Vink, vink: kirjavinkkaukselle selustatukea ja lisää arvostusta

Eilinen Kirjavinkkarit ry:n koulutuspäivä Keravalla oli antoisa ja ajatuksia liikkeelle sysäävä, monellakin tavalla.

Yhdistys oli nostanut pöydälle monta kuumaa perunaa, jotka askarruttavat kirjavinkkarien lisäksi myös monia muita lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä toimivia.

Paneelikeskustelujen alustajina oli neljä lasten- ja nuortenkirjailijaa. 

Siri Kolu, toi esiin tekijänoikeudelliset näkökohdat kirjavinkkauksessa. Aleksi Delikouras alusti pojista ja lukemisesta, paljolti kokemusperäisesti omista lähtökohdistaan kertoen. Salla Simukka puolestaan kysyi, miksi lasten- ja nuortenkirjallisuus tarvitsee erilaisia jaotteluja kuin aikuisten kirjallisuus. Antti Halme oli kiteyttänyt alustuksensa lakonisesti huudahdukseen ”Innostu nyt perkele!” ja summasi suomalaisten lasten ja nuorten lukuharrastuksen suuntaviivoja muutaman kymmenen vuoden säteellä.

Siri Kolun loihtimat visiot mahdollisista kirjavinkkareiden tekijänoikeusrikkomuksista (esim. luettaessa suoria otteita kirjailijan teoksesta) oli äärimmilleen viety uhkakuva. Totta on kuitenkin se, että kirjastot eivät kirjavinkkausformaattia vähin erin toimintaansa vakiinnuttaessaan ole osanneet ottaa huomioon sen kaikkia reunaehtoja tai toteutustapojen variointeja. Ja sama koskee myös kirjatrailereita, jotka ovat yleistyneet ja joita tekevät monet eri tahot, vaihtelevin taidoin ja resurssein. 

Ymmärrän sen, että mikäli kirjavinkkausta tehtäisiin erillistä pääsymaksua vastaan ja/ tai kirjailijan teosta dramatisoiden, on itsestään selvää, että siitä jyvitetään tekijänoikeustuloja myös kirjailijalle. Muussa tapauksessa vinkkaustoiminta on voittoa tavoittelematonta ja yleishyödyllistä lukemisen edistämistä eli toimintaa, jolle on kiperä tarve nimenomaan lasten ja nuorten parissa. 

Tilaisuudessa virisi myös oiva ajatus siitä, että Kirjailijaliitto tai Nuorisokirjailijat ry lähtisivät luomaan eräänlaista yleislisenssiä, jolla kirjailijat antaisivat kirjavinkkareille yleisen käyttöoikeuden teostensa lainaamiseen voittoa tavoittelemattomissa kirjavinkkauksissa.

Rouva Huu tuumaili myös päivän mittaan, mahtavatko kustantajatkaan vielä täysin oivaltaa kirjavinkkareiden työn kauaskantoista merkitystä. 

Ajatellaanpa yksittäistä kirjavinkkaria, joka kiertää vinkkaamassa esimerkiksi paikkakuntansa KAIKILLE alakoulujen kolmosluokkalaisille: kuinka paljon vartijana tuo vinkkari on ja kuinka isot mahdollisuudet hänellä on siepata yksi iso ja lukutaitonsa kanssa herkässä vaiheessa oleva ikäluokka kirjallisuuden pariin.

Siksipä rouva Huu ei pitäisi ollenkaan hulluna käytänteenä sitäkään, että kustantajat antaisivat työkappaleita kirjavinkkareille.  Se satsaus tulisi nimittäin korkojen kanssa takaisin.