torstai 26. tammikuuta 2023

Lempeitä lohtusanoja uupuneille

















Hannele Huovi: Simpukka. Kuvittanut Kissa Koskinen. 33 sivua. Tammi 2022. 

 

 

– – Vaan sattui kerran,

että meren prinsessoista kaikkein nuorin

aivan yllättäen suruun sairastui.

Surusairaana ja aivan vaiti 

vaelsi hän linnan käytävissä

ja kulki kaikkein perimmäiseen kamariin,

sulki jäljessään sen raskaan aalto-oven

– jäi aivan yksin lasihuoneeseen.

Niin surullinen oli hänen sydämensä,

että koko lasinkirkas huone tummui

ja sieltä vaimenivat kaikki meren äänet. – – 

 

 

Hannele Huovin yhdessä lapsenlapsensa Kissa Koskisen (s. 2004) kanssa tekemä Simpukka on monella tavalla erityinen kirja. 

 

Kirjan nimi ja kansikuva vievät lukijan ja katsojan vedenalaiseen satumaailmaan. 

 

Takakannessa kirjaa luonnehditaan runosaduksi. 

 

Huovi kirjoitti tarinan aihion  jo 1970-luvulla. Lapsenlapsen kokema masennus motivoi häntä palaamaan monen vuosikymmenen jälkeen käsikirjoituksen pariin.



 

Lähikuva "surusairaasta" prinsessasta. 
Kissa Koskisen kuvitusta Hannele Huovin runosatuun 
Simpukka (Tammi 2022).


Merenalaiseen satuvaltakuntaan sijoittuva lyyrinen kuvarunokirja lohduttaa hieman eri painotuksin omien rajallisten voimavarojensa kanssa kamppailevaa aikuista sekä herkkää lasta tai nuorta, jolla on omaan tunnesäätelyyn ja mielen hyvinvointiin liittyviä haasteita.  

 

Kirjassa  on terapeuttinen ulottuvuus: tarina viestii lukijalleen, että riittää jos on yksikin ihminen, joka on valmis kamppailemaan toisen puolesta, jos omat voimat eivät riitä. 

 

Merenkuninkaan tyttärelläkin on onneksi ystävänään merenneito, joka kerää meren pohjasta soivia kiviä. Viimein merenneito löytää ”meren mustimmasta syvänteestä” simpukan, josta kuuluu helmenvalkeaa ääntä. 


Kissa Koskisen kuvitus hengittää samaa tahtia lyyrisen kielen kanssa. 


Kuvia voi katsoa myös surun, uupumuksen ja masennuksen mielenmaisemina. Veden pyörteet ja laineet myötäilevät vähättelemättä prinsessan tunnekokemuksia, mutta ne voi tulkita myös elämän voiman signaaleiksi.


Kuvien väritys vaihtelee heleistä väreistä sysimustaan.


On varmasti ollut haastavaa tehdä debyyttikuvitusta kirjaan, joka kaihtaa kaikkia luokituksia. 



 

Merenkuninkaan tyttären paras ystävä on tummaihoinen merenneito,
joka vaaroja uhmaten etsii parannusta ystävänsä alakuloon. Kissa Koskisen
kuvitukset asettuvat aukeamille tasapainoisina kokonaisuuksina, osaksi tekstiä. 
Koskisen kuvitusta Hannele Huovin runosatuun Simpukka (Tammi 2022).

 

Simpukka toimii myös perinteisenä kuulaana satuja. 

 

Hannele Huovin kaunis, poljennoltaan tyynyttävä runollinen kieli pääsee parhaiten oikeuksiinsa ääneen luettuna. 

 

Lastenkirjoissakin on toki  kuvattu viime vuosina masennusta, mutta yleensä masennus on näyttäytynyt   vanhemman tai lapsen lähipiiriin kuuluvan aikuisen  mielnterveyden häiriönä.

 

 

Pidempiaikaista masennusta tai ohimenevää alakuloa kuvaavia lastenkirjoja

 

I Kotimaisia kuvakirjoja

 

Maria Lassila & Maria Vilja: Eeva ja Harmaakaapu, Karisto 2020

 

Maija Hurme: Varjostajat, S&S 2018

 

Aino Lappalainen: Mirjami ja lentävä matto, kuv. Maija Lassila, ntamo 2018

 

Ilja Karsikas: Aatos ja sumupuu, Etana Editions 2017

 

Sanna Tahvanainen & Jenny Lucander: Lohikäärmeunia, suom. Katriina Huttunen, Schildts & Söderströms 2015

 

Tove Appelgren & Salla Savolainen: Vesta-Linnea kuunvalossa, suom. Tittamari Marttinen, Tammi 2013


Sanna Tahvanainen & Jenny Lucander: Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen, suom. Jyrki Kiiskinen, Schildts 2011

 

Salla & Hannu SavolainenMilla ja pohjaton pyykkikori, WSOY 2007   

Arja Koivunen, Kaisa Nyberg & Maarit Virtanen: Markuksen äiti saa apua, Omaiset mielenterveystyön tukena 2006 / synnytyksen jälkeinen masennus

 

Paula Mäkinen, Kaisa Nyberg & Maarit Virtanen: Mikon äiti on masentunut, Omaiset mielenterveystyön tukena 2002 

 

Minna Hintsala ja Moona JääskeläinenTepa tahtoo tietää. Mannerheimin lastensuojeluliitto 2002 

 

Pirkko-Liisa SurojeginMetsähiiren tanssi, Otava 1990   


Tuulia HyrskeYpö yksin, Tammi 1990 



II Käännettyjä kuvakirjoja: 

 


Pija  Lindenbaum: Kun Ollin äiti unohti, suom. Päivö Taubert, WSOY 2006

 

Hiawyn Oram & Susan VarleyMikä hätänä, Mäyrä? Suom. Terhi Leskinen, Lasten Keskus 1997   

 

Vladimir Skutina ja Eugen SopkoSininen naurulokki, suom. Auli Hurme-Keränen, Kustannus-Mäkelä 1989  

Oliver Gary, Norman Wright ja Shardon DahlOtso Onninen, hymy hukassa, suom. Tero KuosmanenKirjatoimi 1988 

 

 

III Lastenromaaneja

 

Emilia Aakko: Kaiho Kotitonttu ja karanneet kärsiväiset, Kumma 2021 

 

Petja Lähde: Surunsyömä, kuv. Matti Pikkujämsä, Karisto 2018 

 

Raili Mikkanen: Histamiini ja Koni alakulo. Kuvittanut Jukka Lemmetty.  Tammi 2010 


Anja ErämajaHilu, Hippu ja Äiti Valtava. WSOY 2008

 

 


 


 

 

 

 



 

 

 

 

 

Ei kommentteja: