Tittamari Marttinen: Kassu vauhdissa. Kuvittanut Aiju Salminen. 63 sivua. Pieni Karhu 2006. Annamari Saure & Heikki Saure: Silakka korvassa. Huumoria ja tietoa. Kuvittanut Tuukka J. Juselius. 64 sivua. Pieni Karhu 2005.
Helsingin kirjamessuilla jaettiin torstaina vuoden 2009 selkokirjallisuuden Seesam-palkinto kustantaja Leena Reimanille.
Kärkölässä vuodesta 1999 toimineen Pieni Karhu -kustantamon perustaja Leena Reiman on tehnyt ansiokasta ja uraa uurtavaa työtö erityisesti lapsille ja nuorille suunnatun kotimaisen selkokirjallisuuden kustantamisessa.
Reimanin luotsaama Kustannus Oy Pieni Karhu on julkaissut selkokielellä muun muassa novelleja, kansanperinnettä, vitsejä ja luontotietoutta.
“Pieni Karhu on panostanut ansiokkaasti myös selkokirjojen ulkoasuun: teokset houkuttelevat lukijaa tarttumaan niihin. Selkokirjojen kustantajia on edelleen vähän, ja onkin merkittävää, että Leena Reiman on henkilökohtaisella panoksellaan edistänyt selkokirjallisuuden kustannustoimintaa jo usean vuoden ajan”, todettiin selkotyöryhmän palkintoperusteluissa.
Ensimmäiset selkokirjat Suomessa julkaistiin 1980-luvun alussa. Selkokieli on sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi mukautettua kieltä niitä ihmisiä varten, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja ymmärtämisessä (tai molemmissa). Vaikeudet voivat johtua esim. kehitysvammasta, dysfasiasta, autismista tai dementiasta.
Selkokieliset kirjat sopivat erilaisille oppijoille iästä riippumatta. Niitä käytetään myös erityisopetuksen tukena. Viime vuosina selkokirjojen käyttö on havaittu oivalliseksi avuksi myös maahanmuuttajien suomen kielen opetuksessa.
Selkokirjassa pyritään latomaan aina yksi asiakokonaisuus samalle riville, jotta lukijan on helpompi hahmottaa lukemaansa.
Selkojulkaisut tunnistaa nuolimerkistä. Tunnus toimii myös selkokielisyyden takeena. Kirjoille ja lehdille selkologon myöntää selkokirjatyöryhmä, joka toimii Selkokeskuksen neuvottelukunnan yhteydessä. Lastenkirjoilla on nykyisin oma sahalaitainen nuolimerkki:
Selkokirjoja lapsille ja nuorille julkaisevat Pienen Karhun lisäksi esimerkiksi Kehitysvammaliitto ja BTJ Kirjastopalvelu. Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjallisuudesta löytyy Selkokeskuksesta.
Hyvä esimerkki kansanperinteen selkokielistämisestä on Annamari ja Heikki Sauren huumorikertomusten kokoelma Silakka korvassa, joka antaa makupaloja suomalaisen kansanperinteen hölmöläis- ja kaupunkitarinoista, kaskuista ja pilasaduista. Kukin kertomustyyppi esitellään aluksi lyhyesti. Kertomuksia ryydittää Tuukka J. Juseliuksen pelkistetty ja pilapiirrosmainen kuvitus.
Tittamari Marttisen Kassu vauhdissa on aivan toisen tyyppinen selkokirja. Marttiselle tunnusomainen vauhdikas kerronta, humoristiset tilanteet ja yllättävät miljööt ovat tässäkin lasten ja varhaisnuorten selkokirjassa korostuneesti esillä, mutta ilmaisu on ytimekästä. Kassu-poika tulee uutena oppilaana kouluun, ja järjestää heti monenlaista yllätystä koko luokalle.
Kassu vauhdissa –kirja on hyvä esimerkki siitä, että selkokirja ei ole puisevaa töks-töks-kieltä, vaan eloisaa, sananmukaisesti selkeää ja jämptiä kieltä, jota kuka tahansa voi lukea ilokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti