torstai 5. syyskuuta 2013

Vink, vink: kirjavinkkaukselle selustatukea ja lisää arvostusta





















Eilinen Kirjavinkkarit ry:n koulutuspäivä Keravalla oli antoisa ja ajatuksia liikkeelle sysäävä, monellakin tavalla.

Yhdistys oli nostanut pöydälle monta kuumaa perunaa, jotka askarruttavat kirjavinkkarien lisäksi myös monia muita lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä toimivia.

Paneelikeskustelujen alustajina oli neljä lasten- ja nuortenkirjailijaa. 

Siri Kolu, toi esiin tekijänoikeudelliset näkökohdat kirjavinkkauksessa. Aleksi Delikouras alusti pojista ja lukemisesta, paljolti kokemusperäisesti omista lähtökohdistaan kertoen. Salla Simukka puolestaan kysyi, miksi lasten- ja nuortenkirjallisuus tarvitsee erilaisia jaotteluja kuin aikuisten kirjallisuus. Antti Halme oli kiteyttänyt alustuksensa lakonisesti huudahdukseen ”Innostu nyt perkele!” ja summasi suomalaisten lasten ja nuorten lukuharrastuksen suuntaviivoja muutaman kymmenen vuoden säteellä.

Siri Kolun loihtimat visiot mahdollisista kirjavinkkareiden tekijänoikeusrikkomuksista (esim. luettaessa suoria otteita kirjailijan teoksesta) oli äärimmilleen viety uhkakuva. Totta on kuitenkin se, että kirjastot eivät kirjavinkkausformaattia vähin erin toimintaansa vakiinnuttaessaan ole osanneet ottaa huomioon sen kaikkia reunaehtoja tai toteutustapojen variointeja. Ja sama koskee myös kirjatrailereita, jotka ovat yleistyneet ja joita tekevät monet eri tahot, vaihtelevin taidoin ja resurssein. 

Ymmärrän sen, että mikäli kirjavinkkausta tehtäisiin erillistä pääsymaksua vastaan ja/ tai kirjailijan teosta dramatisoiden, on itsestään selvää, että siitä jyvitetään tekijänoikeustuloja myös kirjailijalle. Muussa tapauksessa vinkkaustoiminta on voittoa tavoittelematonta ja yleishyödyllistä lukemisen edistämistä eli toimintaa, jolle on kiperä tarve nimenomaan lasten ja nuorten parissa. 

Tilaisuudessa virisi myös oiva ajatus siitä, että Kirjailijaliitto tai Nuorisokirjailijat ry lähtisivät luomaan eräänlaista yleislisenssiä, jolla kirjailijat antaisivat kirjavinkkareille yleisen käyttöoikeuden teostensa lainaamiseen voittoa tavoittelemattomissa kirjavinkkauksissa.

Rouva Huu tuumaili myös päivän mittaan, mahtavatko kustantajatkaan vielä täysin oivaltaa kirjavinkkareiden työn kauaskantoista merkitystä. 

Ajatellaanpa yksittäistä kirjavinkkaria, joka kiertää vinkkaamassa esimerkiksi paikkakuntansa KAIKILLE alakoulujen kolmosluokkalaisille: kuinka paljon vartijana tuo vinkkari on ja kuinka isot mahdollisuudet hänellä on siepata yksi iso ja lukutaitonsa kanssa herkässä vaiheessa oleva ikäluokka kirjallisuuden pariin.

Siksipä rouva Huu ei pitäisi ollenkaan hulluna käytänteenä sitäkään, että kustantajat antaisivat työkappaleita kirjavinkkareille.  Se satsaus tulisi nimittäin korkojen kanssa takaisin.




5 kommenttia:

Markku Kesti kirjoitti...

Lisää aiheesta: http://vinkkarit.vuodatus.net/lue/2013/09/keravalla-remonttihommissa-eli-kirjavinkkarien-ja-nuortenkirjailijoiden-kokoontumisajot

Seuraavaa tapaamista odotellessa :)

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin tärkeä asia, rouva Huu!

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Esim. Marja-Leena Mäkelä on tehnyt niin mittavan markkinointikierroksen suomalaisten lasten- ja nuortenkirjojen kanssa, että hänelle ei pelkkä hatunnosto riitä.

Kustantajien työkappaleet kirjavinkkareille ovat joillakin tahoilla itsestäänselvyys. Joillakin varsin nihkeästi kuulemma saatavilla. Toivotaan parannusta asiaan.

