja: Havu ja Roopertti vaihtavat paikkaa. 48 sivua. WSOY 2026.





Maria Vilja on ollut viime vuosina tavattoman tuottelias kuvittaja. 

Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt kaksi omaa kuvakirjaa Juuli, isoveli ja viisi vadelmaa (WSOY) ja Ilmapallokivi (Karisto).

Omien kuvakirjojen lisäksi hän kuvittaa myös toisten kirjoittamia kuvakirjatarinoita. 

Hänen tyylistään löytyy piirteitä ruotsalaisesta modernista lastenkirjakuvituksesta, joka esittää lapsen siekailematta ulkonäöltään siloittelemattomana ja jopa vähän rumana. 

Samankaltaista karrikointia löytyy Maria Sannin ja Jenny Lucanderin kuvakirjakuvituksista.   


Samanlaiset veljekset, ikäerosta huolimatta. Maria Viljan
kuvitusta Tuutikki Tolosen kuvakirjatarinaan
Havu ja Roopertti vaihtavat paikkaa (WSOY 2026).


Tuutikki Tolosen kuvakirjatarinassa sisarukset Havu ja Roopertti ovat kyllästyneet aikuisten heille antamiin toimijarooleihin. 

Veljekset kokevat olevansa olemukseltaan ihan samanlaisia, mutta silti aikuiset kohtelevat heitä eri tavoin. 

Eronteko korostuu erityisesti poikia paljon hoitavan mummun puheenparressa:

Kun mummu ottaa Havun syliin, hän sanoo:

Sinä olet pikkuinen kultavauva,
palleroinen,
pulleroinen.

Kun mummu ottaa Roopertin syliin,
hän sanoo: sinä olet taitava ihana
pitkäkoipi,
isopoika,
hankisääski.


Mummun syli on avara ja hellyyttä riittää, ikään katsomatta.
Maria Viljan kuvitusta Tuutikki Tolosen kuvakirjatarinaan
Havu ja Roopertti vaihtavat paikkaa (WSOY 2026).


Hurmaavasti Vilja näyttää aukeamalla, kuinka mummu ottaa – jopa seisaaltaan! – yhtä varmaotteisesti myös pitkäkoipisen isoveljen tiukkaan halaukseen.

Veljekset päättävät niin sanotusti vaihtaa paikkaa, ”muuttua toisikseen”.



Roopertilla on vähän tukalaa Havun syöttötuolissa
ja Havun mielestä puuroannos on ylimitoitettu.
Maria Viljan kuvitusta Tuutikki Tolosen kuvakirjatarinaan
Havu ja Roopertti vaihtavat paikkaa (WSOY 2026).



Mummu ei näytä huomaavan mitään, mikä vähän poikia ihmetyttää.

Kun Roopertti sitten herää  aivan liian aikaisin päiväunilta, Roopertti paljastaa veljesten jekutuksen. 

Mummu laittaa silmälasit päähän ja on heti juonessa mukana. 

Itse asiassa hänkin haluaisi olla joskus ”joku muu”.


Maria Viljan kuvitus havainnollistaa konkreettisesti roolileikin
seurauksia. Mummulla on aika tukalat paikat Havun pinnasängyssä. 
 Viljan kuvitusta Tuutikki Tolosen kuvakirjatarinaan
Havu ja Roopertti vaihtavat paikkaa (WSOY 2026).


… ja sitten höynäytetäänkin Havua, joka ihmettelee miksi Roopertilla on mummun villatakki ja hän häärää keittiössä.

Kuvakirjatarinan ”opetusta” ei alleviivata lapsen saati kirjaa ääneen lukevan aikuisen tarpeisiin, vaan paljon jätetään itse hoksattavaksi. 

Viimeisellä aukeamalla Roopertti kirmaa iloisena jalkapallokentälle ja Havu on simahtanut väliin jääneille päiväunilleen mummon syliin.
 

Maria Viljan Juulista ja isoveljestä kertova oma sarja (Juuli, isoveli ja hurja liuku  ja Juuli, isoveli ja viisi vadelmaa, WSOY 2025 ja 2026) työstää niin ikään  sisarusten välisiä suhteita.  
  










Lisää kuvakirjoja, joissa vaihdetaan rooleja:

Thomas Brunstrøm & Thorbjørn Christoffersson: Sallin isä ei halua olla aikuinen, suom. Sirpa Alkunen, Kvaliti 2025

Anna Krogerus & Erika Kallasmaa: Muttinen ja äiti, WSOY 2019

Richard Hamilton & Babette Cole: Jos minä olisin sinä, suom. Raija Viitanen, Kustannus-Mäkelä 2008

Gunilla Bergström: Lennä, Mikko Mallikas, suom. Kaija Pakkanen, Tammi 1997

Jeanne Willis & Tony Ross: Lemmikki-ihminen, suom. Sinikka Sajama, Kustannus-Mäkelä 1996