maanantai 11. lokakuuta 2021

Sylikirja kaikille lapsille

  



Frank Furu & Linda Bondestam: Ni är inte min mamma, 32 sivua, Förlaget & Berghs 2021.

 

Frank Furu & Linda Bondestam: Mutta te ette ole äiti, 32 sivua, suomentanut Katri Tapola, Etana Editions 2021. 

 








Frank Furun
 ja Linda Bondestamin kuvakirja on aiheensa takia todellinen lastenkulttuuriteko, mutta  se on erityinen myös intensiivisen kuvituksensa ja niukan, mutta ehkä juuri siksi niin äärimmäisen ilmaisuvoimaisen tekstinsä ansiosta.

 

Toisinaan mietin lastenkirjallisuuden yhä monipuolistuvien aiheiden äärellä sitä, onko enää juurikaan sellaisia teemaa, josta ei voisi tehdä lastenkirjaa.

 

Ni är inte min mamma -kuvakirja menee todella syviin vesiin. 

 

Leikki-ikäinen Aysha on tullut Suomeen pakolaisena ilman vanhempiaan. Hän asuu vastaanottokeskuksessa ja viettää päivät koulussa tai päiväkodissa. 

 

Bondestamin kuvituksen yksityiskohta paljastaa, että kuvakirjassa eletään syksyä ja talvea 2015, jolloin Suomeen tuli ennätysmäärä, yli 30 000, turvapaikkaa hakevaa pakolaista.   



Aysha haluaisi nukkua neljä viikkoa putkeen ilman että kukaan
 häiritsisi häntä. Linda Bondestamin kuvitusta Frank Furun tekstiin
kuvakirjassa Ni är inte min mamma (Förlaget & Berghs 2021).

 


Pienen tytön ikävä tulee riipaisevasti esille sekä Furun tekstissä että Bondestamin kuvituskuvissa. 

 

Ulkopuolelle jäämisen tunnot koskettavat ketä tahansa lasta. Yhteisen kielen puuttuminen turhauttaa ja suututtaa Ayshaa ja aiheuttaa väistämättä kahnausta.

 

Läheisten ikävä, kodin tuoksujen kaipuu ja jatkuvan epävarmuuden sietämisen kohtuuttomuus tulevat kouriintuntuvasti, mutta vähäeleisesti esille.


 

Työntekijöiden vilpitön halu auttaa tyttöä korostuu, kun aukeamilla
näytetään Aishaa eri tilanteissa ilmaisemassa haluaan olla rauhassa. 
Yksityiskohta Linda Bondestamin kuvituksesta Frank Furun tekstiin
kuvakirjassa 
Ni är inte min mamma (Förlaget & Berghs 2021).



Luottamuksen rakentaminen vastaanottokeskuksen henkilökuntaan vie aikaa. 

 

Aysha puhuu hyvää tarkoittavista työntekijöistä kuin kasvottomana massana. Vähitellen hän oivaltaa, että avun vastaanottaminen voi sittenkin osaltaan liennyttää äidin ja kotimaan ikävää.



Paljon on tehty töitä, ennen kuin Aysha on
kiivennyt luottavaisesti aikuisen syliin muistelemaan äitiään ja
kotimaataan yhdessä vastaanottokeskuksen muiden lasten kanssa.
Yksityiskohta Linda Bondestamin kuvituksesta Frank Furun
 tekstiin kuvakirjassa Ni är inte min mamma (Förlaget & Berghs 2021).

 


Frank Furu (s. 1984) tekee vahvan debyytin kuvakirjatekstillään. Hän asuu Pietarsaaressa ja on tehnyt pitkään töitä Suomeen yksin tulevien pakolaislasten kanssa. 


Hänen ilmaisustaan puuttuu kaikki maireus, onnellisen lopun keinotekoinen pinnistely. 


Tosielämässäkään kaikki harvoin sujuu kovin yksioikoisesti.

 

Ni är inte min mamma on hyvä todiste uusimman kotimaisen kuvakirjallisuuden vetovoimasta: alkuteos ilmestyy yhdessä ruotsalaisen Berghsin kustantamon ja suomenruotsalaisen Förlagetin kanssa ja suomennos ilmestyy samanaikaisesti Etana Editionsin kautta. 


Katri Tapola on tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien maallikkoavustajana. Furun teksti on lakonisuudessaan toteava, mutta silti nyansseissaan runsas ja tunteikas. Sama rinnalla kulkemisen lämmin tahtotila on aistittavissa myös Tapolan suomennoksesta.

 

 

Linda Bondestamin viime vuosina kuvittamissa kuvakirjoissa on ollut paljon eläimiä tai fantasia-aiheita. 


Uutuus näyttää hänen taitonsa lapsen arjen herkkävaistoisena kuvaajana. Bondestam tavoittaa lasten ja aikuisten katseisiin ja kehonkieleen valtavan kirjon erilaisia tunteita. 


Kuvitukset levittäytyvät koko aukeamalle ja parhaan käsityksen niistä saa 

Etanan sivujen  näyteaukeamista  






Ei kommentteja: