Tarkkaan katsomisen taito

Marika Maijala: Suden hetki, 32 sivua, Etana Editions 2020. 

Marika Maijala lukeutuu tämän hetken  kiinnostavimpien kotimaisten lastenkirjakuvittajien kapeaan ydinjoukkoon.

Kuvakirja Ruusun matka (Etana Editions 2018) oli tekstiltään hyvin niukka, monen ikäisiä kiinnostava identiteetin etsimisen tarina.

Kevään uutuus, Suden hetki, täyttää mittansa puolesta kuvakirjan määreet, mutta sen täyteläinen tarina oikeuttaisi kutsumaan sitä yhtä hyvin miniatyyrilastenromaaniksi. 

Siinä on samaa filosofista ulokkeisuutta kuin vaikkapa Arnold Lobelin Kurnu ja Loikka -kirjoissa. 

Susi värjötteli kevätsateessa

 linnansa takapihalla. Se ei ollut 

puhunut kenellekään päiväkausiin,  

ja kaikki tuntui ikävältä. Susi oli 

siitä merkillinen susi, että kun se  

oli surullinen, se tuli vihaiseksi.

Kaikkitietävän kertojan aloitus ei mairittele kirjan keskushenkilöä: sudesta piirtyy varsin ynseä ja itsekeskeinen kuva. 

Pian selviää, että kyse on myös luomisen tuskasta. 

Susi kokee, ettei sillä ole hulppeassa palatsissaan mitään maalaamisen arvoista aihetta.

Asetelmaan varattu perunakin on homehtunut.

Kuva puhuu puolestaan ja visuaalistaa myös sanontaa
"yksinäisestä sudesta". Marika Maijalan kuvitusta lastenkirjaan
Suden hetki (Etana Ediitions 2020).  

Susi käy hakemassa inspiraatiota taidemuseosta ja liikuttuu erityisesti yhden muotokuvan äärellä. 

Museosta palatessa se ärsyyntyy ovikellon soittoon. Toimelias Koiranen puutarhapalvelusta on tullut kohentamaan takapihan puutarhaa. 

Tässä vaiheessa lukija on jo huuudahtamassa sudelle, kuinka sille suorastaan tarjottimella työnnetään tilaisuutta tehdä muotokuva puuhakkaasta Koirasesta. 

Jännitteen kannalta on silti tärkeää, että sama oivallus ei  vielä tässä vaiheessa tule suden mieleen. 

Inspiraatiota ei hidasta edes illan hämärtyminen, kun susi
vihdoin innostuu maalaamisesta. Marika Maijalan kuvitusta
lastenkirjaan Suden hetki (Etana Ediitions 2020).  

Suden hetki kuvaa eleettömästi ja juuri siksi niin koskettavasti yksilön tarvetta olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näiltä osin voisi jopa uumoilla, että kirjalla olisi erityistä tilausta tässä epävarmassa ja sosiaalisten suhteet uuteen arvoon nostavassa poikkeuksellisessa ajassa. 

Susi ryhtyy maalaamaan muotokuvaa Koirasesta, joka toteaa: ”Kukaan ei ole pitkään aikaan katsonut minua näin tarkasti”. 

Suden taiteellinen vire palautuu ja se saa hamuamaansa mainetta myös taiteilijapiireissä, mutta vielä kerran sen on huomattava itsekeskeinen erehdyksensä  ja korjattava se. 

Muuttuneen mielenmaiseman lisäksi villi puutarha toimii myös
tehokkaana kontrastina  suden kotipalatsin muotoon leikatulle
 puutarhalle. Marika Maijalan kuvitusta lastenkirjaan 
Suden hetki (Etana Ediitions 2020).  

Aukeamalla, jossa Susi esittelee salaisen villin puutarhan Koiraselle, lukijalla on jo vaikeuksia hillitä omiakin tunnekuohujaan.

                                            * * * * *

Lapselle on yleensä yhdentekevää, kuinka lastenkirjan kuvitus on syntynyt. 

Maijalan vahaliitu on lapselle omista piirusteluistakin tuttu työväline, ja otaksun tämän tuttuuden tunnun virittävän lasta paneutumaan myös kuvitukseen poikkeuksellisen intensiivisesti. 

Lapsen spontaanin kädenjäljen tapaan Maijala ei isoissa väripinnoissa pyri häivyttämään liidunvetoja yhdensuuntaiseksi. Nimenomaan tästä eri vahvuisten ja eri suuntiin menevien värien rytmistä syntyy naivistinen, mutta harkittu suurpiirteisyyden tuntu.

Maijalalla on myös erityinen taito antaa kirjoilleen lyhyitä ja kuitenkin paljon puhuvia nimiä. 

Kansanuskomuksissa suden hetki tarkoittaa aamuyöhön kello kolmen ja viiden aikaan sijoittuvaa ajanjaksoa, jolloin ihmisen koettiin olevan eniten alttiina erilaisille uhkille, kuten sairaudelle, kuolemalle tai onnettomuudelle. 

Oman tulkintani mukaan susi havahtuu olennaiseen ja tekee korjausliikkeen elämässään.