Ääni saamelaiselle nykynuoruudelle

Siri Broch Johansen: Minä olen hiihtäjä (alk. Mun lean čuoigi, 2014), suom. Irene Piippola, 95 sivua, Atrain & Nord 2019. Kansikuva Hannele Harald.

Siri Broch Johansenin nuortenromaanin lukeminen oli minulle jossain määrin tajuntaa räjäyttävä elämys.

Viime aikoina on entistä painokkaammin esitetty vaatimuksia siitä, että muualta tulleiden ääni ja kokemukset saataisiin kuulumaan myös suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. 

Broch Johansenin romaani todisti minulle, kuinka tärkeää – ja kiinnostavaa! – on saada tietää myös alkuperäiskansojen tuiki tavallisesta arjesta.

Nuortenromaanin nimi ei ole kovin kaksinen, mutta kerronta alkaa vetävästi ja koukuttaa lukijan oitis. Jotakin dramaattista on tapahtunut ja minäkertoja Jovsset kertaa tapahtumia menneessä aikamuodossa.

Päähenkilö Jovsset on 15-vuotias. Hänellä on neljä vuotta nuoremmat kaksossiskot,  jotka anastavat isoveljen mielestä kotona toisinaan vähän liikaakin huomiota. 

Saamelainen identiteetti tulee hienoin vivahtein esille.

Kotiväki kutsuu poikaa saamelaisella nimellä Jovsset, mutta kaverien keskuudessa hän on Josef, joka on myös viranomaisrekistereissä merkitty hänen nimekseen. 

Poika tiedostaa, että hänessä on aineksia johonkin erityiseen. Hän ei kaverinsa Oskarin tavoin aio jäädä asumaan pieneen kyläpahaseen, jossa voi käydä Shellin huoltoasemalla pelaamassa lottoa kerran viikossa, kalastaa kesät haukia Teno-joesta ja taimenia järvistä ja pyytää talvella riekkoja. 

Jovvsetilla ja parhaalla ystävällä Perillä on isommat suunnitelmat tulevaisuuden varalle. Pojat soittavat samassa bändissä. Netissä surffaava Per haaveilee suuren maailman rock-elämästä. Jovssetin isoin intohimo liittyy kuitenkin hiihtämiseen. 

Olen aina tykännyt hiihtämisestä. Sen rytmi koukuttaa, hiihtää, hiihtää, pitää tahtia. Eikä tarvitse katsoa kaksosten perään. Pääsee rauhaan. Isällä on tapana todeta, että minulla on pitkänmatkankeho. – – 

Eräelämä laavuineen ja riekon pyynteineen on näille pojille osa arkea. Retkeily ja eräelämä, bänditreenit ja kaverisuhteet ovat luontevasti tasapainossa keskenään. 

Rippikoulu herättää Jovssetissa paljon ajatuksia ja konfirmaatiopäivässä on erityistä latausta:

Korfirmaatio oli omanalaisensa tapahtuma, kuin näyttely: Joka ainoalla oli uusi saamenpuku tai kansallispuku tai puku tai mekko. Ne joilla ei ollut saamenpukua tai kansallispukua, pukivat päällensä valkoisen  rippikaavun. Kävelimme jonona sisään ja istuimme etupenkkiin. Äiti, isä, Sunná, Ingir, kummitäti, mummo ja eno ja kaksi tätiä olivat ahtautuneet samalle penkkiriville. Ainoa päivä vuodessa kun kirkko on aivan täynnä, on konfirmaatiopäivä.

Bändin manageri ja toinen basisti, Márjá, on Jovssetille erityinen ihminen. 

Sara Broch Johansen kuvaa kauniisti nuorten rakastumista kaikkine epävarmuuden tuntoineen. Poika rakastaa tyttöä niin paljon, että se tekee kipeää. Kun Jovvset palaa telttaretkeltä Márján kanssa, äiti huomaa heti, että jotain erityistä on tapahtunut. 

Olen oppinut että kun Márjá kysyy, pidänkö hänestä, voin sanoa juuri sen mitä tuntuu. Tämä on mahdollista, vaikka hän juuri on tehnyt minusta miehen.  

Onko Márjá oppinut mitään? En oikein tiedä. Hän tietää kuitenkin että minulla on tunteita ja että saatan olla epävarma ja tuntea kipua koko kehossa. Ja sen hän ainakin tietää että minä olen niin, niin hyvä hänelle. 

Jovvset jatkaa 10-luokalla, jotta hän pystyy keskittymään myös hiihtämiseen. Hänelle tarjoutuu nimittäin mahdollisuus päästä Norjan maajoukkueeseen. 

Pojan on tehtävä vaikea päätös bändin ja hiihtämisen välillä. Márján on vaikea ymmärtää hänen päätöstään. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin.

Romaanin kerrontatekniikka ja dramaattisuus tuovat  mieleen Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael -nuortenromaanin (Tammi 1999; kansikuva uudesta painoksesta). 

Pohjois-Norjassa Finnmarkissa asuva Siri Broch Johansen (s. 1967) on saamelainen monitoimija – kirjailija, kääntäjä, dramaturgi ja laulaja. 

Pohoissaameksi kirjoitettu Mun lean čuoigi on hänen toinen nuorten-romaaninsa, joka ilmestyi alun perin vuonna 2014. Broch Johansenin ensimmäisen nuortenromaanin suomennos, Saran päiväkirja, ilmestyy niin ikään vielä tämän  syksyn aikana Atrain & Nord -kustantamolta. 


Muokattu 6.10. ja 7.10. 2019.