Sanna Tahvanainen & Emelie Gårdeler: Vilja ja valas. Suomentanut Jaana Nikula. 33 sivua. S&S 2022. Ilmestynyt myös ruotsiksi Vilja och valen, Schildts & Söderströms 2022.
Pohjoismainen kuvakirjayhteistyö ruotsalaisten kirjailijoiden ja kuvittajien kanssa on yleistynyt viime aikoina.
Mervi Lindman ja ruotsalainen Josefine Sundström tekevät Dam-Dam -kuvakirjasarjaa ja Katarina Janouchin kanssa Lindmanilla on Ingrid-sarja, jota on myös suomennettu (Ilona-sarja, Tammi).
Christel Rönns on kuvittanut pitkään Helena Brossin helppolukuista Klass 1 B -sarjaa, jonka alkupään osia on käännetty myös suomeksi. Maija Hurme on tehnyt yhdessä Åsa Mendel-Hartvigin kanssa Titta-katselukirjasarjan Ruotsiin.
Ruotsalaisista kirjailijoista mieleen tulevat jo edesmenneen Ulf Starkin yhteistyö Linda Bondestamin kanssa, Oskar Kroonin & Jenny Lucanderin kuvakirja Fakta om pappor, Lucanderin & Jens Mattssonin Vi är lajon! sekä Marika Maijalan & Klara Perssonin kuvakirja Kom hit då!
Sanna Tahvanaisen ja Emelie Gårdelerin kuvakirja Vilja ja valas lienee tuorein esimerkki.
Gårdeler on ruotsalainen kuvittaja ja graafinen muotoilija ja kuosisuunnittelija, jonka postikortti-, juliste- ja kuvakirjakuvituksille on tunnusomaista luonnon ornamenttien hyödyntäminen.
Tarinan kimmokkeena on ollut Sanna Tahvainaisen oma kiinnostus valaita kohtaan sekä pohjoiseen Norjaan suuntautunut valassafari, joka jouduttiin kuitenkin myrskyn takia peruuttamaan.
Pettymyksen jälkeen Tahvanainen lohdutti itseään kirjoittamalla aiheesta kuvakirjatekstin.
Vilja ja valas poikkeaa ilahduttavasti ydinperhevetoisesta tarjonnasta.
 |
| Mainio esimerkki Emelie Gårdelerin tavasta yhdistää kuvitukseen erilaisia värejä ja ornamentteja. Tädin aamutakki ja turkoosi väri toimivat katseenvangitsijoina. Emelie Gårdelerin kuvitusta Sanna Tahvanaisen tekstiin kuvakirjassa Vilja ja valas (S&S 2022). |
Sen keskiössä ovat nimittäin Vilja ja hänen tätinsä.
Tytöllä saattaa olla tädin lisäksi muitakin läheisiä perheenjäseniä, mutta heidät on rohkeasti rajattu pois tarinasta.
Vilja on saanut tädiltään nelivuotiaana lahjaksi valaslelun, joka on hänelle edelleen tärkeä.
Vilja on perehtynyt valaiden elämään ja kertoo tädilleen, että sinivalaan sydän voi olla jopa auton kokoinen ja sen verisuonet ovat niin isoja, että lapsi mahtuisi ryömimään niihin!
Näin myös valaiden elämään ennalta vihkiytymätöntäkin lasta orientoidaan kuin vaivihkaa aihepiiriin.
Vilja on täpinöissään lähestyvästä valassafarista, kun taas täti odottaa enemmän revontulien näkemistä.
Myrsky sotkee kuitenkin valassafarin suunnitelmat:
Se on nyt sillä lailla, että tänään me emme näe valaita, vaikka kuinka yrittäisimme, kippari sanoo ja raapii partaansa. Valaat ovat lähteneet vuonolta ja uineet avomerelle. Se johtuu siitä, että myrsky ajoi silliparvet kauemmaksi.
 |
| Viljan tuikea ilme suorastaan huokuu päättäväisyyttä ja tahtotilaa uhmata jopa luonnonvoimia! Emelie Gårdelerin kuvitusta Sanna Tahvanaisen tekstiin kuvakirjassa Vilja ja valas (S&S 2022). |
Vilja murjottaa, vaikka he saavat peruuntuneen valassafarin sijaan nyt liput vuonoristeilylle.
Peräänantamattomalla, siekailemattomalla toiminnallaan Vilja tekee mahdottomankin mahdolliseksi ja saa kuin saakin nähdä ryhävalaan… vaikka kippari onkin varma, että kyse on kunnon kalajutusta!
 |
| Matkalle lähtiessä sekä tädillä että Viljalla on omat toiveensa: Vilja haluaa nähdä valaita ja täti revontulia. Emelie Gårdelerin kuvitusta Sanna Tahvanaisen tekstiin kuvakirjassa Vilja ja valas (S&S 2022). |
Gårdelerin kuvitus on parhaimmillaan jyhkeissä panoraamamaisemissa, murrettujen ja yllätyksellisten väririnnastusten keskinäisessä leikissä. Sisäinteriööreissä huomio kiinnittyy kasviornamentteihin esim. tapetissa.
Ihmishahmojen kuvauksessa Gårdeler vaihtelee tarkkaa ja luonnosmaista kuvitustyyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti