Kirsti
Kuronen: Kuituset ja äidin kirje. Kuvittanut Jaakko Katajamäki. 82 sivua.
Karisto 2013.
Karisto on hiljattain
julistanut kirjoituskilpailun, jolla haetaan uusia lastenromaanisarjojen
avauksia 8–12-vuotiaille lukijoille teemalla ”Perhe on paras”.
Lisätietoa löytyy Kariston sivuilta.
Kustantamon esikarsinnan perusteella valitaan tarjokkaista viisi finalistia,
joista kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä päättää lopullisen voittajan.
Kilpailukutsussa
sanotaan:
Haemme elämänmakuisia tarinoita, joista löytyy arkipäivän iloja ja suruja, mutta kenties myös kommelluksia, jännitystä, seikkailua ja huulenheittoa. Tyyli ja tunnelma on vapaa, mutta tekstin tulee imaista lukija mukaansa ensi riveistä alkaen.
Karistolla on pitkät
perinteet ahmimisikäisten lastenromaanien kustantajana: muistettakoon
vaikkapa eri vuosikymmeniltä Anni Polvan Tiina-sarjaa, Sivar
Ahlrudin Etsiväkaksoset-sarjaa tai Taru Mäkisen 4x -sarjaa.
Kirsti Kurosen pienimmille
koululaisille suunnattu Kuituset-sarja päättyy tähän neljänteen
osaan ja niin ikään Anneli Kannon Futistyttö-sarja
päättyi äskettäin.
Kalle Veirton Henkka &
Kivimutka -sarja jatkuu, mutta sankareita on kahden sijasta yksi uusimmassa osassa osalla Kivimutka ja pääkallonaama. Johanna Hulkon Geoetsivä-sarja
on startannut alkuun tänä vuonna kahdella osalla. Hyvässä vedossa on edelleen myös Kirsi
Pehkosen Hilla-sarja.
Kotimaisille uusille
sarjoille on siis Kariston kustannusohjelmassa taas tilaa! Ja hyvä niin, sillä
näyttää siltä, että isommat kustantamot ovat tahollaan vähentämässä sarjoittuneiden kotimaisten lastenromaanien määrää.
Kirjoituskilpailut ovat
kustantajalle tavattoman työläitä järjestää, mutta hyvin tehty työ kiittää tekijäänsä vielä monenkin vuoden
jälkeen. On myös kiinnostavaa nähdä, ottavatko kilpailuun osaa myös konkarikirjoittajat, vai saadaanko kentälle aivan uusia tekijöitä.
Kirsti Kurosen Kuituset-sarjassa
on seurattu täysorpojen kaksosten, ekaluokkalaisten Nuutin ja Niilon,
vuodenkiertoa ja arkisia sattumuksia. Kaksoset ovat asuneet
isovanhempiensa luona siitä asti, kun vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa.
Epätavallinen järjestely on heille itselleen aivan luonnollinen, mutta
ulkopuolisissa se aiheuttaa välillä hämmennystä.
Mummu ja pappa menevät kylpylään kuntoutukseen, ja sillä välin Nuutti ja Niilo asuvat tätinsä ja serkkujensa hoteissa. Pojat ihmettelevät suuren koulun humua ja hälinää, ja huomaavat oman kyläkoulunsa arvon ja työrauhan merkityksen.
Oman luokan kanssa valmistetaan kevätjuhlaan näytelmä Kultakutrista ja kolmesta karhusta ja päästään lukemaan äidin teini-ikäisenä tekemää kirjettä haaveistaan ja unelmistaan aikuisena. Ja löytyyhän se Nuutin kadoksissa ollut ärräkin sananmukaisesti aika dramaattisella tavalla…
Kuronen kuvaa luontevasti poikien arkisia sattumuksia. Kiireetön yhdessä olo ja toinen toisensa arvostaminen ovat sarjan tukipilareita.
Tällaisia konstailemattomia lapsen arjen kuvauksia tarvitaan koohotuskirjojen ja verbaalisen pikatykityksen vastapainoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti