Saamelainen
lastenkirjallisuus on harvinaista herkkua, ja kuvakirja eritoten. Pohjoismaiden
neuvoston uusi lasten- ja nuortenkirjapalkinto ottaa asiaankuuluvasti huomioon
myös Pohjoismaissa ilmestyvän saamenkielisen kirjallisuuden.
Norjalaisten tekijöiden pohjoissaameksi julkaistu kuvakirja
on alun perin ilmestynyt vuonna 2011. Se kertoo yhdeksänvuotiaasta
Heike-pojasta, joka asuu meren rannalla. Naapureita ei ole lähistöllä, joten
poika joutuu viihdyttämään itse itseään.
Joutilaisuuden
katkaisee kuitenkin pieni metalliosista koottu otus, Mánugánda, joka tulee ulkoavaruudesta ja pudota kopsahtaa Heiken pihaan. Poika ryhtyy heti hoivaamaan sitä, ja he
ystävystyvät nopeasti.
Suuri osa saamelaisesta nykylastenkirjallisuudestakin nojaa vanhaan kerrontaperinteeseen, joten siihen nähden tämä kuvakirja on itsessään jo kulttuuriteko kuvatessaan saamelaista kouluikäistä lasta realistisessa kotimiljöössä !
Saamelaiset ovat aina uskoneet metalliesineiden suojelevaan ja onnea tuovaan vaikutukseen. Näin vaivihkaisesti lapsi johdatetaan saamelaiseen mytologiaan. Saamelaiset lukevat kuvakirjasta tämän juonteen, siinä missä muissa kulttuuriympäristöissä kasvaneet tulkitsevat kirjaa ystävyyden ja vähittäisen luottamuksen rakentumisen teemojen kautta.
Minulle tosin tuli myötäsyntyisesti mieleen kirjaa lukiessa toinen kahden erilaisen ystävyyden tarina, Steven Spielbergin
E.T. -elokuva vuodelta 1982.
Meri piirtyy jyhkeäksi taustaksi monissa kuvituskuvissa. Sissel Horndalin kuvitusta Signe Iversenin kuvakirjaan Mánugánda ja Heike, Idut 2011. |
Ennalta-arvattavaa tarinaa isomman vaikutuksen kirjassa teki norjalaisen Sissel Horndalin (s. 1971) kuvitus, jonka maanläheiset
värit miellyttävät silmää. Tosin hahmoissa ja tunnelmassa on aika ajoin jopa
suoranaista synkkyyttä. Luonto ja ihminen näyttävät olevan kuvissa yhtä ja
sinut keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti