Taina Haahti: Aavikkotien hyypiö, 130 sivua, Karisto 2021. Kansikuva Apila Pepita Miettinen.
Olen jo pitkään peräänkuuluttanut enemmän dekkarigenren hyödyntämistä nihkeästi lukemiseen suhtautuvien varhaisteinien koukuttamisessa.
Aikuisten dekkaristinakin tunnettu Taina Haahti ammentaa ideoita Arthur Conan Doylen ja Agatha Christien kaltaisilta klassikoilta, mutta punoo jännityksen silti tiukasti nykyaikaan.
13-vuotias Tinja joutuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa vastentahtoisesti muuttamaan pois kotitalonsa remontin alta yli 20 kilometrin päähän vuokrakerrostaloihin.
Tinjalla ei ole isästään mitään tietoa: äiti on sepittänyt hänelle erilaisia versioita, joiden rohkaisemana tyttö yrittää ottaa uuden asuinalueen jengin jäsenten suopeutta haltuunsa, mutta epäonnistuu siinä pahasti.
Epätoivon määrästä kertoo paljon sekin, että Tinja katsoo parhaaksi sulkea älypuhelimensa kokonaan viha- ja uhkailuviestien lisääntyessä!
Tinja on haaveillut pitkään omasta koirasta, ja uudessa asunnossa hän aistii nopeasti aavekoiran läsnäolon.
Aavekoira Tapainturmelus – tai ytimekkäämmin Teetee – kertoo syöneensä kolme vuotta sitten postiluukusta pudotettuja myrkkylihapullia, jonka jälkeen myös sen isäntä on saanut surmansa.
Tinja selvittää asiaa itsekseen sekä uskotun ystävänsä Ellun ja tämän kristallipallon avulla. Mysteerin vähitellen purkautuessa hän saa myös merkittävää selustatukea pari vuotta vanhemmalta nahkatakkiselta Leeviltä, joka aiheuttaa Tinjalle muutoinkin ylimääräistä sydämentykytystä.
Yhä useammin kotimaiset varhaisnuorten- ja nuortenkirjat sekoittavat realistiseen kerrontaan yliluonnollisia tai fantastisia mausteita. Taina Haahti onnistuu omassa dekkarijuonen punonnassaan hyvin: kirjan lukee yhdeltä istumalta.
Kotoisan lisämausteen antaa Tinjan kaikissa käänteissä tyttärestään huolta kantava äiti, joka murehtii aidosti tyttären sosiaalisista suhteista uudella asuinpaikkakunnalla.
Kirjasin olisi voinut olla lukumukavuuden nimissä nykyistä suurempaa.
Luvut ovat sopivan mittaisia ja ne on nimetty houkuttelevasti.
Todennäköisesti avauksesta sukeutuu uusi sarja.
2 kommenttia:
Luin juuri. Samaa mieltä rouva Huu. Nuortendekkari on hiukan ongelmallinen juttu, kun oikeastaan vaaditaan se murha. Tässä kiva oivallus. Ihan mieluusti lukisin myös jatkoa.
Tuula K., kiva kuulla näkemyksesi.
Saa nähdä, sukeutuuko pidemmäksi sarjaksi. Ainakin keskushenkilöt ja miljöö on pohjustettu hyvin myös jatkoa ajatellen.
Lähetä kommentti