”Ei meiltä rakkaat ihmiset ihan heti lopu”

Maarit Lalli & Sanna Mander: Tiitus ja Tilda: Hymykuopat, 39 sivua, Tammi 2021.

 

 

 

Elokuvakäsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana tunnettu Maarit Lalli on tehnyt ensimmäisen kuvakirjatekstinsä. 

Tiitus ja Tilda: Hymykuopat -kuvakirjan nnoittajina ovat olleet omien lasten lisäksi myös sisarten lapset. 

 

Tiitus ja Tilda ovat kaksosia, vaikka Tiitus on omasta mielestään siskoaan isompi ja muutenkin osaavampi. 

 

Lapset kasvavat monikulttuurisessa perheessä. 

 

Monikielisyys näyttäytyy rikkautena ja ilon aiheena, esimerkiksi kun kerrotaan, kuinka äiti 

 

– – puhuu sen seitsemää kieltä ja kun se tulee työmatkalta, se suukottaa ja sanoo TSIKANDÖÖ!

TSIKANDÖÖ, minä sanon takaisin ja minua naurattaa ja äitiä naurattaa ja lopulta kaikkia alkaa naurattaa ja äiti kysyy, että OHO, OSAANKOS MINÄ SUOMEA ENÄÄ OLLENKAAN? 

Minä kurkkaan äidin suuhun, mutta siellä on vain yksi kieli ja minä sanon, että OSAAT SINÄ, SEN KUN PUHUT. 

 

Isän poskiin tulee isot hymykuopat aina kun isä nauraa. 

Mutta kun mummi kuoli ja haudattiin maakuoppaan, isä on hymyillyt entistä harvemmin. 

 

Hautajaisia kuvavan aukeaman väritkin ovat sammuneet. 
Sanna Manderin kuvitusta Maarit Lallin tekstiin kuvakirjassa
Tiitus ja Tilda: hymykuopat (Tammi 2021). 

On hyvä, että lapsen arjen kaikki sävyt, myös ne kaikkein tummimmat, tallettuvat nykyisin lastenkirjojen lehdille. 

Aikuisten tunteet heijastuvat aina lasten elämään. Siksi myös aikuisen suunnaton suru on nykyisin jo vallan pätevä kuvakirjan aihe. 

 

Kodin muuttunut tunneilmasto selvästi hämmentää Tiitusta ja Tildaa. He nahistelevat keskenään tavallista enemmän. 

Turvatttomuuden tunne heijastuu Tiituksen kiukutteluna
ja rähisemisenä. Sanna Manderin kuvitusta Maarit Lallin
tekstiin kuvakirjassaTiitus ja Tilda: hymykuopat (Tammi 2021).

 

Äitikin menettää malttinsa ja lapset käskevät häntä rauhoittumaan omaan huoneeseen… 

 

Me hiivimme olohuoneen ovelle ja ajattelemme, että nyt kyllä hymyilee isäkin. Äiti ja isä avaavat olohuoneessa kirjekuorta, joka on tipahtanut päivällä postiluukusta. Kirjeessä on valokuvia mummin hautajaisista. 

 

Joskus sitä voi olla kertakaikkisen väärässä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Äitikin alkaa itkeä, kun näkee meidät.

EIHÄN TÄSTÄ TULE YHTÄÄN MITÄÄN, KOHTA TÄÄLLÄ VOLLAA KOKO KONKKARONKKA, me sanomme yhteen ääneen Tildan kanssa. 

 

Vähitellen isäkin herää surun horroksestaan. 

Konkreettinen tekeminen, mummin tavaroiden lajittelu kierrätykseen, on yksi askel kohti arkeen palaamista. 

 

Lapset työstävät kuitenkin kuolemaa pitkään. 

Isän alavireisyys korostuuhänen kokonaan harmaassa
ulkomuodossaan. Sanna Manderin kuvitusta Maarit Lallin
tekstiin kuvakirjassaTiitus ja Tilda: hymykuopat
 (Tammi 2021).

He pohtivat isän kainalossa sitäkin, kuka pitää heistä huolta, jos ”äidinkin pitää mennä edeltä taivaaseen” ja sitten isällekin sattuisi jotain. 

 

Isä luettelee paljon perheen lähipiiriä, ja niinpä lapsetkin vakuuttuvat: ”Ei meiltä rakkaat ihmiset ihan heti lopu”.

 

Perheen välinen luja tunneside ja perheenjäsenten keskinäinen kunnioitus kuvataan kauniisti niin tekstissä kuin Sanna Manderin kuvissakin. 

Onnelliseksi kiertyvässä lopussa Tiitus voi taas painaa
sormensa isän isoihin hymykuoppiin. Sanna Manderin
kuvitusta Maarit Lallin tekstiin kuvakirjassa
Tiitus ja Tilda: hymykuopat (Tammi 2021).

Suruteeman lisäksi kerrotaan hauskasti kaksosuudesta.

 

Sanna Manderin väripaletti ammentaa retrotyylistä voimakkaan ruskean ja keltaisen vivahteineen.