Marja-Leena Tiainen: Hotelli Desperado, 249 sivua, Icasos 2021. Kansikuva T. P. Kekäläinen.
Daniel alkoi miettiä huomista. Hän menisi Lappeenrantaan Migrin viranomaisten kuultavaksi edustajansa kanssa. Haastattelu jännitti. Sen perusteella Migri tekisi päätöksen hänen oleskeluluvastaan. Saisiko hän jäädä Suomeen? Jakob oli ollut haastattelussa jo monta kuukautta sitten, mutta hän ei ollut saanut vielä päätöstä.
Jakob oli valmentanut Danielia leikkimällä Migrin haastattelijaa. ”Mitä teit Ateenassa?” -kysymykseen hän oli vastannut kertomalla katuelämästä ja huumekauppiaista, jatkuvasta pelosta ja nälästä. Puistotyypeistä hän ei ollut puhunut Jakobille, mutta pitäisikö heistä kertoa Migrin väelle?
Lainaus on Marja-Leena Tiaisen nuortenromaanin, Hotelli Desperadon, lopusta.
Ennen Suomeen saapumista on kuvattu 16-vuotiaan Syyriasta sotaa paenneen Danielin monien vaarojen ja pettymysten kyllästämää aikaa Ateenassa yhdessä muiden turvapaikkaa hakevien ikätoveriensa kanssa.
Romaanin kolkohko nimi selittyy hieman epämääräisestä majapaikasta, josta Daniel ystävänsä Tahirin kanssa saavat Ateenaan saavuttuaan yösijan.
Danielin on tarkoitus jatkaa Ateenasta matkaansa Suomeen. Hänen isoveljensä Jakob on päässyt Suomeen väärennetyn passin avulla ja asuu pakolaiskeskuksessa.
Daniel saa yllättäen apua suomalaiselta toimittajalta, Heikiltä, joka valmistelee vastaanottokeskukseen sijoittuvaa dekkaria.
Toimittajalla on Danielia hieman nuorempi tytär, Isla. Hän ei ole ensin lainkaan innostunut isän ilmoittaessa, että syyslomalla matkustettaisiin Ateenaan, koska työn alla oleva kirja kaipaa pakolaisten taustahaastatteluja.
Osa romaanin jännitteestä syntyy kahden erilaisista oloista tulevan nuoren todellisuuksien yhteentörmäyttämisestä. Daniel saa tietää, että Heikin perhe asuu samalla paikkakunnalla, missä veli odottaa turvapaikkapäätöstään. Heikki on valmis auttamaan Danielia myös rahallisesti ja myötävaikuttaa muutoinkin Suomeen pääsemiseen. Heikin vaimo ja Islan äiti epäilee Danielin vaikuttimia ja kyseenalaistaa suuren rahalainan antamisen.
Isla lukee salaa isänsä tekemiä muistiinpanoja Danielin haastattelusta.
Hyväksikäyttö. Prostituutio. Isla oli kuullut sanat, mutta ei ollut koskaan ajatellut niiden sisältöä tarkemmin. Ei ollut tarvinnut. Hän oli elänyt suojattua elämää koko ikänsä, eikä hänen perheenjäsenillekään ollut tapahtunut mitään ikävää. – – Minun elämäni on valovuosien päästä Danielin elämästä.
Kahden maailman tytön (2011) päähenkilönä on teini-ikäinen kurdityttö, joka tasapainoilee entisen kotimaansa kulttuuriperinteiden ja roolimallien ja suomalaisen todellisuuden välillä. Romaanista on ilmestynyt myös selkokielinen versio Tyttö lukitussa huoneessa (Avain 2019).
Hotelli Desperadossa ja Alex-trilogiassa on paljon samaa: pakolaisten oloja ei romantisoida, traumat ja huoli sukulaisista kuvataan koskettavasti.
Turvapaikanhakijoihin kriittisesti suhtautuvienkin ääni pääsee kuuluviin, vaikka romaanin sympatiat ovatkin selkeästi turvapaikkaa hakevien nuorten puolella.
Islalla on orastava seurustelusuhde Oskun kanssa. Osku käyttää arkisessa puheessaan sanoja ”matu”, ”turvis”, ”pakoloinen”.
Tutustuminen Danieliin saa Islan herkäksi ja suhde Oskuun muuttuu.
Osku tökkäsi sormellaan Jakobin kuvaa Islan puhelimessa ja sanoi kiihtyneellä äänellä: – Jätkä on kuullut, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, että täällä pääsee ilmaiseksi lääkäriin ja saa rauhaa Kelasta, vaikka ei tee mitään.
– Miten sä voit puhua noin? Isla virkkoi kauhistuneella äänellä. Olihan Osku aiemminkin paheksunut maahanmuuttajia, mutta ei koskaan näin selväsanaisen jyrkästi. Ei kai se ain ollut mustasukkainen hänestä Jakobille?
Hotelli Desperadon intensiteetti jää paikoin hieman ulkokohtaiseksi, siinä ei ole samaa latausta kuin Tiaisen aiemmissa samaa aihetta käsittelevissä nuortenromaaneissa.
Islan ja Danielin tarina jää silti kiinnostavalla tavalla avoimeksi, ja aineksia voisi olla vielä jatko-osallekin.
Hotelli Desperado on ehdolla Topelius-palkinnolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti