Eilinen
Kirjavinkkarit ry:n koulutuspäivä Keravalla oli antoisa ja ajatuksia liikkeelle
sysäävä, monellakin tavalla.
Yhdistys
oli nostanut pöydälle monta kuumaa perunaa, jotka askarruttavat kirjavinkkarien lisäksi myös monia muita lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä toimivia.
Paneelikeskustelujen
alustajina oli neljä lasten- ja nuortenkirjailijaa.
Siri Kolu, toi esiin tekijänoikeudelliset näkökohdat
kirjavinkkauksessa. Aleksi Delikouras
alusti pojista ja lukemisesta, paljolti kokemusperäisesti omista
lähtökohdistaan kertoen. Salla
Simukka puolestaan kysyi, miksi lasten- ja nuortenkirjallisuus tarvitsee
erilaisia jaotteluja kuin aikuisten kirjallisuus. Antti Halme oli kiteyttänyt
alustuksensa lakonisesti huudahdukseen ”Innostu nyt perkele!” ja summasi
suomalaisten lasten ja nuorten lukuharrastuksen suuntaviivoja muutaman kymmenen
vuoden säteellä.
Siri
Kolun loihtimat visiot mahdollisista kirjavinkkareiden
tekijänoikeusrikkomuksista (esim. luettaessa suoria otteita kirjailijan
teoksesta) oli äärimmilleen viety uhkakuva. Totta on kuitenkin se, että
kirjastot eivät kirjavinkkausformaattia vähin erin toimintaansa
vakiinnuttaessaan ole osanneet ottaa huomioon sen kaikkia reunaehtoja tai
toteutustapojen variointeja. Ja sama koskee myös kirjatrailereita, jotka ovat
yleistyneet ja joita tekevät monet eri tahot, vaihtelevin taidoin ja resurssein.
Ymmärrän
sen, että mikäli kirjavinkkausta tehtäisiin erillistä pääsymaksua vastaan ja/ tai
kirjailijan teosta dramatisoiden, on itsestään selvää, että siitä jyvitetään
tekijänoikeustuloja myös kirjailijalle. Muussa tapauksessa
vinkkaustoiminta on voittoa tavoittelematonta ja yleishyödyllistä lukemisen
edistämistä eli toimintaa, jolle on kiperä tarve nimenomaan lasten ja nuorten parissa.
Tilaisuudessa
virisi myös oiva ajatus siitä, että Kirjailijaliitto tai Nuorisokirjailijat ry
lähtisivät luomaan eräänlaista yleislisenssiä, jolla kirjailijat antaisivat
kirjavinkkareille yleisen käyttöoikeuden teostensa lainaamiseen voittoa
tavoittelemattomissa kirjavinkkauksissa.
Rouva
Huu tuumaili myös päivän mittaan, mahtavatko kustantajatkaan vielä täysin
oivaltaa kirjavinkkareiden työn kauaskantoista merkitystä.
Ajatellaanpa
yksittäistä kirjavinkkaria, joka kiertää vinkkaamassa esimerkiksi
paikkakuntansa KAIKILLE alakoulujen kolmosluokkalaisille: kuinka paljon
vartijana tuo vinkkari on ja kuinka isot mahdollisuudet hänellä on siepata yksi
iso ja lukutaitonsa kanssa herkässä vaiheessa oleva ikäluokka kirjallisuuden
pariin.
Siksipä
rouva Huu ei pitäisi ollenkaan hulluna käytänteenä sitäkään, että kustantajat
antaisivat työkappaleita kirjavinkkareille. Se satsaus tulisi nimittäin korkojen kanssa takaisin.
5 kommenttia:
Lisää aiheesta: http://vinkkarit.vuodatus.net/lue/2013/09/keravalla-remonttihommissa-eli-kirjavinkkarien-ja-nuortenkirjailijoiden-kokoontumisajot
Seuraavaa tapaamista odotellessa :)
Erittäin tärkeä asia, rouva Huu!
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Esim. Marja-Leena Mäkelä on tehnyt niin mittavan markkinointikierroksen suomalaisten lasten- ja nuortenkirjojen kanssa, että hänelle ei pelkkä hatunnosto riitä.
Kustantajien työkappaleet kirjavinkkareille ovat joillakin tahoilla itsestäänselvyys. Joillakin varsin nihkeästi kuulemma saatavilla. Toivotaan parannusta asiaan.
