Modernin
kuvakirjan mestarin Anthony Brownen (s. 1946) kuvakirjoja ovat
kiitettävästi vielä takavuosina julkaisseet suomennoksina Lasten Keskus ja
Kustannus-Mäkelä. Viimeisin Brownen suomennos Pikku Kaunotar on vuodelta 2008 (Lasten Keskus).
Tämä
herkkupala Brownen myöhemmästä tuotannosta löytyi lähikirjaston englanninkielisten kuvakirjojen hyllystä ja
suorastaan huusi tulla esitellyksi Lastenkirjahyllyssä.
Kultakutri
ja kolme karhua on mm. Hanhiemon
satuaarteesta Fjodor Rojankovskyn
kuvituksena Suomessa hyvin tunnettu satu, joka on kirjattu brittiläisen Robert Southeyn (1744–1843) nimiin.
Martti Haavio on kirjoittanut sadun innoittamana saturunoelman, jossa kerrotaan
Marjatta pikku piikasesta, joka tunkeutuu Pan-, Pin- ja pikku poika Pon -nimisten
karhujen tupaan.
Anthony
Browne ei koskaan kaihda ottaa lastenkirjoissaan kantaa yhteiskunnallisesti kiperiin asioihin.
Kirja on omistettu esilehdellä
”For all underdogs”, eli kaikille vähäosaisille. Tätä kautta kirjaa tietysti
aikuisena lukee heti valppaasti ja tiedostavasti.
Browne kierrättää joitakin kuva-aiheita ja teemoja myös kirjasta toiseen. Samankaltaista lapsen ja vanhempien kohtaamattomuutta ja tunnekylmyyttä Browne on kuvannut myös esimerkiksi 1980-luvulla alunperin ilmestyneessä kuvakirjassaan Gorilla.
Pikkukarhu
asuu isäkarhun ja äitikarhun kanssa hyvin toimeentulevien alueella sievässä
keltaisessa kaksikerroksisessa talossa. Aamiaispuuro on liian kuumaa, ja ne päättävät
lähteä pienelle kävelylle jäähtymistä odotellessa.
Browne on mieltynyt kuvaamaaan – raadollisestikin – ihmisten tai vaatetettujen eläinten ihmissuhteiden tragiikkaa. Isäkarhu ja äitikarhu viis veisaavat pikkukarhusta – eivätkä näytä olevan järin aidosti kiinnostuneita toistensa asioista.
Karhujen tarina kulkee
aukeaman oikealla sivulla ja tytön tekstittöminä kuvasarjoina etenevä eksymisen
tarina ruskealla toonatuissa kuvissa vasemmalla sivulla.
Tyttö eksyy äidistään
ottaessaan kiinni ohi lentävää ilmapalloa. Hän juoksee halki kaupungin rähjäisten
sivukujien ja päätyy onnekseen lopulta karhujen talolle, jonka ovi on jäänyt
kutsuvasti auki.
Kävelyretki on ohi ja karhut ovat palaamassa takaisin kotiin. Sillä välin tyttö viimeistelee puuroateriaansa... Anthony Brownen kuvitusta kuvakirjaan Me and You (Random house 2009). |
Tytön vierailu karhujen talossa etenee klassisen sadun juonta uskollisesti mukaillen. Ja niinpä karhut myös reagoivat kutsumattoman
vieraan edesottamuksiin närkästyessään tavattomasti pikkukarhun puuron syönnistä, tuolin rikkoutumisesta ja sängyn valloituksesta.
Ja niin tyttö herää suloisesta unestaan kesken karhujen sisääntulon, hän ampaisee pois
talosta ja juoksee lohduttomana sateessa takaisin laitakaupungille, jonka
kiviseiniä kirjavoittavat graffitit.
Kuvakirjan kertojana
ja tulkitsijana on pikku karhu, ja tästähän kertoo myös kuvakirjan nimi:
The girl leaped out of bed, ran downstairs and out of the door.
I wonder what happened to her?
Tunkeutujan
ansiosta pikkukarhu havahtuu – kenties ensimmäistä kertaa – tarkastelemaan omaa
herttaista keskiluokkaista koti-idylliään uudessa valossa
Kuinka
käy tytölle? Hän löytää äitinsä, joka on arvatenkin ollut huolissaan tytön
katoamisesta. Kuvasarjan viimeisessä kuvassa värit palautuvat tytön elämään:
tytön ja äidin kullanpunaiset hiukset ovat yhtä ja äidin suljettujen silmien
takaa on aistittavissa suuri helpotus ja rakkaus tyttären löytymisestä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin? Kiintymys ja vahva tunneside äitiin kannattelee tyttöä kirjan onnelliseen loppukohtaukseen asti. Anthony Brownen kuvitusta kuvakirjaan Me and You (Random house 2010). |
Anthony
Browne on hyvä esimerkki niukan tekstin magiikasta kuvakirjassa. Hän sananmukaisesti antaa
kuvan puhua puolestaan, solmia kuvan katsojassa assosiaatioiden ketjusta
omia tulkintoja.
Me and You -kuvakirjan kuvituksia voi selailla kustantajan sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti