Joskus kuvakirjan visuaalista kuvaähkyäkin pystyy itse kontrolloimaan

Bob Staake: Katso! Kirja! 39 sivua. Suomentanut Maisa Tonteri. Vaukirja 2013.

Rouva Huu on ollut viime aikoina anturit ojossa kaiken lasten kirjallisuuskasvatukseen liittyvän aineiston takia.

Siksi jokainen lastenkirja, jossa kuvataan lapsen ja kirjan kohtaamista, herättää rouva Huussa iloisen hihkaisun.

Kirjallisuuskasvatuspropagandaa parhaimmillaan: Bob Staaken kirjassa lapset haltioituvat löytämästään kirjasta. Kuvitusta Bob Staaken kuvakirjaan Vau! Kirja! (Vaukirjat 2013).

Katso! Kirja! on lasten mieleen erityisesti perinteisestä kuvakirjasta poikkeavan formaattinsa takia. Tässä yhteydessä kannattaa silti muistaa, että tällaiset aukkokurkistuskirjat eivät ole lajityyppinä mikään uusi keksintö: muistetaanpas vain Tove Janssonin klassikkoa Kuinkas sitten kävikään vuodelta 1952.

Kirja ohjeistaa olemaan tarkkana ja lupaa, että "katsomalla kuvia saat hurjan paljon huvia". Kuvitusta Bob Staaken kuvakirjaan Vau! Kirja! (Vaukirjat 2013).  

Avausaukeamalla tyttö ja poika tekevät jännän löydön: Vau! Kirja! Seuraavalla aukeamalla he lukevat yhdessä kirjaa, josta löytyy toinen toistaan tapahtumankylläisempiä aukeamia. 

Aukeaminen detaljien parissa vierähtää pidempikin tovi ja teksti  kehottaa etsimään sivuilta lisää pieniä, piilossa olevia yksityiskohtia.

Pyöreät reiät rajaavat seuraavalta aukeamalta ensin vain kolme yksityiskohtaa: kirjan, taimenen ja karjapaimenen. Kuvitusta Bob Staaken kuvakirjaan Vau! Kirja! (Vaukirjat 2013).

Yksityiskohtia vilisevät panoraama-aukeamat ja erikokoisilla ympyröillä yksityiskohtia rajaavat aukeamat vuorottelevat. Näin huomiota voi kiinnittää myös silmiä lepuuttavasti välillä rajatumpaan kuvamäärään.

... ja seuraavalla aukemalla nämä yksityiskohdat liittyvät isompaan kokonaisuuteen, jossa on paljon vauhtia, liikettä ja uusia yksityiskohtia. Kuvitusta Bob Staaken kuvakirjaan Vau! Kirja! (Vaukirjat 2013).

Maisa Tonterin  suomennos rytmittyy lyhyisiin riimeihin, joissa ei aina tarvitsekaan olla täyttä tolkkua:

Katso! 

Jälkiruokavati! 

Peikko Ritarati! 

Pylväs neuvoo 

parturiin, 

tukka hyvin, 

eikö niin?

Englannin  ja saksan kielissä tällaisille kirjoille on oma terminsä, niitä kutsutaan nimellä wimmel books ja wimmel bücher, jonka voisi vapaasti suomentaa esim. vilinä-hulina-kirjoiksi. Tutkijoiden mukaan tällaiset kirjat ovat jopa perinteistä kuvakirjaa demokraattisempia, sillä ne tarjoavat lapsellekin aktiivisen toimijan roolin sen sijaan, että lapsi olisi vain aikuisen ääneen lukemista vastaanottavan passiivisessa roolissa. 

Visuaalisesta runsaudestaan ja toiminnantäyteisyydestään huolimatta tällaiset hulinakirjat antavat lapselle myös mahdollisuuden rauhoittua pitkäksi aikaa kirjan kuvien äärelle. Lopussa odottaa vielä haasteellinen detaljien etsimistehtävä, jossa harjoitellaan samalla numeroita yhdestä kahteentoista. Kuvitusta Bob Staaken kuvakirjaan Vau! Kirja! (Vaukirjat 2013). 

Vaukirjat on norjalaislähtöinen Suomessa toimiva kirjakerhokonsepti, jonka monipuolisesta tarjonnasta löytyy toisinaan myös Suomessa entuudestaan kokonaan tuntemattomia kuvakirjojen tekijöitä. 

Bob Staake (s. 1957) on yhdysvaltalainen lastenkirjailija ja kuvittaja, sarjakuvan tekijä ja designeri.

Staaken selkeä kuvitustyyli sopii pienimpien katselukirjoihin, joita hän teki paljon uransa alkuaikoina.  Hänen kuvitusrepertuaariinsa voi tutustua hänen  kotisivuiltaan aukeavasta diashowsta, jossa musiikki tehostaa kuvien vitaalista liikekieltä. Bob Staake ammentaa selvästi vaikutteita myös 1950–60-lukujen mainosten muoto- ja värikielestä.