Jessica Schiefauer:
Pojkarna. 188 sivua. Bonnier Carlsen 2011.
Realistinen
nuortenromaani on murroksessa Suomen lisäksi myös Pohjoismaissa. Isot kustantajat, WSOY, Tammi ja Otava,
julkaisivat vielä kymmenisen vuotta paljon ruotsalaisten nuortenromaanien
suomennoksia, mutta jostain syystä
nimekemäärä on viime aikoina tyrehtynyt lähes olemattomiin.
Viimeisin
ruotsalainen suomennettu nuortenromaani, joka sai minut kylläiseksi, oli Emmy
Abrahamsonin Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä. Se ilmestyi Kariston
kautta viime vuonna.
Pohjoismaisen
lasten- ja nuortenkirjapalkinnon Ruotsin toinen ehdokaskirja, Jessica Schiefauerin (s. 1978) Pojkarna, oli lukukokemuksena lähes
hypnoottinen.
Se
antaa taas uskoa nuortenromaaniin uudistumiseen: jos halutaan siirtyä pois
teiniangstin kliseisestä kuvauksesta, niin tarvitaan nimenomaan tämänkaltaisia rohkeita siirtoja ja irrottelua lajityyppien ahtaista karsinoista.
Romaanin
keskiössä on kolme 14-vuotiasta tyttöä, kertojana oleva Kim, Bella ja Momo.
Tyttöjen
psyyke ja keho ovat kiivaassa käymistilassa. Tyttöjen aistit tuntuvat olevan
äärimmilleen pingotettuja: he poimivat jatkuvasti arkisia tilanteita, joissa
sukupuolet, tytöt ja pojat, kohtaavat, vaihtelevalla intensiteetillä joko onnistuen
tai epäonnistuen. Vallankäyttö, poikien röyhkeys ja julkeus, korostuvat näissä
kohtaamisissa tämän tästä.
Bella
asuu kaksin lääkkeistä turtuneen isänsä kanssa, ja Bella kuvataan villiksi ja
vapaaksi sieluksi, jota eivät vanhempien auktoriteetit pidättele. Bellalla on
oma kasvihuone, jonka hoitamiseen hän suhtautuu lähes fanaattisesti.
Kasvihuoneesta tulee myös romaanin keskeinen tapahtumamiljöö.
Ja, vi fyllde fjorton den våren och vi gömde oss i växthuset för att slippa bli vuxna. Vi Höll oss undan våra jämnåriga, vi aktade oss noga för att lyssna till hormonernas sång i blodet för vi anade att de kunde övermanna oss när som helst, utan vårt medgivande. Vi visste vad som väntade: en morgon skulle vi helt enkelt stiga upp ur sängen och veta att barnlekarna måste överges. Vi skulle se oss omkring, se hur andra gjorde och sedan göra efter. Lära oss dricka, röka, kyssas. Lära oss tolerera att pojkarna tog oss med sina händer. Det enda vi skulle behöva göra var att gå rakt fram, sätta ena foten ramför den andra tills ankelmusklerna hårdnat tillräckligt för att inte stukas i de tunna klackarna.
Bella
tilaa usein postimyynnistä erilaisia kukkien siemeniä. Eräästä tuntemattomasta siemenestä
kasvaa jotain aivan ihmeellistä, ja sen huumaavasta kukinnosta aukeaa tytöille mahdollisuus samastua poikiin, heidän
identiteettinsä, vallan käyttöön ja väkivallankin sallittuun harjoittamiseen.
Kim vie kokeilut muita tyttöjä pidemmälle lähtiessään raggaripoika Tonyn
matkaan, eikä hän enää koskaan palaa täysin entiselleen: ”Mitt gamla liv hade
inte med mig att göra längre.”
Pojkarna
on mysteeriromaani ja metamorfoosiromaani. Toisaalta se on myös hyvin
perinteinen identiteetin etsintätarina kasvukipuineen, auktoriteettikapinoineen
ja uhitteluineen vanhempia kohtaan. Schiefauer käyttää hyvin aistillista ja
elämyksellistä kieltä, hän ei kyseenalaista tyttöjen sisäistä toista maailmaa.
Pojkarna
säväyttää lukijansa, ikään katsomatta. Sen siekailemattomassa, jopa julkeassa tavassa kuvata
nuoruutta on paljon samaa Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa -romaanin
kanssa.
Schiefauerin romaanissa realistinen ja fantastinen kerronta lomittuvat toisiinsa ainva uniikilla, jäljittelemättömällä tavalla. Teos ravistelee perinteisiä, kliseisiä sukupuolirooleja ja
haastaa lukijansa ajattelemaan toisin. Romaanin lukemisen jälkeen omaa peilikuvaansa ei voi katsoa enää täysin neutraalisti: näitä asioita ei kerrota
terveydenhoitajan sukupuolivalistustunnilla.
Kirja
on loppuun saakka viety kokonaistaideteos, jossa Fredrika Siwen suunnittelema
kasviornamentiikkakansikuva on keskeisessä osassa foliopainatuksineen.
Kansikuvaa sivelee lumoutuneena tämän tästä kesken lukusession ja siitä syntyy
aistillinen tunnelma. Lukujen vinjetteinä toimivat perustellusti myös tyttöjen
metamorfoosin aiheuttaman kasvin kukinnon eri vaiheet.
Pojkarna
sai ilmestymisvuonnaan Ruotsin arvostetuimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon,
Augustin. Kirjailijan blogiin voi käydä tutustumassa täällä.
2 kommenttia:
Kiitos, rouva Huu, erittäin kiinnostavaa ja lukemaan houkuttelevaa! Tulkitsen, että tätä olisi nyt ihan turha odottaa suomeksi lähiaikoina? Siis pölyt pois ruotsin sanakirjasta?!
On jo suomeksi - kirjastoon, siis :)!
T: reetta
Lähetä kommentti