Toisten naurattaminen voi olla välillä totistakin hommaa, oppii Vilho

 

Mike Pohjola: Maailman hauskin, kuv. Tuisku Hiltunen, 171 sivua, Tammi 2021. 

 

 

Lasten ja nuorten suosimien tubettajien julkaisemat fanikirjat ovat kiinnostava ilmiö. 

Uusimmassa Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä Jaana Ristimäki valottaa artikkelissaan Mainettaan paremmat fanikirjat ilmiön taustoja ja löytää tubettajien fanittamisesta myös mahdollisuuden yhteisölliseen, vuorovaikutukselliseen lukemiseen. 

 

Tubetus on näkynyt aiemmin yhtenä keskusaiheena Henna Helmin kirjassa Entä sitten Miisa (Tammi 2020, julkaistu kääntökirjana yhdessä Älä luovuta, Miisa -kirjan kanssa) sekä Jari Mäkipään kirjoissa Etsiväkerho Hurrikaani ja tyly tubettaja (Tammi 2016) ja Masi Tulppa 3: Klikkien kingi (Tammi 2019). 

 

Juuri ilmestyneessä Mike Pohjolan kirjassa Maailman hauskin tubetus vie 11-vuotiaan maaseudulla asuvan Vilhon kisaamaan suosittuun VitsiVitsi-viihdeohjelmaan.

 

Kyse on tosin väärinkäsityksestä, mutta rohkea ja kekseliäästi vastukset voittava Vilho raivaa tiensä tiukassa kisassa aivan kärjen tuntumaan. 

 

Tosi-tv- ja talenttikisojen miljöötä kuvataan tarkasti ja jopa hivenen raadollisesti. 

 

Melko pian Vilho nimittäin tajuaa, että hänellä ei lapsena ole juurikaan mahdollisuuksia pärjätä aikuisten maailmassa. 

Vilhon sketsihahmo on Floridalainen broileri.
Vilho on allapäin, kun suorassa lähetyksessä ei kaikki
sujukaan ihan käsikirjoituksen mukaan. Tuisku Hiltusen
  kuvitusta Mike Pohjolan tekstiin lastenromaanissa 
Maailman hauskin (Tammi 2021).

 

 

Kirja opettaa lukijalleen esiintyvien alojen sanastoa (mm. stand-up, sketsi, sketsihahmo, improvisaatio, koomikko). Valitettavasti sanaselitykset on taitettu tarinan kupeeseen pienellä ja melko huonosti hahmottuvalla fontilla.

Ajankohtaisen aiheensa lisäksi kirjassa ollaan muutoinkin sanotusti ajan hermolla. 

Korona-ajan maskit näkyvät muutamissa Tuisku Hiltusen kuvituskuvissa. Vilhon äidillä riittää kiirettä työssään sairaalassa jopa siinä määrin, että hän ei kiireiltään näytä lainkaan ehtivän kannustamaan poikansa lupaavasti alkanutta uraa viihdeohjelmassa.   

Mike Pohjola tunnetaan käsikirjoittajana, roolipelisuunnittelijana ja kirjailijana. 

Aikuistenromaani Sinä vuonna 1918 (Gummerus 2018) haastoi lukijan valitsemaan sisällissodassa puolensa. Siinä lukija pystyi tekemillään ratkaisulla vaikuttamaan tarinan kulkuun. Romaanin pelilliset elementit ovat kiinnostaneet myös nuoria. 

 

Mike Pohjola on julkaissut aiemmin Sanaleikkikirjan (Gummerus 2008), jossa on alaotsikkonsa mukaan sanaleikkejä, palindromeja, sanamuunnoksia, arvoituksia, riimittelyjä, runoja ja vitsejä.  

Olen aiemmin todennut, että koululaisvitsit ovat nykylapsen luetun ymmärtämisen tarkkailussa aikuiselle hyvä mittari sen suhteen, kuinka nopeasti hiljattain lukemaan oppinut lapsi oikeasti oivaltaa vitsin jujun. 

 

Vilhon vitsirepertuaari rakentuu klassisista koululaisvitseistä. 

Luonnollinen karisma siivittää silti Vilhoa menestykseen, vaikka hänen youtube-tilinsä seuraajien määrä ei räjähdäkään valtavaksi viihdeohjelman myötä.

Kuvitus välittää hyvin Vilhon lavakarisman.
Tuisku Hiltusen kuvitusta Mike Pohjolan tekstiin
lastenromaanissa Maailman hauskin (Tammi 2021). 

Realistisempaa juonnetta kirjassa edustaa Vilhon pettymys, kun eronneet vanhemmat eivät myötäeläkään hänen uutta elämänvaihettaan niin isosti kuin poika oli olettanut. Paras tsempaaja onkin paras ystävä Kuutti.

 

Tuisku Hiltusen (s. 1995) ensimmäinen lastenkirjakuvitus on rouhea. Luonnosmaisesta henkilötyypittelystä huolimatta keskushahmojen tunnemaailma piirtyy tarkasti ilmeisiin ja kehonkieleen.