maanantai 9. syyskuuta 2013

Luonteva lastendekkari kompastuu kuvitukseen














Johanna Tuomola: Kivalan etsivät 2. Kadonneiden rahojen arvoitus. Kuvittanut Satu Kontinen. 53 sivua. Myllylahti 2013. Ilmestynyt myös e-kirjana.






Tässä uusi lastendekkarisarja, joka on lapsilähtöisyydessään samaa sukua äskettäin Lastenkirjahyllyssä esillä olleen Kirsti Kurosen Kuitus-sarjan kanssa. Rouva Huu pani merkille jo viime syksynä ilmestyneen sarjan avausosan Kivalan etsivät ja jäätelökioskin arvoitus. Kirjailijan kotisivuilla luvataan, että kolmaskin osa ilmestyisi vielä tänä syksynä.

Sarjan formaatissa on paljon hyvää: sivumäärä on sopiva aloittelevan lukijan tarpeisiin. Kunpa vielä rivivälissä olisi vähän enemmän väljyyttä!  

Juoni kulkee vetävästi ja ilman turhaa jaarittelua. Lapsikuvaus on niin sanotusti rouheaa, mikä tarkoittaa sitä, että päähenkilöt Lumi ja Matti ovat peruslapsia ilman turhaa hifistelyä ja keekoilua.

Tuomola ei liioin siekaile siinäkään mielessä, että toinen Kivalan etsivistä on tummaihoinen, Kongosta Suomeen vanhempineen muuttanut Lumi. Tosin nimen valinta tätä taustaa vasten vähän ihmetyttää; miksei nimi voisi kuvastaa tytön syntyperää? 

Anna Rastaan toimittamassa Kaikille lapsille. Lastenkirjallisuus liikkuvassa, monikulttuurisessa maailmassa (SKS 2013) todettiin monessa artikkelissa, että kotimaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa arastellaan vielä toisesta kulttuurista tulevaa lasta keskushenkilönä.

Sarjan kuvittaja Satu Kontinen on ottanut kirjojen kansikuvissakin Lumin kiintopisteeksi: tyttö katsoo ystävällisesti – joskin kädet puuskassa – suoraan lukijaan.

Pienten kustantamoiden kirjoissa kompastuskivenä on usein kuvitus, joka tehdään kustannusten minimoimiseksi  amatöörivoimin.

Kivalan etsivät -sarjan kuvittaja Satu Kontinen on moniaalla tunnustusta saanut nuoren polven graafinen suunnittelija, jonka sekatekniikalla toteuttamissa tummasävyisissä kuvituskuvissa on paljon hyvää: voimakkaat kontrastit virittävät lasta jännitykseen ja luovat salamyhkäistä tunnelmaa.



Kivalan etsivät järjestävät luokkaretkikassan varastaneelle ansan, joka sitten lasten ennakko-oletusten mukaisesti myös lopulta paljastaa syyllisen. Satu Kontisen kuvitusta Johanna Tuomolan lastendekkariin Kivalan etsivät ja kadonneiden rahojen arvoitus, Myllylahti 2013.



Sitä suuremmalla syyllä tohdin ihmetellä, miksi hän on monistanut lasten hahmot sekä kansikuviin että sisäsivujen kuvituskuviin? 

Matti osoittaa molemmissa kansissa sormellaan kuvan taka-alalla olevaa kohdetta ja vaikuttaa Lumin olemukseen verrattuna paljon nuoremmalta! Sama kuva-aihelma Matista toistuu moneen kertaan muissakin kuvituskuvissa.


Kansikuvista tutut lasten hahmot toistuvat myös sarjan aiemman osan kuvituksessa (vrt. ylempi kuva, jossa sama Matin hahmo käännettynä).  
Satu Kontisen kuvitusta Johanna Tuomolan lastendekkariin Kivalan etsivät ja jäätelökioskin arvoitus, Myllylahti 2012.

Kiinnostavaa ja kannatettavaa on se, että Tuomola ei tekstissä kerro lasten ikää. Dekkarikerronta sinällään vetoaa hyvinkin eri-ikäisiin lapsiin ja nuoriin. Kuvien perusteella Mattia voisi kuitenkin pitää vasta päiväkoti-ikäisenä, vaikka muutoin sarja voisi hyvinkin vedota vielä 12-vuotiaisiinkin, heikosti lukeviin. Tässä kohdin Kontinen tekeekin kirjan alunperin laveaksi ajatellulle kohderyhmälle karhun palveluksen. 

Lasten arkeen mahtuu vastoinkäymisiä. Matin vanhemmat ovat eronneet, ja poika kipuilee asiaa:

Eron jälkeen isäkin oli muuttunut. Hän kuunteli lapsia paljon tarkkaavaisemmin kuin ennen ja tuntui koko ajan haluavan viettää aikaa heidän kanssaan. Aika usein Matti – ja vielä useammin Elina – joutui kieltäytymään. Oli hankalaa kun oli kaksi kotia. Aina joku tarpeellinen tavara oli siellä toisessa kodissa. Mutta vaikeinta oli nähdä, kuinka yksinäiseltä äiti näytti kun hän lähti isälle, ja kuinka yksinäiseltä isä näytti kun hän lähti äidille. Matti toivoi kaikesta sydämestään, että isä muuttaisi takaisin kotiin. Ja niin kovasti kuin hänen tekikin mielensä pyytää, rukoilla, vaikka komentaa, hän tiesi, että isän ja äidin oli keskenään selvitettävä se asia.


Luokan retkikassa varastetaan rehtorin kaapista. Kivalan etsivät, eli Lumi ja Matti, valpastuvat heti ja ryhtyvät selvittämään rikosta. Epäiltyjä löytyy koululta enemmänkin. Lumi ja Matti värväävät etsiväkerhoonsa vielä uuden jäsenen, syrjäänvetäytyneen Sampsan, jonka päättelykyvystä ja nokkeluudesta on hyötyä rikoksen selvittämisessä.

Johanna Tuomola (s. 1961) tunnetaan entuudestaan Myllylahden kautta ilmestyneistä aikuisdekkareistaan ja Kariston kautta ilmestyneistä hevoskirjoistaan (mm. Kati-sarja)  nuorille.

Myllylahti on espoolainen pienkustantamo, joka on kotisivunsa mukaan erikoistunut jännitys- ja rikoskirjallisuuteen, erä- ja sotakirjoihin, lasten kuvakirjoihin ja tietokirjoihin. 20 toimintavuotensa aikana kustantamo on julkaissut 400 kirjaa. Nykyisin kaikista uusista kirjoista on saatavilla myös sähkökirjaversio. 

 



2 kommenttia:

Kotkan kirjastonhoitaja kirjoitti...

Tällä hetkellä nuo liian ahdas riviväli ja liian pieni fontti ovat kaksi suurinta lastenkirjan syntiä kustannusalalla. Jos tehdään lyhyt, helppolukuinen, kiva ja vähän jännittäväkin kirja alakoululaiselle, niin miksi homma pilataan pienimmällä fontilla mitä löytyy ja nollan rivivälillä? Ärsyttää.

Rouva Huu kirjoitti...



Totinen tosi on tämä!

Kaikkien helppolukuisten äärellä parveilevien - eli kirjastonhoitajien, lasten vanhempien, opettajien ja kirjakauppiaiden – pitäisi mielestäni joukkoliikkeenä ryhtyä ottamaan yhteyttä kustantamoihin ja vaatia muutosta tähän lasten lukemiskasvatusta ja kirjallisuusharrastusta tuhoavaan töllöntyöhön!