Suomen lasten
iltasadut. Toimittaneet Laila Hirvisaari & Anja Salokannel. Kuvittanut Emmi
Jormalainen, taitto Päivi Puustinen, 207 sivua, Otava 2015.
Otava voisi hyvästä syystä ottaa yhdeksi keskeiseksi brändikseen
sadut.
Perinteikäs kustantamo on nimittäin pitänyt jo monen lapsisukupolven
satukirjavarannosta huolta ja aina näissä satukokoelmissa on kiinnitetty
erityistä huomiota myös tasokkaaseen ja vivahteikkaaseen kuvitukseen.
Rouva Huu oivalsi jo lapsena satukuvitusten erityistenhon. Aiemminkin olen Lastenkirjayllyssä hehkuttanut lapsuuteni tärkeintä klassisten satujen kokoelmaa, Björn Landströmin kuvittamaa ja
toimittamaa Olipa kerran, klassillisia
satuja (Otava 1974), joka teki minuun kahdeksanvuotiaana lähtemättömän
vaikutuksen.
Hyvällä ystävälläni oli kirjahyllyssään Katriina Viljamaa-Rissasen kuvittama ja Kaarina Helakisan toimittama Suuri
Satukirja (Valitut palat 1970), jonka satukuvitus oli tyyten toisenlaista
kuin Landströmin tummanpuhuvat mutta pakahduttavan kauniit satujen
visualisoinnit.
Kirjailija Laila Hietamies
ja kustannustoimittaja Anja Salokannel
ovat toimittaneet viime vuonna Suomen
lasten satukirjan, joka asettuu hienoksi jatkoksi Otavan aiemmille Suomen lasten hölmöläissaduille, Suomen lasten kansansaduille ja Suomen lasten eläinsaduille (Otava 1997–2000,
kuv. ja toim. Pirkko-Liisa Surojegin)
sekä Kaiken maailman eläinsaduille
(Otava 2011, toim, Katriina Kauppila,
kuv. Matti Pikkujämsä).
Hietamies luotsasi kirja-alan yhteistä Kirja 2015 –teemavuotta, ja todennäköisesti myös tästä syystä hänet
pyydettiin tähän satukirjahankkeeseen eräänlaiseksi kummitädiksi. Kirjan
myyntituloista osa ohjataan uuden Lastensairaalan rakentamiseen.
Hietamies kertoo kokoelman johdannossa koskettavasti omista
lapsuudenmuistoistaan, käynnistä äidin kanssa kirjakaupassa:
Muistan kirjakaupan tuoksun, se tulvi vastaan ovella, kirjojen hyvä tuoksu. Näin kirjahyllyt, jotka täyttivät kaikki seinät alhaalta ylös katonrajaan, ja hyllyjen edessä portaat, joita noustiin korkeuksiin. Kirjakaupan myyjättäret olivat lapsen näkökulmasta poikkeuksellisia ihmisiä, heistä huokui arvokkuus ja valtava tietomäärä.
Anja Salokannel on valinnut kokoelmaan monia tunnettuja
klassikkosatuja ja suomalaisia kansansatuja. Suomalaisesta sadustosta on mukana myös vähemmän
tiedettyjä satuja, esim. Vuoroin vieraissa, Kukko käy kuninkaissa ja Mustat eläimet.
Salokannel on mukauttanut satuja helpommin omaksuttavaan ja nykylasta
kinnostavaan muotoon. Asiaankuuluvasti lopussa mainitaan, mistä kokoelmista suomennetut sadut on poimittu ja alkuperäisten, pohjatekstinä käytettyjen satujen suomentajille/ perikunnille on maksettu palkkiot.
Jokainen aikakausi tuottaa oman satukuvastonsa. Emmi Jormalainen (s.
1979) kuvittaja ja graafinen
suunnittelija, joka tunnetaan parhaiten lastenkirjakentällä Veera Salmen
Puluboi-kirjojen kuvittajana.
Jormalaisen tyyliä voisi luonnehtia rotevaksi ja samalla lapsenomaisen
naiiviksi. Itse näen siinä ilmeisiä vaikutteita myös 1980-luvun realistisesta lastenkirjakuvitusperinteestä,
kirkkaine väreineen ja yksinkertaisine muotoineen. Pelkistetystä tyylistä
huolimatta hän onnistuu loihtimaan satukuviin ulokkeisuutta ja polkuja
syvemmälle satumaailmaan.
Kansansatujen kansainvälinen, kulttuurista toiseen siirtynyt historia todentuu hienosti Ruusunen-sadun kuvituksessa, jossa prinsessa Ruusunen ja prinssi on kuvattu tummaihoisina. Jormalaisen kuvitusta voi pitää tässä suhteessa rohkeana avauksena Suomessa.
Prinsessa Ruususen klassinen loppukohtaus Emmi Jormalaisen rohkeasti tulkitsemana. Emmi Jormalaisen kuvitusta Suomen lasten iltasadut -kirjaan (Otava 2015). |
Rouva Huu toivottaa kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille elämyksellistä satupäivää. Aikuiset voivat varta vasten etsiä eri tyyleillä kuvitettuja satukokoelmia lapsille luettavaksi ja tarkkailla samalla, kuinka lapsi reagoi niiden satukuvastoihin.
Ja toisaalta on hyvä muistaa, että jokainen visuaalistaa sadut mieleisekseen myös omassa mielikuvituksessaan.
MUOKATTU 20.10.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti