Kaikki levällään

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais, 136 sivua, Otava 2021. Kansikuva Perttu Lämsä.

 

– – Illalla istuin sohvalla hiljaa.

Tuijotin A-studiota.

Yritin ymmärtää mitä ne puhuu.

 

Talous on rahaa,

 

ja pitkätukkainen toimittaja kysyi että

Onko meidän nyt syytä pelätä kuolemaa?

Onko Suomen talous syöksymässä rotkoon?

Meitsin perhe taisi olla rotkon pohjalla,

mutta asiantuntija vakuutti

että muu Suomi ja talous eivät olleet siellä.

 

Eli me oltiin yksin. – – 

 

 

 

Hienoa, että kotimaiset tekijätkin (aiemmin Kirsti Kuronen ja J. S. Meresmaa) ovat innostuneet säeromaanista ja että he ovat hoksanneet rajata säeromaaneinsa  mittaa huomattavasti verrattuna käännettyihin säeromaaneihin, joissa on järkiään useampi sata sivua.

 

Erityisen ilahtunut olen siitä, että Veera Salmen alkukesästä ilmestyneessä säeromaanissa Olin niinku aurinko paistais on keskushenkilönä poika, Gabriel. 

 

Säeromaanissa on nimittäin rutkasti vielä hyödyntämätöntä potentiaalia vähän lukeville tai vastentahtoisesti lukemiseen suhtautuville pojille. 

 

Jyri Paretskoin K15-sarjan Pornoja ja sirkushuveja -kirjassa (Otava 2021) mainittiin jo koronasta johtuva etäkoulu ja Timo Parvelan lastenromaanisarjan uusimmassa osassa erikoisolot päätyivät myös kirjan nimeen Ella ja kaverit etäkoulussa (Tammi 2021).

 

Koronapandemian vaikutukset lasten ja nuorten arkeen tulevat kuitenkin vasta nyt ensimmäistä kertaa kotimaisen nuortenkirjan keskusaiheeksi Veera Salmen säeromaanissa. 

 

Romaanin voi lukea myös yhteiskunnallisena kannanottona.

 

Gabrielin ja Meeriken äiti on sairaanhoitaja.

 

Se sano, että töissä on raskasta. Osastolla kolme jyllää

outo tauti, siellä kuoli kaksi vanhusta. Se sano et se menee 

nukkuu nyt, ei saa häiritä – oon vaan niin väsynyt.

Ja se sanoi vielä viimeiseks: Gaabriel, pidä pikkusiskosta huoli. 

 

Äiti kieltää lapsiaan tulemasta makuuhuoneeseen ja pyytää vain jättämään voileipiä suljetun oven ulkopuolelle.

 

Sosiaalitoimen työntekijöiden pelossa Gabriel salaa pikkusiskonsa Meeriken kanssa äidin sairastumisen. 

 

Sisarusten välinen luja side ja lojaalisuus perheen asioita kohtaan voittaa järjen, ”kun kaikki oli tälleen levällään”. 

 

 

Pahimpaan nälkään pikkusisko syö koirankeksejä. Gabrielin mielestä sisko on kuin ”repaleinen variksenpoikanen” 

 

Gabrielin vastuu pikkusiskosta on iso, mutta ahdinkoa kannattelee silti rakkaus Aavaan. Poika ei kuitenkaan uskalla tavata rakastaan, koska tällä on astma. 

 

Salmen kieli taipuu välillä rapin rytmiin:

 

 

Aava  tuoksu, kun kukkanen, jota en tiedä nimeltä

ja kaikki aistit heräs.

Ja tietty, mitä nyt luulit,

meitsi oli ihan täydes teräs. – –

 

Loppuratkaisu kääntyy onnelliseksi: äidin hyvä ystävä ottaa vastuun retuperälle menneestä taloudenhoidosta ja äiti paranee. 

 

Sisko varaa äidin  puhelinliittymän kautta koiranpennun, joka on itsessään vertauskuva perheen yhteen lujittumisesta. 

 

 

Salmen säeromaani toimii erinomaisesti myös ääneen luettuna.  

Kun kustantamon työkappale jäi tulematta, kokeilin kirjan haltuunottoa äänikirjana.

 

Salmen muillekin nuortenromaaneille tuleva rouheus sekä kepeyden ja kipeyden nopeat vaihdokset pääsevät erinomaisesti esille Deogracias Masomin lukemana äänikirjana. 

 

Lukuisat erilaiset ja eri kokoiset kirjasintyypit tuntuvat paperikirjassa turhalta krumeluurilta. 

Graafiset erikoiskikkailut ovat tarpeettomia, kun tarina vie mennessään.