keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Kun lastenkirja tekee ihan konkreettisesti hyvää
















Terhi Kangas & Anna Aalto: Helgan ja Helmerin viikonloppuveli, 34 sivua, Merkityskirjat 2019. 




Lahtelainen pienkustantamo Merkityskirjat hyvä esimerkki lastenkirjallisuuden kustantamisen uusista innovaatiosta.

Merkityskirjat on antanut tähän mennessä taloudellista tukea  kolmeen eri kohteeseen.

Uusin Helgan ja Helmerin viikonloppuveli tukee sijaisperhetoimintaa.  

Sarjan ensimmäinen osa Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana rahoitti eläinsuojelutyötä ja Helmeri Hessunpoika löytää lajinsa tuki Pelastakaa lapset ryn kautta vähävaraisten lapsiperheiden lasten harrastustoimintaa. 

Ensimmäinen kirja rahoitettiin joukkorahoituksena, kaksi seuraavaa ovat syntyneet yritysyhteistyön avulla. Uuden kirjan ”Merkityskummeina” on lahtelaisia ja valtakunnallisia yrityksiä, joiden rahalahjoitus on mahdollistanut kirjan tuotantokustannukset. 

Kustannuskonseptiin kuuluu myös joukkoluovuuden idea, eli kirjan tekoon on haastettu lapsia ja aikuisia, jotka ovat eri tavoin voineet osallistua kirjan tekemiseen myös ideoimalla tarinan yksityiskohtia. 



Helgaa ja pikkuveljeä jännittää: mikä on niin vakavaa,
että asiasta täytyy keskustella kesken päivän 

olohuoneen sohvalla?Anna Aallon kuvituskuva Terhi Kankaan 
tekstiin kuvakirjassa Helgan ja Helmerin viikonloppuveli 
(Merkityskirjat 2019).

Kouluikäinen Helga on jännittynyt, kun vanhemmat kutsuvat kesken leikkien hänet ja pikkuveljen olohuoneen sohvalle. Onko luvassa huonoja uutisia? 

– Arvatkaapa mitä, lapset? Te saatte pian veljen, aloitti äiti, ja häntäkin hymyilytti.  
Helga ei ollut uskoa korviaan! Ei sittenkään huonoja uutisia. Siitä asti, kun alakerran naapuriin oli syntynyt suloinen Iisak-vauva, Helga oli mielessään toivonut, että heillekin tulisi sellainen. 

Helgan innostus hieman laantuu, kun äiti kertoo, että uusi veli onkin pikkuveljen Helmerin ikäinen ja tulee vain välillä ”lomailemaan” heidän perheeseensä. 



Helga pitää selvästi lukemisesta. Kirjahyllyssä ja tytön
huoneessa on paljon kirjoja, joiden selkämys paljastaa
myös hänen kirjamakunsa. Kuvituskuvassa Helga
lukee kirjahanketta tukeneen psykoterapeutti 

Maaret Kallion lempikirjaa, Tove Janssonin 
kokoelmaa Näkymätön lapsi. Anna Aallon 
kuvituskuva Terhi Kankaan tekstiin kuvakirjassa
Helgan ja Helmerin viikonloppuveli (Merkityskirjat 2019).

Pikkuveli on tulokkaasta paljon innostuneempi. 

Helga möksähtää, ja juoksee ovet paukkuen pois. Helgan on vaikea ymmärtää, miksi Myrsky-pojan vanhemmat tarvitsevat välillä vapaata oman lapsensa hoitamisesta.

Odotuksenmukaisesti Helgan kiukku lauhtuu vähitellen, ja uuden yllätysveljen kanssa syntyy luonteva yhteys.

Anna Aallon kuvitus on selkeää ja ilmeikästä. 

Kuvituksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, mutta kokonaisuus vaikuttaa silti rauhalliselta. 


Helgan ymmärrys uutta veljeä kohtaan lisääntyy, kun hän käy myös
juttelemassa Kehräkummun kissatalossa, jonka asukkaisiin

on  aiemmin tutustuttu sarjan aloittaneessa kuvakirjassa.
Anna Aallon kuvituskuva Terhi Kankaan tekstiin kuvakirjassa 

Helgan ja Helmerin viikonloppuveli (Merkityskirjat 2019).

Helgan ja Helmerin viikonloppuveli liittyy lastenkirjallisuuden moniarvoistumiseen: ydinperheen rinnalla näkyy niin arjessa kuin siitä kertovissa lastenkirjoissakin nykyisin runsaasti erilaisten perhemuotojen variantteja. 

Kipeistä, vaikeista tai rankoista aiheista kirjoitetaan erilaisille kohderyhmille. 

Tämäkin kirja voi auttaa 1) lasta, joka asuu aika-ajoin tai pysyvästi sijaisperheessä. Toisaalta kirja hyödyttää myös 2) lasta, jonka perheeseen on jo otettu tai vasta harkitaan otettavaksi sijaislapsi tai -lapsia.

Kolmanneksi kirja auttaa 3) kaikkia lapsia, perhetaustaan, elämäntilanteeseen ja ikään katsomatta, ymmärtämään perheiden moninaisuutta. Päivähoidossa, koulussa, harrastuksissa, lähisuvussa tai naapurissa voi olla sijaislapsi, johon voi olla helpompi tutustua, kun osaa samastua hänen elämäänsä.

Suomessa on oman kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia tällä hetkellä noin 18 000. Heistä 56 prosenttia on perhehoidossa. Sijaisperheistä on jatkuvasti pulaa. 





Lisää kirjoja lapsista ja nuorista sijaisperheissä:


Toim. Elina Hirvonen, Juuli Hurskainen, Aino Sutinen: Minä jaksan tämän päivän: tarinoita lastensuojelusta, WSOY 2019

Katri Vuorinen, Tiina Eskola, Martti Lintunen: Meidän perhe, Pieni Karhu 2016 

Azeb Hailu & Anita Polkutie: Punakorvan kaksi kotia: maahanmuuttaja sijaislapsiperheessä, Pesäpuu 2009









2 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Auttaminen on tärkeää. Itse tiedän monia vähävaraisia lapsiperheitä esimerkiksi. Me olemmekin miettineet, että tästä lähtien aiomme panostaa enemmän kuukausilahjoituksiin järjestöille, jotka tukevat sellaisia, jotka ovat hieman ikävämmässä asemassa. Nuo kirjat ovat varmasti hyvää luettavaa, täytyykin tutkia.

Rouva Huu kirjoitti...


Lämmin suositus näille kirjoille, Maarit.

Tuore esimerkki on myös tiettävästi juuri ilmestynyt ukrainalaisen Larusa Denysenkon lastenkirja Maja ja ystävät (Tammi), jonka myyntituotto ohjataan suoraan Suomen Unicefin kautta Ukrainan lasten hyväksi.

Ja kun Tyrvään kirkko tuhoutui 1997 tuhopoltossa, niin sen uudelleenrakennusta tuki myös Mauri Kunnas ja Otava: Kunnaksen Koiramäen joulukirkko -kirjan myynnistä saatiin miljoona markkaa, jotka ohjattiin kirkon rakennustyöhön.