Annika Luther: Ivoria. Suomentanut Raija Rintamäki. 198 sivua. Teos 2009. Kansikuva Otto Donner. Annika Luther on nopeasti lunastanut lupauksensa suomenruotsalaisen nuortenromaanin uudistajana. Hän kirjoittaa valveutuneista, yhteiskunnallisen vastuunsa kantavista nuorista.
Lutherin romaaneissa ei ole jyrkkiä sukupolvikuiluja eri-ikäisten päähenkilöiden välillä. Jokaisella on oma elämänsä, mutta yhteys läheisiin on silti vahva – siinä määrin poikkeuksellisella tavalla, että sitä tekisi mieli luonnehtia suomenruotsalaiseksi ominaispiirteeksi.
Ivoria kuvaa sivullisuutta, syrjäytymistä ja maahanmuuttajan vierauden tunnetta herkästi ja kiihkottomasti. Luther on ollut aiheen käsittelyssä suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa edelläkävijä. Ivoria ilmestyi alunperin ruotsiksi vuonna 2005, ja Marja-Leena Tiainen nosti saman aiheen esille vuotta myöhemmin alkaneessa Alex-trilogiassaan (Tammi 2006–2008).
Poliisi pidättää oleskelulupaa Suomesta anoneen Sidikin perheen ja passittaa heidät takaisin Norsunluurannikolle Afrikkaan. Perheen 16-vuotias esikoispoika Alphonse lymyilee pidätyksen hetkellä kotinsa parvekkeella ja säntää paniikissa ulos ja hautausmaalle, missä hän viettää epäinhimillisissä oloissa ulkona piileskellen pari kuukautta. Pojan elämänhalua ruokkii perheen parissa kerrottu tarina kuvitteellisesta Ivorian maasta, jossa kaikki toiveet toteutuvat.
Hautausmaan liepeillä Alphonse törmää Una-tyttöön, jonka turvallisuuden tunne on raiteiltaan paljon pienemmän vastoinkäymisen – kotiavaimen hukkumisen – jälkeen.
Ihmisoikeusaktivistiystäviensä avulla Una piilottaa Alphonsen hylättyyn varastohuoneeseen koulun ullakolle. Unan suhde Alphonseen on aluksi itsekästä ihastumista ja jopa eksotiikan nälkää, mutta vähin erin tunne muuttuu molemminpuoliseksi ja syventyy luottamukseksi ja rakkaudeksi.
Maahanmuuttajien kohtaamia ennakkoluuloja ja suoranaista rasismia Luther kuvaa melko viitteellisesti. Korkeasti koulutetut Alphonsen vanhemmat ovat kotimaassaan työskennelleet matemaatikkona ja lastenlääkärinä, mutta Suomessa ei heidän asiantuntemukselleen ole ollut käyttöä. Matemaattisesti lahjakas Alphonse haluaa kuitenkin yrittää muuttaa totuttuja käytänteitä.
Lutherin miljöönkuvaus on kaunis rakkauden tunnustus Helsingin Töölön kaupunginosalle.
1 kommentti:
Tulin kiittämään ihanasta kirjavinkintä eli nuortenkirjasta Minna. Ja huomaan, että nyt kerroit Ivoriasta, toisesta hienosta lukukokemuksesta, jonka juuri luin.
Meillä näyttää olevan hyvin sama lukulista :) Kaksi hienoa kirjaa, hyvä, että tuot ne täällä esille.
Lähetä kommentti