Tässä
taas hyvä muistutus siitä, kuinka verkkaisesti kuvakirjallisuus on kehittynyt
Pohjoismaissakin viimeisen reilun puolen vuosisadan aikana. Nykyisin niin itsestään selvällä katselukirjalla, jossa on niukasti tekstiä ja joka vetoaa lapseen kuvalla, on vielä melko lyhyt historia.
Riku on pieni nidottu vaatimaton kuvakirjanen. Sotien jälkeen
Suomessa kuvakirjatarjonta oli vielä perin vähäistä ja arvatenkin tanskalaisten sisarusten, Bengt & Grete Janus Nielsenin, kuvakirjaa on ilmestyessään pidetty varsin modernina suomalaiseen vaatimattomaan
kuvakirjatarjontaan verrattuna.
Pienimpien lasten katselukirja oli vielä 1940-luvulla Suomessa tuntematon lajityyppi.
Pienimpien lasten katselukirja oli vielä 1940-luvulla Suomessa tuntematon lajityyppi.
 |
Kuvituksessa viis veisataan perspektiiveistä, ja tästä syntyy tietysti raikas vaikutelma, nykypäivänkin näkökulmasta. Naivistinen, tikku-ukkomainen kuvitustyyli vetoaa lapseen. Grete Janus Nielsenin kuvitusta Bengt Janus Nielsenin kuvakirjaan Riku, Gummerus 1948. |
Rikusta
juontui heti mieleen lapsuuteni tärkeä satuantologia, Otavan Satumaailman kolmannesta osasta Kaukana metsässä, löytyvä Munro Leafin kuvatarina isokorvaisesta mutta jääräpäisestä Olli Oskari Ohtosesta (alk. The Boy Who Would Not Go to School, 1935). Olli ei halua käydä koulua, mutta siitä koituu hänelle myöhemmässä elämässä paljon harmia ja vastusta. Ja vihdoin Olli pyörtää päätöksensä ja menee kouluun, isona aikamiehenä. "Ja sen jälkeen kaikki sujui mukavasti".
Munro Leaf (oik. Wilbur Monroe Leaf, 1905 – 1976) oli amerikkalainen lastenkirjailija ja -kuvittaja, joka tunnetaan Suomessa parhaiten Härkä Ferdinandista (suom. Kuvataide 1940), joka herätti ilmestyessään mm. Espanjassa myös kirjasensuuria, kun sitä tulkittiin natsipropagandan valossa.
 |
Lysti ojennustarina laiskasta Olli Oskari Ohtosesta vetosi minuun lapsena varmasti paitsi hauskan nimensä niin kuvatarinan selkeän formaatin takia. Munro Leafin kuvitusta hänen kirjoittamaansa tarinaan Olli Oskari Ohtosesta Satumaailma-antologiaan kolmannessa osassa Kaukana metsässä, Otava 1966. |
Riku-kirjassa
huomio kiintyy hiukan monotoniseen tapaan, jolla kuvat on aina tekstitetty –
nykynäkökulmasta kirjan katsojaa ja lukijaa jopa vähän aliarvioivallakin tavalla.
Kirjan
huumori ja juonen kuljetus on silti raikasta. Viisivuotias Riku kokee olevansa jatkuvasti isoveljien
simputettavana, mutta kerrankin toheloiden ja ajattelemattomien isoveljien toimet koituvat lopulta Rikunkin onneksi! Ja näin myös isoveljet oivaltavat, ettei pikkuveli olekaan enää niin pieni ja ymmärtämätön ja he kelpuuttavat Rikun leikkeihinsä!
 |
Rikun isoveljet esitetään vähän ronskeina tyyppeinä, jotka eivät aina noudata hyvää käytöstä tai huomioi pikkuveljeään riittävästi. Ronskius näkyy myös rennossa olemuksessa: molemmilla on kädet taskussa. Grete Janus Nielsenin kuvitusta Bengt Janus Nielsenin kuvakirjaan Riku, Gummerus 1948.
|
Bengt Janus Nielsen (1921–1988) käytti
kirjallisessa tuotannossaan useita salanimiä. Lasten kuvakirjoja hän teki kuusi
vuotta vanhemman siskonsa Grete Janus Hertzin kanssa. Bengt Janus Nielsen
työskenteli myös kääntäjänä, tanskantaen mm. Enid Blytonin Viisikkoja sekä Ian
Flemingin kirjoja.
Suomessa
Riku-kirjaa paremmin tunnetaan hänen Britta Munkin salanimellä kirjoittamat
Hanne-kirjat sekä Kim-sarja, jota hän kirjoitti Jens K. Holmin salanimellä.
 |
Isoveljien ylpeys uudesta vaatekerrasta jää lyhytaikaiseksi. Vaatteet on tehty arasta sillakankaasta ja ne kutistuvat helposti. Ja niin Riku saa kerralla kaksi uutta vaatekertaa. Grete Janus Nielsenin kuvitusta Bengt Janus Nielsenin kuvakirjaan Riku, Gummerus 1948.
|
Grete Janus Hertz (1915 –2002) työskenteli kirjailijana ja psykologina. Hän teki paljon Pixi-kirjoja ikäryhmälle 0–3 -vuotiaat ja häneltä on suomennettu Rikun kaltainen pieni nidottu katselukuvakirja Nalle (Otava 1951), jonka hän on tehnyt yhdessä puolisonsa Mogens Hertzin kanssa.
Nettilähteissä ei kerrota, minkälainen työnjako sisaruksilla oli Riku-kirjassa, mutta tiettävästi Grete on vastannut lähinnä kuvituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti