tiistai 28. maaliskuuta 2017

Pitkitetty kouludekkari













L. K. Valmu: Poika, murha seitsemännellä luokalla,  293 sivua, Karisto 2017. Kansikuva Lasse Rantanen.







Nuorten dekkarit on genrenä Suomessa ollut viime vuosina yllättävän vähän hyödynnetty siihen nähden, kuinka hyvät mahdollisuudet lajityypillä olisi koukuttaa nuoria kirjan ääreen. 

Salla Simukan Lumikki-trilogia on niittänyt mainetta maailmalla, mutta Suomen mittakaavassa tämän kaksoisluokituksen (nuorille ja aikuisille) saaneen sarjan suosio ei ole ollut yhtä suurta.

Ansu Kivekäs on tehnyt dekkareita vähän veijariromaanien henkeen (Päin Porkkalaa ja Täysillä metsään (Tammi 2008 ja 2010). 

Rouva Huun muistinvaraisessa listauksessa Tapani Baggen Korhonen ja kadonnut faija ja Korhonen ja kuoleman haju (WSOY 1993 ja 1995) sekä ekokriittisistäkin äänenpainoista ammentava Suden hetki (WSOY 1999) sekä Pikkuveli ja Tuhlaajafaija (Tammi 2001 ja 2003) edustavat yhä kotimaisen nuortendekkarin harvalukuista parhaimmistoa 

Tekijän sukupuolen piilottavan L.K. Valmun nimikirjainten takaa löytyy Leena Valmu, joka on tehnyt tiedeuraa biolääketieteen puolella. 

Hänen esikoiskirjansa, lastenromaani Veera tiellä (WSOY ), nimettiin heti Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Sen jälkeen Valmu  on tehnyt yhdessä miehensä graafikko-kuvittaja Lasse Rantasen kanssa kaksi lasten tietokirjaa suoliston, bakteerien ja solujen toiminnasta. 


Hege  aloittaa seitsemännen luokan uudessa koulussa. 

Lukijalle ei kerrota, mitä traumaattista tai muuta vastoinkäymistä hän on kokenut vanhassa koulussa.  

Lukijaa pidetään - sukupuolisensitiivisesti - koko ensimmäisen luvun loppuun asti jännityksessä päähenkilön sukupuolen suhteen. 

Isättömänä kasvanut Hege on hiukan syrjäänvetäytyvä  oman tiensä kulkija. Joka paikassa suuna ja päänä heiluva äiti ärsyttää, mutta onneksi rikostutkijana Helsingin murharyhmässä työskentelevästä Ola-enosta saa välillä ymmärtävän kuuntelijan.

Hege ahmii yötä myöten dekkareita, ja looginen päättely ja ihmisten tarkkailu ovat hänelle mieluista vapaa-ajan tekemistä. 

Koulun historian opettajan ja terveydenhoitajan poika, 13-vuotias Teemu Valla,  kuolee kesällä mökkireissulla ja poliisi ilmoittaa kuolinsyyksi  insuliinin yliannostuksen. 


Hege ei ennättänyt Teemua koskaan tavatakaan, mutta hän ei silti tyydy poliisin päätelmiin, vaan ryhtyy omiin tutkimuksiin, osin yhdessä uuden luokkakaverinsa ja Teemun hyvän ystävän Elian kanssa. Mökillä on ollut koko joukko koulun opettajia juhlimassa, ja Hegelle jokainen heistä voi olla potentiaalinen murhaaja. 

Potentiaalisten epäiltyjen ja lukuisten sivuhenkilöiden määrä on melkoinen haaste lukijan keskittymiselle.

Kenties Valmu jatkaa samassa koulumiljöössä ja samojen henkilöiden parissa myös myöhemmin ja tähän ensimmäiseen osaan on siksi ladattu niin paljon taustoitusta.    



Pojassa olisi aineksia nuoria ja aikuisia yhtälaisesti kiinnostavaksi dekkariksi, sillä  myös aikuisten arki ja ajatukset pääsevät eloisasti esille. Romaanin jännite jää kuitenkin löysäksi –  juonirönsyjen tiivistäminen ja ilmaisun kiteytys olisi jäntevöittänyt kokonaisuutta.






3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Tykkään kovasti lukea blogiasi, mutta en muista kovinkaan usein tulla kurkkaamaan, onko uusia postauksia tullut. Olisiko mahdollista saada sellainen submit-nappula, jotta sähköpostiin tulisi aina ilmoitus kun blogisi päivittyy? Esim. Lukuneuvoja-blogista tällainen löytyy, se on ollut kovin kätevää!

Rouva Huu kirjoitti...


Kiitos anonyymille mainiosta huomiosta.

Jossain vaiheessa olin siinä uskossa, että tämä olisi käytössä, lieneekö joutunut hukkaan.

Keikkakalenterin alta löytyy nyt toiminto, jolla voi tilata sähköpostiin tiedon uusista teksteistä.

Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka kirjoitti...

Nuortendekkareille tosiaan olisi kysyntää! Tämäkin vaikuttaa tosi kiinnostavalta, kiitos vinkkauksesta!