Syvä kumarrus ja kiitos kaikille vinkkareille, eritoten Suomen vinkkauksen äidille, Marja-Leena Mäkelälle.
Tuula von Lorukuja
Siis mitä täh ja apua? Onko tekijänoikeusrikkomus, jos lukee julkisesti ääneen kirjaa?
Pojat ja lukeminen ovat sydämen asiani ja on ihan käsittämätöntä, ettei siihen satsata enemmän. Harmittavan moni äikänopekin hyväksyy sen, että 'ei poikia kiinnosta'-. No joo, ehkä ei kiinnosta luettu kirja, mutta kuunneltu voi kiinnostaa, tai yhdessä ääneen luettu. Ehkä ei kiinnosta Seitsemän veljestä, mutta Goosebumps voi kiinnostaa. Ehkä joku klassikko meneekin yllättäen alas. Ja yhtäkkiä lapsi käykin itse kirjastossa.
Kaksi vuotta nuorten kirjoissa piehtaroituani liikutuksen kyyneleet nousivat silmiini, kun kuuntelin lapseni kirjoittaman aineen. Aikaisemman 'tsädäm pum hähähähäh'kerronnan sijaan tarinassa oli alku, huippukohta ja loppu, dialogia ja looginen kulku. Kieli oli rikasta ja sujuvaa, lapsen oman mielenkiinnon kohteen ympäriltä toki, mutta silti. Kyllä se vaan on lukenut, vaikkei kaksi vuotta sitten olisi uskonut, että saa yhtäkään kuvatonta kirjaa luettua loppuun saakka.
Hei Anonyymi!
Ei ole tekijänoikeusrikkomus lukea ääneen julkisesti kirjaa. Asia muuttuu mutkikkaaksi vasta, jos lukee ääneen kirjaa julkisesti ansiotarkoituksessa. Esim. työllistää itsensä toiminimen kautta laskuttavana kirjavinkkarina tai on kirjavinkkarikeikkaa tekevä freelancer-yrittäjä.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajilla, luokanopettajilla ja lastentarhanopettajilla on tekijänoikeuslakiin erikseen sisäänkirjoitettu lupa lukea kirjoja ääneen koulussa ja päiväkodeissa, siitä huolimatta, että he tekevät sitä osittain ansiotarkoituksessa eli saavat palkkaa työstään :D
Kyse on siitä, että kirjailijoiden tekijänoikeuksia valvova Sanasto haluaa ensin synnyttää tarpeen ja ratkaista sen sen jälkeen tekemällä ns. kuntasopimuksia:
Kouluilta ja päiväkodeilta ei voi periä Sanasto-maksuja, mutta kirjastoilta, sairaaloilta, palvelukeskuksilta ym. voi. Ja mistä voi laskuttaa? Kirjojen käytöstä. Satutunneilla, kirjavinkkauksessa, sanataideryhmissä... Ja mikä on käyttöä? Ääneen lukeminen, videon tekeminen, lainaaminen (josta korvauksia jo maksetaankin)... Kun käyttötilanteet saadaan tilastoihin, voidaan laskea näkemys siitä, mikä olisi kohtuullinen korvaus kirjailijalle. Ja jotta ei tulisi kohtuutonta, olisi helpointa maksaa Teosto-maksun kaltainen koko kunnan kattava Sanasto-maksu ja tilittää korvaukset kirjailijoille sitä kautta... Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt!
Tässä vielä Sanaston sivuilta tiivistelmä siitä, milloin ääneen lukeminen ilman korvausta ei ole tekijänoikeusrikkomus:
Milloin saat esittää kirjallisuutta ilman lupaa?
- Yksityisissä tilaisuuksissa, esim. häissä, hautajaisissa ja muissa perhejuhlissa .
- Jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.
- Tilaisuuksissa, joissa teosten esittäminen ei ole tilaisuuden pääasia, tilaisuuteen pääsy on maksuton ja tilaisuutta ei muutoinkaan järjestetä ansiotarkoituksessa. Kaikkien kolmen kohdan on täytyttävä, jotta lupaa julkiseen esittämiseen ei vaadita.
Huomioithan, että tilaisuudella voi olla useita pääasioita. "Muu ansiotarkoitus" voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun kauppakeskuksessa esitetään teoksia ilman varsinaista pääsymaksua.
Kiitos tästä tarkennuksesta.
Lähetä kommentti