Syvä kumarrus ja kiitos kaikille vinkkareille, eritoten Suomen vinkkauksen äidille, Marja-Leena Mäkelälle.

Tuula von Lorukuja

Anonyymi kirjoitti...

Siis mitä täh ja apua? Onko tekijänoikeusrikkomus, jos lukee julkisesti ääneen kirjaa?

Pojat ja lukeminen ovat sydämen asiani ja on ihan käsittämätöntä, ettei siihen satsata enemmän. Harmittavan moni äikänopekin hyväksyy sen, että 'ei poikia kiinnosta'-. No joo, ehkä ei kiinnosta luettu kirja, mutta kuunneltu voi kiinnostaa, tai yhdessä ääneen luettu. Ehkä ei kiinnosta Seitsemän veljestä, mutta Goosebumps voi kiinnostaa. Ehkä joku klassikko meneekin yllättäen alas. Ja yhtäkkiä lapsi käykin itse kirjastossa.

Kaksi vuotta nuorten kirjoissa piehtaroituani liikutuksen kyyneleet nousivat silmiini, kun kuuntelin lapseni kirjoittaman aineen. Aikaisemman 'tsädäm pum hähähähäh'kerronnan sijaan tarinassa oli alku, huippukohta ja loppu, dialogia ja looginen kulku. Kieli oli rikasta ja sujuvaa, lapsen oman mielenkiinnon kohteen ympäriltä toki, mutta silti. Kyllä se vaan on lukenut, vaikkei kaksi vuotta sitten olisi uskonut, että saa yhtäkään kuvatonta kirjaa luettua loppuun saakka.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Anonyymi!

Ei ole tekijänoikeusrikkomus lukea ääneen julkisesti kirjaa. Asia muuttuu mutkikkaaksi vasta, jos lukee ääneen kirjaa julkisesti ansiotarkoituksessa. Esim. työllistää itsensä toiminimen kautta laskuttavana kirjavinkkarina tai on kirjavinkkarikeikkaa tekevä freelancer-yrittäjä.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajilla, luokanopettajilla ja lastentarhanopettajilla on tekijänoikeuslakiin erikseen sisäänkirjoitettu lupa lukea kirjoja ääneen koulussa ja päiväkodeissa, siitä huolimatta, että he tekevät sitä osittain ansiotarkoituksessa eli saavat palkkaa työstään :D

Kyse on siitä, että kirjailijoiden tekijänoikeuksia valvova Sanasto haluaa ensin synnyttää tarpeen ja ratkaista sen sen jälkeen tekemällä ns. kuntasopimuksia:

Kouluilta ja päiväkodeilta ei voi periä Sanasto-maksuja, mutta kirjastoilta, sairaaloilta, palvelukeskuksilta ym. voi. Ja mistä voi laskuttaa? Kirjojen käytöstä. Satutunneilla, kirjavinkkauksessa, sanataideryhmissä... Ja mikä on käyttöä? Ääneen lukeminen, videon tekeminen, lainaaminen (josta korvauksia jo maksetaankin)... Kun käyttötilanteet saadaan tilastoihin, voidaan laskea näkemys siitä, mikä olisi kohtuullinen korvaus kirjailijalle. Ja jotta ei tulisi kohtuutonta, olisi helpointa maksaa Teosto-maksun kaltainen koko kunnan kattava Sanasto-maksu ja tilittää korvaukset kirjailijoille sitä kautta... Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!

Tässä vielä Sanaston sivuilta tiivistelmä siitä, milloin ääneen lukeminen ilman korvausta ei ole tekijänoikeusrikkomus:

Milloin saat esittää kirjallisuutta ilman lupaa?

- Yksityisissä tilaisuuksissa, esim. häissä, hautajaisissa ja muissa perhejuhlissa .

- Jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.

- Tilaisuuksissa, joissa teosten esittäminen ei ole tilaisuuden pääasia, tilaisuuteen pääsy on maksuton ja tilaisuutta ei muutoinkaan järjestetä ansiotarkoituksessa. Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta lupaa julkiseen esittämiseen ei vaadita.

Huomioithan, että tilaisuudella voi olla useita pääasioita. "Muu ansiotarkoitus" voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun kauppakeskuksessa esitetään teoksia ilman varsinaista pääsymaksua.

Rouva Huu kirjoitti...


Kiitos tästä tarkennuksesta.